Preparing for Presentation

11.-13.3.09

Keskiviikkona suuntasin iltapäivästä kirjastoon tarkoituksenani tehdä perjantain powerpoint-esitys valmiiksi. Purkaessani reppua tajusin kuitenkin unohtaneeni adapterin huoneeseeni; akussa virtaa vain pariksi tunniksi. Väsäilin esitystä kunnes akku loppui ja suutasin takaisin Oadbyyn. Menimme rutiinien mukaisesti salille ja sieltä Peterin kämpille syömään.


Justin leikki kameralla minun ja Peterin syödessä

Palailin block 6 yhdeksän maissa, ja aulassa minua vastassa olivat Zach ja Mateuz, jotka halusivat pelata pokeria. Kutsuin heidät huoneeseeni ja myös Mark liittyi seuraan. Pelailimme pikkusummasta koko illan juoden budweiseriä, Mateuz kaivoi jostain kaksi pulloa Puolalaista laatuvodkaa...Järjettömän hyvää spriten kanssa. Loppu-illasta ei varmaan tarvikkaan antaa sen tarkempaa kuvausta; kuunneltiin musaa ja jauhettiin sitä normaalia aina aamuyölle. Perus-Perjantai on täällä kyllä vaihtunut termiin perus arkipäivä. Pitää mennä viikolla, koska viikonloppuna kukaan ei ikinä tee mitään. :)

Torstaina löysin taas tieni kirjastoon (luonnollisesti melko myöhään). Sain Powerpointin melko hyvään kuosiin ja rupesin miettimään mahtaako 15 min edes riittää sen pitämiseen. Jossain vaiheessa totesin uppoutuneeni melko syvälle aiheen taustoihin. Päätin myös muuttaa Powerpointin Laurea-formaattiin ja lisätä alkuun tietoiskun koulustamme, olenpa nyt ainakin koittanut tehdä sitä markkinointia mitä Setälälle lupasin lähtiessäni. Ruokailun jälkeen jatkoin powerpointin vääntämistä huoneessani ja illalla olin jo melko itsevarma sen pitämisestä.

Perjantain aamutunnit menivät vähän ohi kun lueskelin kalvojani ja mietin esityksen pitämistä. 15 min esitys n. 20 hengelle ei tietenkään ole esiintymisen kannalta mikään kovin kummoinen juttu, mutta pitkästä aikaa moinen jännittää kun kielenä on Englanti. Youth Crimen teoriatunnit pidettiin lyhyinä ja saimme vielä 30 min aikaa valmistautua. Lisäksi lehtori kertoi että arvostelun varmistamiseksi esitykset videoitaisiin, britit tuntuivat olevan tätä vastaan, minua se ei häirinnyt; Laureassahan melkein kaikki tärkeät esitykset videoidaan (Ainakin Turvalla?) niin että niitä voi itse katsella jälkikäteen.
Seminaarituntien alussa pyysin saada olla ensimmäinen esiintyjä, koska tiesin että jos nään muiden esitykset alan stressata omastani. Lehtori vähän yllättyi mutta myöntyi ilolla pyyntööni. Pidin alussa pienen puheen Laureasta, mikä helpotti itse esiintymistä paljon, pahin paniikki englannin käyöstä pois jo ennen esitystä. Näytin väsäämäni videon joka hiljensi yleisön; Ei täällä briteissä kukaan ole ajatellut kouluampumisen mahdollisuutta.
Pidin esityksen ja skippailin vähän viimeisiä kalvoja pysyäkseni aikarajoissa, mutta tiesin kokonaisuuden menneen ihan mukavasti. Muut jopa ihan oikeasti esittivät kysymyksiä ja vastailin parhaani mukaan; taustatyökin kannatti. Lehtori totesi lopuksi että hyvät arvosanat on tulossa :)

Muidenkin esitykset olivat todella tasokkaita, suorastaan yllätyin siitä miten syvälle aiheisiin täällä mennään 15 min esityksessä. Suomessa ensimmäinen 5 min tapetaan aina "Ja sitte me tehtiin näin ja mentiin tänne ja päätettiin ettei tehdäkkään niin ja todettiin" ja viimeinen 5 minuuttia "Joo ja näistä me todettiin että tää on tämmöstä ja tommosta ja tota oltas voitu tehdä toisella tavalla ja täs ois kiva kuva ja sit tämmönen slide missä lukee "kysymyksiä?" ihan vaan et jos saatas vikat 2 min kulumaan tällä". Tietysti parhaat esitykset olivat ensin koska lavalle mentiin vapaa-ehtois järjestyksessä, mutta vakuutuin silti näiden tyyppien tietotasosta. Ihan oikeasti mielenkiintoisia esityksiä.
Erityisesti sykähdytti yhden tyypin (nimeä en edes tiedä)esitys, joka oli nuorten sosiaalihoidon eroista Britannian ja SUOMEN välillä. Olisikohan valinnut suomea jos en olisi ollut paikalla; oli kaivanut jostain bbc:n arkistoista vanhan klipin jossa esiteltiin Suomalaista huostaanottokotia. Kiitin ja kehuin esitystä sen lopussa ja kerroin että olen itsekkin ollut tekemisissä näiden huostaanottokotien kanssa. (Syysprojektit 2008)

Nyt on sitten tuo esitys pidetty, seuraavaksi pitäisi aloittaa esseiden työstäminen...

Bronzemedalist

10.3
Leicester Uni.

Havahduin ääniin aulasta ja ajattelin että muut ovat varmaan lähdössä aamupalalle. Vilkaisin kännykän kelloa; 12.31. Hyppäsin ylös sängystä ja nopean laskutoimituksen jälkeen tulin siihen lopputulokseen että minulla on tasan 29 minuuttia olla Yliopistolla Charles Wilson buildingin kahdeksannessa kerroksessa, jossa tänään on juurikin SE vierailijan luento jolta ei saanut olla poissa.

Käytin arvokkaat 15 sekunttia punnitessani vaihtoehtojani ja totesin että olisi viisainta aloittaa vetämällä housut jalkaan. Tärkeinkin luento menettää merkityksensä ilman housuja. Farkkuja, hupparia, kahta kenkää ja minuutia myöhemmin olin pihalla ja matkalla bussipysäkille. Tsekkasin että avaimet ja bussikortti tulivat mukaan, muulla ei niin väliä. Mietin pitäisikö ottaa taksi, mutta tajusin että en ehdi tilata sellaista enää tähän hätään. Helpotuksekseni totesin että bussipysäkiläl oli pitkä jono, mikä yleensä tarkoittaa että bussi on pian tulossa.
Muutaman minuutin odottelun jälkeen bussi lähestyikin JF:ltä päin, ja uskoni elämään alkoi palata. Istuin ovea lähimmälle penkille säästääkseni aikaa yliopsiston päässä ja vilkaisin kelloa: 12:41, saattaisin jopa ehtiä luennolle ajoissa.

Bussi saapui yliopistolle pari minuuttia vaille ja hölkkäsin Charles Wilsoniin, jossa jouduin hetken taistelemaan hissin kanssa. Astuin luokkaan pari minuuttia yli, juuri kun viimeiset olivat sulkemassa ovea ja istuduin takariviin helpottuneena. Minulla ei ollut kynää tai paperia, tai mitään muutakaan, mutta se ei mieltä painanut. Jostain syystä tuntui siltä kuin olisin juuri voittanut kultamitallin ajoituksessa. Todellisuudessa olen tietysti enintäänkin oman elämäni pronssimitallisti; Miten on mahdollista meinata nukkua pommiin luennolta joka alkaa 13:00?

Mooonday

9.3.2009
Beaumont Bar

Maanantai aamun luento kului kuten yleensäkin, tänään aiheena huumekauppa ja välitysorganisaatioiden rakenne. Pääpointtina se ongelma että lainsäädäntö ei tee eroa niiden huumekauppiaiden välille jotka tekevät bisnestä, ja kaveriporukan pilven-välittäjälle. Miten jotain eroa voi tehdä onkin sitten toinen kysymys. Huomenna luennolle tulee vierailija vankilajärjestelmästä kertomaan huume kaupasta/ongelmasta Britannian vankiloissa.

Sanoin eilen Justinille että tänään koitan pistää unirytmini kasaan ja olla ottamatta päiväunia, jotenkin päädyin kuitenkin taas sängylle ja tulin tajuihini vasta iltapäivällä. Kirjoittelin blogia ja koitin jatkaa torstain power-point esityksen tekemistä, mutta eksyin taas kerran facebookkin, homma-foorumille jne.

Ruokailun jälkeen Justin soitti ja sovimme tapaavemme B-bar:issa kahdeksalta. Itse lähdin baariin kuitenkin jo aiemmin. Zach, Luke ja John ilmestyivät oveni taakse ja kysyivät mukaan "parille". Pelailimme aikamme bilistä, ja kahdeksan jälkeen Justin ilmestyi kuvioihin. Soitimme Peterille ja tiedustelimme, jos tämäkin haluaisi lähteä mukaan ASDA-kävelylle. Peter keroi saaneensa esityksensä valmiiksi ja hän ja Sam tulivatkin pian B-bariin. Sam kertoi heidän tekevän esitystä yhdessä, en edes tiennyt että myös Sam lukee lakia.

Asdalta menimme taas minun huoneeseeni. Lähinnä hengailimme pari tuntia, Justin koitti taas maksaa Eurorail lippunsa, mutta sivusto ei vieläkään hyväksy justinin pankkikorttia. Saa nähdä miten käy, lupasin tarvittaessa maksaa sen omalta visaltani mikäli hän antaa summan käteisenä.
Koitin mennä nukkumaan hyvissä ajoin, mutta päiväunien takia en saanut unta. Lueskelin pari tuntia Iliadin viimeisiä lukuja ja nukahdin joskus kahden maissa.

Interrail

8.3.2009

Aamupäivä meni pyykkiä pestessä ja torstaista powerpoint esitystä valmistellessa: kasasin melko karun videon Jokelan kouluampujan nettiin postaamasta materiaalista ja saman päivän BBC-uutisesta. Aion aloittaa esityksen tuolla 3min pätkällä; ei pitäisi ainakaan kenellekkään jäädä epäselväki miten sekopäisestä henkilöstä oli kyse. Jouduin nappaamaan pari software ohjelmaan netistä koska täällä ei voi warettaa. Onneki Ville lähetti minulle Powerpoint-ohjelman, nyt pystyn työskentelemään huoneessani omalta läppäriltä eikä tarvi mennä kirjastoon.

Illalla Justin tuli huoneeseeni, Peter:illä kuulemma on joku esitys tehtävänään eikä hän tänää voi tehdä mitään. Jatkoimme Italian matkan suunnittelua (minusta suunnittelu menee jo vähän yli, ei kai sitä tarvi tarkalleen tietää mitä joka tunti tekee. Myös Justinin käsitys välimatkoista jne. vaatii jatkuvasti vähän korjailua; no, matkailu avartaa. Odotan pääsiäislomaa tosi paljon.).
Sovimme lopulta seuraavaa: Lentomme Nyköpingistä saapuu Bergamoon aamulla 3.4. ja aiomme viettää ensimmäisen päivän sielä. Sen jälkeen lähdemme junalla kohti Roomaa, missä vietämme päivän tai pari ja jatkamme Siciliaan, minne Justin jää n. viikoksi ja minä puolestani jatkan Maltalle.

Aiomme pelata melko paljon junalippujen kanssa siten että matkustaminen tulee mahd. halvaksi. Minä ostan 3 päivän Interrail lipun Italiaan, ja Justin ostaa 10 päivän Eurorail lipun keskieurooppaan, josta käyttää 2-3 päivää matkustaessaan etelä-Italiaan. Interrail on halvepi, mutta sen voivat ostaa vain EU:n kansalaiset. Minä maksoin lippuni, joten pääsiäisloman alku rupeaa osaltani olemaan aika selvä. Justin ei kuitenkaan saanut maksettua omaa lippuaan; joku palvelussa mättää. Kortti on kyllä kunnossa ja tilillä on rahaa, mutta palvelin ei hyväksy maksua. Pitää selvittää mikä menee pieleen ja koittaa paremmalla ajalla uudestaan.

International Football

7.3.2009
Football Cage

Mateuz ja Chris ovat jo pitkään kyselleet minua joka viikko pelattavaan international football-peliin, jossa vaihtarit pelaavat tunnin pienessä "football-cagessa". Olen äärimmäisen surkea futiksessa, tai ylipäätään kaikissa pallopeleissä, joten olen vältellyt pelaamista.
Viimeviikolla kuitenkin Justin oli pelaamassa, ja hän ei Amerikkalaisena koskaan ole pahemmin nahkapalloa pelannut, joten nyt minunkin oli mentävä mukaan. Meitä oli n. 10 pienellä reunustetulla kentällä...alussa olin ihan hukassa, futista olen pelannut viimeksi varmaan joskus lukiossa, mutta koska muutkin olivat semi-surkeita osoittautui pelaaminen oikeastaan varsin hauskaksi.
Jouduin tosin toteamaan etten ole paljon Justinia parempi pelaaja, ja vieläpä sen verran huonossa aerobisessa kunnossa että rynnistelyni sai heti hien pintaan. Sen verran hauska peli kuitenkin että lupasin tulla myös seuraavalla viikolla.

Futiksen jälkeen kävimme Johnin kanssa vielä vetämässä salitreenit sillä lopputuloksella että totesin urheilleeni ainakin 3 tuntia. Pieni ylitreenaus sai aikaan jonkunmoisen päänsäryn, mutta Peterin kysyessä minua mukaan leffaan suostuin silti.

Kävimme katsomassa Cinema de Lux:issa Watchmen:in. Minä en koko sarjakuvasta ollut edes kuullut aiemmin, mutta hyvä leffa silti!
Tosin ilta venyi pitkälle yli puolenyön ja emme enää saaneet bussia takaisin Oadbyyn. Siispä prameasti taksilla pihaan ja nukkumaan!

Sadetta ja saunapuheita

3.4-6.3

Tiistaina pääsimme ensimmäistä kertaa nauttimaan siitä kuuluisasta Englantilaisesta ilmastosta. Kuten olen aimminkin todennut täällä Midlandsissa sataa todella harvoin; nyt vettä kuitenkin alkoi tulla ihan urakalla ja vaakatasossa. Mieleen tuli lähinnä syysmyrsky.

Niinpä päivä meni lähinnä sisällä istuen; mm. Facebookkia selaillessa. Break.com:ista törmäsin sattumalla selainpeliin nimeltä Kingsage, pakkohan sitä oli sadepäivän kunniaksi kokeilla ja tuli ihan retrofiilikset, 10v taaksepäin ja Planetarion. Näemmä vanha kettu vielä osaa samat temput :P

Kännykkä oli pois päältä koko päivän, mutta illalla Joyz, M-J ja Susan koputtivat ikkunaani: kysyivät voisivatko tulla sisään istumaan. Menin vähän hämilleni; Harvoinpa sitä suomessa kukaan enää nykyään tulee ovelle kysymään "Moi, voisko teille tulla? Voites tehdä jotain?", mutta täällä siihen on taas tottunut...Tuli siinä vissiin pari oluttakin korkattua ja istuttiin pitkälle iltaan juttelemassa niitä näitä, lähinnä kulttuurieroista jne. Kiva ilta.

Vapaapäiväni keskiviikko meni lähinnä treenaillessa ja lepäillessä. Illalla lähdimme kutienkin Peterin ja Justinin kanssa ASDA:lle, josta mukaan tarttuivat taas M-J ja Joyz, lähdimme kaikki Peterin keittiöön tekemään sapuskaa ja jatkamaan eillistä juttelua. Ilta kului leppoisissa merkeissä ja poistuimme huomaamatta kun Peterin tyttöystävä soitti tälle (En oikein vieläkään tiedä mitään peterin tyttöystävästä, ilm. vähän hämärä juttu, jotain kuvia sentään nähty)

Kotimatkalla puhe kääntyi Saunomiseen, jne. Jostain syystä M-J alkoi väittää että Sauna on aasialainen juttu, minä tietysti koitin selventää että Sauna on suomalainen juttu ja suomalainen sana. M-J koitti kääntää riidan kompromissiksi siitä että Sauna on korealainen juttu ja SANA on suomalainen. Minä suutuin tästä puoliksi leikilläni ja vedin esiin taas king-kong kortin jne. Minun mielestäni kyse ei ollut mistään verisestä riidasta (Minähän tiesin olevani oikeassa! ;P ), pakko kun oli vähän suomalaista identiteettiä pitää yllä, mutta M-J vissiin pahoitti mielensä ja luuli että olen vihainen hänelle. Sovimme jutun myöhemmin facebookissa. Saunaan olisi kyllä mukava päästä...Varsinkin nyt kun Kristiinakin on liittynyt facebookkiin ja pistää viestejä viikonloppusaunasta! :)

Perjantai meni pitälti taas koulussa istuessa. Iloksemme katsoimme viimeisillä tunneilla loppuun sen "A Very British Gangester"-dokkarin josta aiemmin puhuin. Loistava pätkä. Muutenkin koulu maistuu sitä paremmalta mitä pidemmälle ja syvemmälle näissä kriminologian opinnoissa pääsee. Suorastaan harmittaa että luennot loppuvat jo parin viikon päästä...
Illalla Block 6 oli taas täysi tohina päällä. Ilm. joku oli aloittanut omatoimisen Centurion, tai jotain sinnepäin ja useimmat koittivat ottaa tätä kiinni. Ja Suomea syytetään humalahakuisesta juomisesta? Luke:kin oli niin humalassa että päästi meidät vihdoin kaikista pyhimpään: hänellä on huoneessaan täysi guitar-hero bandversion setti johon harvemmin pääsee kukaan koskemaan. Nyt sitä paukuttivat kuitenkin kaikki, ja kaunis konserttimme loppui vasta kun Gareth saapui kertomaan että yläkerrassa ei nautita musikaalisesta lahjakkuudesta. No, ehkä ihan hyvä nukkuakkin välillä...

Hoips

Hurr

Päästän itseni tuskasta ja vetoan Nooran synninpäästöön siitä että en ole kenellekkään kirjoittamista velkaa; Aion tiivistää viimeviikot nopeasti ja kertoa vain oleellisimmista jutuista.

Olen tällä hetkellä (24.3.) kirjastossa, kuten olen ollut joka päivä viimeisen viikon. Aika on mennyt tosissaan esseitä kirjoittaessa, kolmen esseen sanalimitti on yhteensä min. 12 000 sanaa. Kaiken täytyy olla referoitua, nämä 3 esseetä vastaavat käytännössä suomen 30 OP:ta joten siitä voi laskea miten paljon aikaa niihin pitäisi laittaa.

Olen tällä hetkellä kirjoittanut reilu 2000 sanaa ja aikaratio kertoo että jos istun kirjastossa ja keskityn lukemiseen/referointiin/kirjoittamiseen aikaan n. 100 sanaa akateemista englantia tunnissa...
Tämä tarkoittaa että edessä on vielä 100h istumista :)
Tarkoitus on tietysti että esseitä työstettäisiin pääsiäislomalla, mutta koska olen pääsiäisloman jossainpäin eurooppaa joudun paiskimaan hommia jo nyt. Tämä + matkajärjestelyt ovat syöneet sen ajan mitä alussa käytin Blogia kirjoittaessani.

No, mitäs tässä selittelemään, haluaisin pitää blogia kasassa ja kertoa kaikki kuulumiset, mutta aika ei yksinkertaisesti riitä joten lopetan stressaamisen ja paukutan tänne viimeviikkojen tuntemuksia yhdessä paketissa.

Whoops

2.3.2009
Room 21B

Heräsin kymmeneltä, mikä sinäänsä oli ihan hyvä suoritus, mutta ei muuttanut sitä tosiasiaa että ainut luentoni oli alkanut tunti sitten ja päättymässä näillä minuuteilla.
Kirosin ja nousin ylös, mutta totesin että eipä asialle enää ole paljoakaan tehtävissä; perehdyin luennon powerpointtiin netissä ja lohduttauduin sillä faktalla että olen varmaankin ainut koko ryhmästä joka ei vielä ole ollut poissa ainoaltakaan luennolta.

Rankaisin itseäni tiukalla salitreenillä ja käyttämällä iltapäivän kouluhommien parissa. Ensimmäiseen palautettavaan juttuun on enää vajaa pari viikkoa, ja koitan kerätä jotain materiaalia tuohon 15 min esitykseen.

Illalla lainasin Alfielta pari korealaista elokuvaa: Sympathy for Mr. Vengeance ja Old Boy. Ihan tyylikkäitä pätkiä vaikkeivat edustakkaan omaa leffamakuani. Korealainen elokuva on melko raikasta katsottavaa Hollywood elokuvien jälkeen.

Kertomisen puuttessa omistan teille (huonon) kuvan (ei-niin-siististä) huoneestani:


Ei kovin kummoinen luukku, mutta kyllä tässä asustelee...

...ainakin ikkunat on paremmat kuin legendoissa! ;)
Huoneeni on itseasiassa isompi kuin useimpien, mutta vähän huonommassa kunnossa, koska se on aikoinaan ollut pyykkitupa. Aikaa tulee lähinnä käytettyä joko huoneen ulkopuolella tai sitten tuossa läppärin edessä Metro-muki kädessä.

Hot sauce

1.3.2009
S-bar

Vaikka menin suht aikaisin nukkumaan eilen tuotti herääminen taas ylivoimaisia vaikeuksia. Pitää ihan oikeasti pian tehdä jotain unirytmille, tulee mieleen ihan peruskoulun kesälomat kun tuli nukuttua aina yli puolepäivän. Ehdin sentään jotenkuten brunssille ja sain syödäkseni.
Päätin tehdä edes jotain fiksua ja kävin vääntämässä salilla perus treenin. Palatessani huoneeseen Peter soitti ja sovimme tapaavamme S-barissa iltaruuan jälkeen.

Menen nykyään melkein aina syömään Mateukzen, Chrisin ja Marcin kanssa, joista on tullut tietynlaisia luottokavereitani blockissa. Ovat vähän vanhempia ja "fiksmpia"(?) kuin suurin osa blockista. Ensimmäiset pari viikkoa nauroin heidän tavalleen ottaa mukaan omat hot-sauce chilimauste pullot mukaan joka ruokailuun ja pistää sitä ruokaan kuin ruokaan. Nyt pohdin oman pullon ostamista. Tosin Chrisin lanseerama "chili"jäätelö ei vielä houkuttele.
Ruuan jälkeen suuntasin S-barin, joka oli harvinaisen täynnä. Ilm. tärkeä matsi. Istuimme takarivissä ja paikalle saapuivat myös korealaiset, Renea ja Joyz. Katsoimme matsia aikamme ja me jotka emme niin futiksesta välitä pelailimme samalla bilistä.


Hyung, John, Jaeho, Peter, Minä ja Justin

Matsin päättyessä lähdimme perinteiselle yökävelylle ASDA:an, mutta tällä kertaa painuimme kaikki omiin huoneisiimme nukkumaan heti ostoskärryt piilotettuamme.

Paintball

28.2.2009
Outskirts of Leicester

Neil oli synttäriensä kunniaksi järjestänyt paintball-päivän, johon ilmoittauduimme jo kuukausi sitten.
Niinpä lauantai aamu koitti murhaavan aikaisin: Kyytimme Paintball areenalle lähti kahdeksalta. Parikymmen henkinen joukkomme lähti Beaumont Hallilta 3 tilataksilla kohti tuntematonta; kenelläkään muulla kuin Neilillä ei ollut hajuakaan minne olimme matkalla, enkä vieläkään tiedä missä varsinaisesti olimme. Ajoimme ulos Leicesteristä ja n. 30 min ajon jälkeen päädyimme keskelle metsää, jossa tosin oli jo varmaan 50 autoa parkkipaikalla.

Siirryimme suoja-aitojen läpi kujalle, jossa kaikille annettiin maastopuku, ammuksia ja suojavarusteet. Hinta oli vähintäänkin suolainen; 40£ päivän peleistä. Firman politiikka oli vähintäänkin outo: naiset saivat täydet varusteet, ja miesten piti maksaa ylimääräistä mikäli halusivat jotain extraa...eikö tämä olisi laitonta Suomessa? Niin tai näin saimme hetken kuluttua varusteet puettua päällemme'


Kaikki paitsi Mateuz joka ottamassa kuvaa

Kirjoitettuamme vakuutuspaperit (Joissa käytännössä lupasimme olla syyttämättä firmaa jos jotain sattuisi) ja annettuamme lounas-tilaukset pääsimme vihdoin pelaamaan. Meidät jaettiin "sattumanvaraisesti" kahteen tiimiin; mutta koska kaikki tytöt halusivat pelata "Punaisten" puolella olivat joukkueet täysin epätasaiset: Minä, Mateuz ja Dave + kaikki blockin tytöt vastaan loput. Päivän aikana pelattiin 8 scenaario-peliä:
Lipunryöstö, VIP, "Pommi", "Tukikohta", "Verkko", Deathmatch, "rantapallo" ja Solo

Jo ensimmäisten laukausten jälkeen totesin paintball aseiden olevan pettymys vanhalle airsoftaajalle; ammuksen lähtönopeus on kohtuullinen, mutta menettää tehonsa jo n. 15 metrin päästä: iso ammus hidastuu niin paljon ettei se osuessaan "räjähdä", eli maalaa vastustajaa. Lisäksi ase ei tunne airsoftista tuttua hoppikumia, mikä tarkoittaa että ammus liikkuu laskevasti: on siis ammuttava "kaarella", mikä poistaa tähtäämisen mahdollisuuden, kaksi peräkkäistä ammusta myös harvoin lentää täsmälleen samalla tavalla. Nämä yhdessä tarkoittavat sitä että paintball on suunnilleen yhtä realistista kuin leegoilla rakentelu.
Pelaaminen sinäänsä oli hauskaa vaikka asennoituminen tuotti minulle vaikeuksia: Koska kyse oli ilmiselvästä bisneksestä ja 100 lisäammusta maksoi 8£ (????!!??!!) oli säännöt tehty sellaisiksi että ammuksia kului.
1. Ammuksen piti maalata vihollinen, eli kaukaa tullut osuma ei ollut tappava
2. Pelit olivat todella lyhyitä, mikä poisti kaiken odottelun/kiertämisen mahdollisuuden
3. Älyttömin sääntö: jaloista, käsistä ja aseista vain "haavoittuu"...eli voi jatkaa pelaamista ihan normaalisti. Olin jo alkubriiffissä korvat höröllä kun tuomari ylpeänä kertoi että eräs tyyppi otti 26 osumaa kuolematta!! UPEAA! MIKÄ SANKARI! Peli oli todella typerää porukan ottaessa osumia milloin minnekkin ja edes pysähtymättä:
Itseäni ärystti erityisesti ns. herrasmiessääntöjen puuttuminen:
Tapaus 1: Ammun lähietäisyydeltä sarjan henkilöön X. Henkilö X istuu hetken maassa tutkien vaatteitaan, toteaa etten saanut yhtään osumaa kroppaan vaan kaikki ovat vartalon ulkopuolella: päättää että hänellä on sääntöjen mukaan oikeus vielä pelata ja ampuu minua selkään.
Tapaus 2: Henkilö ei osaa itse päättää onko kuollut, kävelee ulos pelialueelta kysymään asiaa tuomarilta joka ystävällisesti kertoo ettei hänen päähänsä ole osunut. Henkilö palaa pelialueelle ja paukuttaa iloisesti ohijuoksevia vihollisia selkään.

Kävin sanomassa tästä Tuomareille, mutta he sanoivat että kyse on "Alueen säännöistä". En ilm. osannut asennoitua oikein (varmaan megazone, airsoft ja armeija-simulaattori) taustoista johtuen. Myös osaa muista pelaajista kyrsi sääntöjen puute. Asiaa ei tietenkään parantanut se että hävisimme kaikki pelit Tyttöjen käyttäessä jatkuvasti "luovutus" sääntöä ja poistuessa kentältä ottamatta osumia.

Toiseksi viimeisessä pelissä meni ihan oikeasti hermo: keskellä pelialuetta oli iso pilatespallo joka piti siirtää vastustajan päätyyn. Eräs sankari otti rantapallon suvereenisti syliin ja pyöritteli sitä edessää selkä reunaa vasten ampuen sen takaa. Koska käsi ja aseosumia ei laskettu oli rantapallo käytännössä liikkuva este. Näky sinäänsä oli hauska, mutta pelillisesti totesin että on oikeastaan hauskempaa ammuskella maaleja ampumaradalla kuin tällaisessa "pelissä".

Tästä vuodatuksesta huolimatta haluan todeta että päivä sinäänsä oli hauska. Loistava sää ja pari ihan onnistunuttakin peliä tekivät oman porukan kanssa hengailusta mukavaa. Lähinnä ihmettelin tämän huvin hintaa ja tuomarien/pelialueen sääntöjä/asennetta.
Ehta muistutus siitä miten hauska harrastus Airsoft on. Fuck paintball.

Palasimme blockiin vasta kuuden maissa, ja kaikki (mukaanlukien minä) tuntuivat olevan niin väsyneitä että ilta meni lähinnä osumien jättämiä jälkiä tutkaillessa.

PS: tämä kirjoitus on omistettu vanhoille Felidaelaisille. 10 väripalloa sille joka löytää vanhan kunnon "Airsoft vs. Paintball" kuvan ja postaa sen commentteihin :)

Neils B-day

26.2
Block 6

Torstain seminaari oli keskustelua huumeiden laillistamisen puolesta ja vastaan. Meidät oli jaettu kahteen ryhmään ja toisen puolen piti ottaa mukaan eräs puolesta oleva artikkeli, toisen taas vastaan. Sitten luokassa jakaannuttiin pienempiin ryhmiin ja väiteltiin asiasta. Henkilökohtaiset mielipiteet tietysti sotkeutuivat artikkelien asioihin, mutta mielestäni itse keskustelu oli sitäkin parempaa. Miksei Laureassa ole järjestettyä väittelyä? Lukiossa ainakin oli.

Päätin että on vihdoin aika aloittaa kevyt aerobinenkin harjoittelu ja puin lenkkikamppeet niskaan; n. 20 min juostuani väsähdin täysin. Läski mikä läski; saliharjoittelu on tuonut sen verran painoa, että juokseminen tekee pahaa. Lenkkiä taas ei ole tullut treenattua ainakaan vuoteen.
Hölkkäilin takaisin huoneeseeni, ja vaihdoin salikamppeisiin: parempi tehdä sitä minkä osaa. ;)

Ruokailun jälkeen aulaan rupesin kerääntymään porukkaa: Mukaanlukien porukkaa joita en ennen tuntenut. Neil täytti tänään 21, ja ilm. pystyyn oli pistetty jonkun näköiset synttäribileet. Menin mukaan ja siirsimme huoneeni stereot aulaan ja napit kaakkon.


Synttärikakku

Illan edetessä Amerikkalaiset halusivat opettaa meille eurooppalaisille uuden juomapelin: Beer Pong. Kaikki halusivat mukaan, ja päätimme pistää pystyyn Beer Pong liigan: paikallaolijat jaettiin pareihin ja aulaan tuotiin 2 pöytää (Meillä ei tosin ollut pöytiä, mutta tämä ei menoa haitannut ruuvatessamme irti Chrisin kaapinovet ja asettaessamme tuolien päälle.) Pöydän kumpaankin päähän laitettiin 9 tuoppia, ja parit koittivat vuorotellen saada PingPong pallon toisen laseihin, kimmottamalla sen pöydän kautta. Aina kun pallo meni lasiin, piti toisen joukkueen juoda se tyhjäksi. Joukkue joka sai toisen joukkueen juomaan kaikki lasinsa, oli voittaja. Meitä oli n. 30, mikä tarkoittaa liigasysteemissä sitä että voittajat voittajia vastaan jne. kunnes on vain yksi joukkue jäljellä. Minä ja Marc tipuimme jo alkuerissä.
Finaali oli hauskaa seurattavaa: Pareilla oli jo aloittelut + 6 ottelua takanaan (eli melkoinen määrä juotuja tuopin puolikkaita). Jo pelkkä pöytään osumine pallolla näytti tuottavan osalle urheista kilpailijoista vaikeuksia.

Olin iloinen että tipuimme alkuerissä: Huomenna 7 h koulua; niinpä nukkumaan muiden jatkaessa baariin.

Gazza

25.2.2009
Block 6

Heräsin myöhään ja lueskelin aamupäivän pallontallaajien foorumia tehden suunnitelmia pääsiäislomaa varten.

Ruokailun jälkeen menimme Peterin ja Justinin kanssa S-baariin pelaamaan biljardia. Lähdimme kuitenkin melkein samantien käymään ASDAlla, jossa päätimme että käytämme illan varaamalla vihdoin joitakin lentoja pääsiäsilomaa silmälläpitäen.

Block 6 oltiin taas oltu ahkeria:


"Happy Bday Gazza"

Eli hyvää syntymäpäivää Garreth! Sub-wardenimme Mr. Robinssonin syntymäpäivä oli innoittanut blockin asukkaat luomaan melkoisen tilataideteoksen "ilmapalloista" :D


Mestari-Insinööri Jay ja suuret suunnitelmat

Garreth oli kuulemma ihan oikeasti tykännyt vaivannäöstä, veikkaan että siivoja voi olla eri mieltä huomenna.

Minä, Justin ja Peter puolestamme sulkeuduimme huoneeseeni suunnittelemaan ja varailemaan lentoja. Halpojen lentojen löytäminen on melkoista sadetanssia; lentokenttiä ja päivämääriä hakukoneisiin ja toivotaan parasta. Tuhannen ja yhden kompromissin jälkeen olemme saaneet aikaan seuraavan seikkailuntäytteisen suunnitelman:

Koulut loppuvat täällä perjantaina 27.3 vuokrasopimukset menevät katkolle 28.3.
Minulla on vielä viimeisenä perjantaina 7 tunnin päivä, joten emme voi lähteä etukäteen. Tyhjennämme huoneemme jo ennen perjantaita, ja iltapäivällä 27.3 viemme matkalaukkumme säilytykseen. Lähdemme reppuinemme iltajunalla Leicesteristä Lontoon keskusasemalle, jonne saavumme n. keskiyöllä. Yön aikana siirrymme jollain keinoin Gatwickin lentoasemalle, josta lentomme Suomeen lähtee aamulla.
Suomessa asustelemme muutaman päivän Ravalssissa ja suunnitelmissa on Kirkkonummi-tourin ja Helsinki-matkan lisäksi mm. käydä katsomassa vähän suomalaista luontoa (Justin ja Peter haluaisivat mennä telttailemaan, mutta pitää katsoa onnistuuko tuohon vuodenaikaan). Yksi päivä käytetään Tallinan visiitillä, ja jo 1.4 lähdemme Ruotsin laivalla kohti Tukholmaa. 2.4 tiemme eroavat: Minä ja Justin lähdemme kohti Nyköpingiä, josta lennämme Italiaan: Bergamoon. Peter jää pariksi päiväksi ruotsiin ja lentää sitten Ranskaan laskettelemaan.

Italiassa minä ja Justin matkaamme junalla etelään, ilm. Rooman kautta Siciliaan, jonne Justin jää asumaan viikoksi. Minä puolestani teen omin päin tutkimusmatkan Italian saariston kautta maltalle ja Tunisiaan. En aio varata mitään, eikä minulla ole pienintäkään hajua onko noiden lauttareittien kautta edes mahdollista päästä Tunisian puolelle, mutta seikkailu ja etelän lämpö lienee pääasia.
Loppu matka onkin sitten auki; tarkoituksena olisi jossain vaiheessa päätyä Espanjan Valenciaan, jossa Anna on vaihtarina. Miten ja millon sinne päädyn on täysin auki; kuten myös milloin palaan Englantiin. Vai tulenko maitojunalla kotiin rahojen loppuessa.

Saa nähdä millainen pääsiäisloma tulee olemaan...ainakin pääsee reissaamaan :)

KingKong

24.2.2009
Dining hall

Päivän tuntien jälkeen palasin huoneeseeni ja "rentouduin" päiväunien muodossa.
Kännykän herätys havahdutti minut vähän kuuden jälkeen, ja lähdin syömään vakaana aikomukseniani saada jotain aikaan tänä iltana.

Ruokalassa istuin Joyzin, M-Jn ja Susanin pöytään. Istuimme siinä aikamme ja juttelimme niitä näitä. Hollantilainen Joyz kertoi tarinan viime vuodelta, kun Amsterdamin eläintarhassa gorilla pääsi karkuun aitauksestaan, ja toistakymmentä ihmistä loukkaantui sen riehuessa. M-J:n liittyessä keskusteluun muuttui se ehkä oudoimmaksi kuulemakseni jutuksi ikinä:

M-J:"Was that gorilla a king-kong?"
Mihin me kaikki muut nauroimme hyväntahtoisesti ja Joyz jatkoi gorillasta puhumista.
M-J meni hämilleen ohittaessamme hänen kysymyksensä ja kysyi varmistellen:
"No I mean, was the gorilla like King-Kong?"
"What?"
"I mean, if it was a big gorilla, was it a real king-kong?"
"WHAT? Do you know what a King-kong is?"
"Yes. Its like a gorilla, but bigger!"
"King-kong isn't real, It's a movie character..."
"No, but I know kingkong before the movie!"

Minä ja Joyz rupesimme nauramaan hervottomasti, kun M-J taas upposi kiivaaseen keskusteluun toisen Korealaisen, Susanin, kanssa.
Hetken päästä he yrittivät yhdessä selittää että "King-Kongeja elää Afrikassa ja ne ovat paljon normaalia gorillaa isompia. Ja niitä ei varmaankaan ole eläintarhoissa, koska ne tarvitsisvat niin isot häkit."

Minä menin puolestani ihan hämilleni M-Jn latoessa _faktoja_ pöytään ja Susanin nyökytellessä vieressä. Puijjasiko biologian opettajamme? Onko Suomalainen perus-sivistys sittekin vain harhaa? Voisiko Afrikassa elää King-Kong?
Totesin että EI. Ja rupesin taas nauramaan.

Korealaiset ottivat kovasti itseensä, ja vaativat vetoa asiasta. Sanoin että se olisi tyhmin veto ihmiskunnan historiassa, ja että en halua viedä korealaisten rahoja. Joyz puolestaan yritti kertoa vierestä että King-Kong on Amerikkalinen elokuva vuosisadan alkupuolelta, ja uusin King-Kong vain remake. "Ette kai oikeasti usko että Gorilla voi olla kerrostalon kokoinen?"
Korealaiset miettivät hetken ja totesivat että heidän opettajansa on kyllä opettanut että King-Kong on olemassa, mihin totesin siinä tapauksessa sääliväni korealaista opetusjärjestelmää. M-J kuitenkin piti kiinni kannastaan ja päätin että asiasta ei enää kannata puhua...
Sovimme pelaavamme Pokeria S-barissa ja lähdin hakemaan chippejä huoneestani.

S-Bariin tulivat myös Peter, Jaeho, Ji-Min ja Hyoungyon. Ainoastaan minä, peter ja Ji-Min osasimme pelata Texas Hold em':iä, joten sovimme että ensimmäinen ilta käytetään pelin harjoittelemiseen. Koitimme parhaamme mukaan opettaa peliä, mutta korealaisilla ei ollut pienintäkään hajua edes eri korttiyhdistelmien sarjoista. Suomessa ne osaa jo kymmenenvuotiaskin pelattuaan Jokkapokkaa marketin aulassa. Korealaisten mielestä oli myös ilmiselvästi paljon tärkeämpää pelata jokainen käsi loppuun, kuin pelata millään tavalla järkevästi. Ainoastaan Hyoungyon (Jonka olen ymmärtänyt olevan jokseenkin super-lahjakas, vetää täysiä pisteitä yliopistomatikasta jne.) nappasi pelin idean ja pärjäsi jokseenkin hyvin.

Jossain vaiheessa M-J totesi että pokeri on typerä tapa viettää iltaa; johon minä puolestani totesin että voimme tietysti lopettaa ja mennä katsomaan King Kongin.
Keskustelu leimahti uudelleen; Ji-Min ei halunnut ottaa kantaa, Peter keskittyi nauramaan lattialla, ja Hyungyon nojasi päätään käsiinsä. M-J toisti vaatimuksensa vedosta; ja minä totesin toistamiseen että on helpompaa jos hän vain googlaa sanan King-Kong. Uhma tuntui poistuvan vasta Hyun selittäessä hänelle asiaa koreaksi, minulle Hyon totesi että "En voi uskoa että hän todellakin luulee KingKongin elävän afrikassa"

Huoneeseen palattuani totesin päivän keskustelujen olleen jokseenkin surrealistisia, ja en varmaan olisi uskonut niiden olevan todellisia, ellei M-J olisi kirjoittanut facebookkiini:
"Hi Matias, Im sorry! I looked for King Kong in internet and it isn't real :((( Are Orangutangs still real?"

Heips

Pahoittelut että blogi on näin pahasti jäljessä:
Päivitän sitä urakalla tänään; valmiita, mutta julkaisemattomia blogitekstejä on jo jonkun verran.
Kiirettä on pitänyt ja paljon on taas kerrottavaakin, mutta elossa ollaan kuitenki!
Kohta lisää!

-Matias

I <3 Mondays @ Zanzibar

23.2.2009
Walkers Stadium

Aamun luennon jälkeen palasin Oadbyyn ja ajattelin että nyt on hyvä sauma hoitaa asioita pois alta! Pääsin ajatuksessa niin pitkälle että sain pyykkikoneen pyörimään, minkä jälkeen nukahdin sängylle...

...heräsin vasta neljän maissa Justinin soittoon; olimme sopineet että lähdemme puoli viideltä Walkers Stadiumille katsomaan Jenniferin matsia. Juoksin kiireellä pyykkitupaan ja kiskoin pyykit ulos; onneksi ei ollut vihaisia odottelijoita, varmaan aika moni käynyt ihmettelemässä kenen pyykit sielä vievät koneen.

Tapasin Justinin bussipysäkillä, ja vaikka olimme mielestämme hyvissä ajoin, oli bussi tupaten täynnä. Samassa bussissa olivat myös Mark, Rob, Sam ja Mateuz, joiden seuraan liityimme. Hyppäsimme bussista yliopistolla, ja kävelimme sieltä Walkers Stadiumille. Varsity Football on vuosittainen ystävyyspeli De Montfort Universtiyä vastaan, tosin yleisön huutelusta päätellen ystävyys oli kaukana. Katsojia oli yllättävänkin paljon, ehkä n. 3000-4000, ja molemmat yliopistot pistivät kasaan melkoiset huutosakit. Olisimme halunneet osallistua, mutta täällä oman joukkueen kannattaminen on vähän kuin musikaali; joku johtaa porukkaa ja homma on jatkuvaa huutoa ja laulua; eli kaikkien pitää tietää kannatuslaulut.
Varisty Football koostui kahdesta ottelusta; 60min naisten pelistä, ja 90min miesten pelistä. Naisten peli oli melko viihdyttävä, koska taso ei todellakaan ollut mitään huippufutista, ja osa pelaajista näytti siltä että heitä ei vyötärönympäryksen takia ollut kelpuutettu cheerleadereiksi (jotka keräsivät väh. yhtä paljon huomiota kuin itse pelaajat.) Naisjoukkueen veskan tullessa kentälle joutui jopa aina kohtelias Justin:kin toteamaan "that's no athlete". Ottelu päättyi 0-0, mutta Leicesterin joukkue voitti rangaistuslaukauskilpailun. Veskamme ei tosin torjunut ainuttakaan, mutta kaksi rankkaria vedettiin ohi.
Miesten matsi oli vauhdikkaampaa futista, mutta sekin päättyi 0-0, ja nyt puolestaan De Montfort voitti rankkarikisan. Arvokkaampi voitto kuin naisten peli, mutta eipä ketään näyttänyt haittavaan. Olen nyt nähnyt kolme peliä Walkers Stadiumilla, mutta en yhtään maalia, ei mitään huippuotteluita.

Stadiumilta palasimme Beaumonthallille, ja Justin sekä Peter lähtivät Jaehon huoneeseen, missä korealaiset viettivät iltaa. Minä puolestani palasin blockiini, koska tiesin että sielä on meneillään Rosy:n syntymäpäivät. En tosin päässyt kuin etuovelle muiden tullessa minua vastaan. Kaikki lähtivät kuuluisaan "Zanzibariin", joten minkäin käännyin kannoillani ja lähdin tsekkaamaan kaupungin kuuluisimman baarin.

Zanzibar on aivan St. Margarets bussiaseman vieressä, joten pääsimme melkein etuovelle 31:sellä. Minulla ei ollut lippua, eikä edes henkkareita, joten panikoin vähän kun portsari ohjasi 5 nuorta edestäni pois jonosta, koska osalla ei ollut virallisia ID:itä. Näytin portsarille Suomalaista opiskelijakorttiani, tämä katsoi sitä hetken ja pyysi yliopistokorttiani; väläyttäessäni JCR-korttia (yliopiston kortti jossa ei ole kuin kuva ja nimi) minut ohjattiin heti kohteliaasti sisään. Students night at Monday!
Clubi oli jokseenkin sellainen kuin olin olettanutkin, ehkä vähän Onnelaa isompi...tosin täällä baarit on rakennettu vanhoihin varastorakennuksiin kerrostalojen sijasta, mikä tarkoittaa että ne ovat "tilavampia" kuin Suomessa (vrt. Onnela). Ilta meni varsin vauhdikkaasti, lähinnä Mateukzen ja Markin kanssa hengaillessa. Palasimme vähän ennen muita Blockiin, mikä taisi olla fiksua koska saimme heti taksin muiden jonotellessa puoli tuntia.

Ehkä minunkin pitäisi ostaa T-paita, joka täällä on kaikilla: "I <3 Mondays @ Zanzibar!"

Comedy Night

22.2.2009
Beaumont Bar

Aamu valkeni vasta klo 12 brunssin myötä. Aamupalalle kävellessäni totesin jonkun siirtäneen yöllisen yllätyslaatikon etupihalle. Ainakin vieraat tietävät millaiseen paikkaan tulevat.

Katsoimme iltapäivällä S-Barissa futista Peterin kanssa. Joku merkityksetön paikallispeli. Varmaan ensimmäistä kertaa täällä ollessamme jouduimme toteamaan että meillä on tylsää. Tietysti kouluhommat jne. olisivat olleet vaihtoehto, mutta taisi olla taas niitä sunnuntaita kun ei vaan nappaa.

Lähdimme eillisestä innostuneina hyvissä ajoin B-bariin varaamaan Wii:n. Pääsimme heti pelailemaan ja soitimme paikalle myös korealaiset ja Justinin. Aikamme pelailtuamme futisfanit halusivat vaihtaa pelin FIFAan (futispeliin) ja itse siirryin pelaamaan mustaa-palloa Justinin kanssa. Pian paikalle ilmestyi Justinin kaveri Jen, koko vuotta Leicesterissä opiskeleva jenkki, joka kertoi vaihtonsa pääsyyn olevan melko erilainen kuin muilla: Soccer. Jennifer taitaa olla harvinaisuus Amerikassa: futiksen tosissaan ottava tyttö. Täällä hän pelaa Yliopiston edustusjoukkueessa, ja kutsuikin minut ja Justinin katsomaan huomista Varsity-matsia. Olin kyllä kuullut yliopistojen ystävyysottelusta, mutta en tiennyt että tytötkin pelaavat siinä. Lupasin tulla katsomaan Justinin kanssa.

Yllätykseksemme peliporukkamme ajettiin jo kuuden maissa pois Wii:ltä. paikalle saapui porukka student unionin tyyppejä, jotka kertoivat että tänään olisi "Comedy night". Emme pahastuneet vaan jäimme odottamaan mitä ilta tuo tullessaan. Seitsemän jälkeen B-Bar alkoi täyttyä ihmisistä, ja pian aloitti ensimmäinen Stand-Up koomikko. Illan aikana esiintyi viisi Stand Up-koomikkoa, jotka vaihtelivat vitseiltään ja tasoltaan melkoisesti. Pari ensimmäistä oli ilm. lämmittelijöitä, ehkä jopa yliopiston oppilaita, ja heittivät suht selkeää ja opiskelijaelämään osuvaa vitsiä. Kolmas mies heitti sitä perinteistä alapääjuttua, tosin melko onnistuneesti ja yleisöä hyvin käyttäen.

Viihdyttävin oli kuitenkin illan neljäs esiintyjä; Lihava miekkonen, jonka murteen takia osa hänen jutuistaan meni ohi. Ilm. en menettänyt mitään koska kukaan ei nauranut, mikä sinäänsä oli hauskaa. Kaveri aloitti shown kysymällä jotakuinkin "Onko tämä se amis joka yrittää olla yliopisto, ja tuliko hän oikeaan baariin kun porukkakin näyttää ala-ikäiseltä", valtaosa jutuista painottui haukkumaan yleisöä, ja kun hän tajusi ettei juttu pure niin alkoi selittely jossa hän totesi että yleensä esiintyy kypsemmälle yleisölle. Viimeinen pelastus jo melkein toimi; kaveri antoi yleisön huudella kaupunkeja/kyliä ja tämä kertoi virheettömästi niiden aluekoodit puheluihin: tosin amisjuttu vähän kärsi kun selvisi että mies on puhelinmyyjä ja siksi tietää kyseiset koodit.
Todella hauskaksi show muuttui kun _koomikko_ bongasi Jay:n tiskillä syömässä sipsejä. Alkoi heittää jotain vitsiä siiten miten tässä baarissa yleisö syö sipsejä ja karkkia kaljan juonnin sijaan, ja väänsi vitsiä Jayn kotipaikasta. Eipä mies tiennyt että Jay on yliopiston paikallisradion juontaja ja vähintäänkin lipevä suustaan. Show kääntyi siihen että Jay heitti vitsiä miehen surkeasta showsta ja tämän ammatista. Ensimmäistä kertaa puoleen tuntiin yleisö lämpeni. Kaveri poistui kuitenkin ihan hyvillä mielin; olipa ainakin saanut huumoria aikaan, vaikkei ihan toivomallaan tavalla.

Shown jälkeen istuimme B-barissa aikamme ja muut lähtivät kaupunkiin viettämään iltaa. Koittivat viimeiseen asti suostutella myös minua mukaan, mutta huomenna on 9 aamu, ja pitää varautua siihen että osa yöunista menee Saksalaisen touhuja seuraillessa.

"Do you really want to live here?"

21.2.2009
Beaumont Hall

Aamulla blockin oveen oli ilmestynyt lappu jossa; "Block 6 meeting at the Beaumont Hall's seminar room 19:30, those needed to take apart know about it already -Gareth" Ilm. sub-wardenillammekin menee raja joissain. Ei varmaankaan halua viettää enää öitä aulassa.

Iltapäivä meni lueskellessa koulukirjoja, joku oli laittanut varauksen lainaamiini kirjoihin ja minun pitää palauttaa ne etuajassa. Tajusin etten ollut lukenut lainaamiani opuksia oikeastaan juuri yhtään; enkä ole vieläkään, sillä lukeminen tuntui jälleen kerran toisarvoiselta facebookin rinnalla. Facebook pitäisi kieltää, tai siihen pitäisi saada joku "lapsi"lukko, joka sallisi vain 30 min käyttöä päivässä...tai jotain.

Illalla B-baariin pelaamaan bilistä. Parin pelin jälkeen huomasimme Wii:n olevan kerrankin vapaana. Yleensä siihen on ainakin tunnin jono, ja on varmaan aika painostavaa pelata kun joku odottaa vuoroaan vieressä. Niinpä minä, Peter, Jaeho ja Hyouggyn otimme ohjaimet käteen ja vietimme vahdikkaan illan Mario Kartin parissa. B-bar meni kiinni jo 11, joten päätimme vielä kävellä ASDA:lle. Vain todetaksemme sen olevan kiinni lauantai-iltaisinkin. Pitäisi varmaan lukea oman blogin alkupäiviä etten toista kaikkia alun virheitä. Tosin myös kaikki muut muistelivat että poikkeusaikataulu koskee vain sunnuntaita...Menimme sitten ASDA käynnin sijaan pitkästä aikaa Peterin asunnolle kokkailemaan korealaisia nuudeleita ja jutustelemaan.

Olen todennut että aina kun korealaiset (tytöt) pääsevät vauhtiin muuttuu keskustelu vähintäänkin hämäräksi. M-J ja Susan varsinkin ovat verrattaen "länsimaalaisia" ja ovat itsekkin todenneet ettei Korealaisten poikien (Joita tosin nytkin istui juttelemassa) voi jutella "tällaisista" asioista. "Tällaiset" asiat liikkuvat maan ja taivaan välillä ja kaikkea en osaa tai halua toistaa; mutta jo aika perus jutut niinkuin parisuhteista jne. puhuminen ovat ilm. jotain mistä jutellaan Koreassa vain tyttöjen tai vain poikien kesken.

Palasimme John Fosters Hall'ilta takaisin Beaumontiin ja Justin epäili ketun kuolleen kylmään, koska sitä ei ole näkynyt aikoihin. Itse veikkasin että se on vain kyllästynyt meihin, koska Peter yrittää juosta sitä kiinni aina kun se ilmestyy näkyviin.

Ilta Blockissa vaikutti melko hiljaiselta, käytävillä pyöri vain Marc (Saksalainen salikaverimme Digby Hallista, en tiedä olenko maininnut häntä aiemmin.), joka kertoi tänään muuttaneensa Block 6, koska Italialainen Lorenzo oli löytänyt parempaa majoitusta ja muuttanut pois. Marc kaveraa Mateuz:ken, Chrisin ja Minun(?) kanssani ja päätti muuttaa samaan taloon. Juttelimme aikamme Marcin kanssa kunnes illanvieton katkaisi jälleen kerran Florian-show. Mies tuli taas hoiperrellen keittiöön ja oli tällä kertaa harvinaisen hyvällä päällä. Karjui kuitenkin saksaksi jotain, ja lähti tämän jälkeen paukuttelemaan blockin alakerran ovia. Saikin ilm. pari ihmistä heräteltyä ja saatuaan tarpeeksi huomiota osakseen teki kyllä jotain uutta ja ihmeellistä: Käytävällä sattui olevaan muovinen (posti)laatikko, johon herra päätti virtsata. Kyllä, virtsata. Ei, en tiedä miksi. Niin, Kusta. Kyllä.

En ole pitkään aikaan itkenyt ja nauranut samaan aikaan. Marc ei enää ollut niin varma että muuttaminen oli hyvä idea. Päätimme että Florian tullaan tuntemaan tästä eteenpäin nimellä Piss-Boy ja menimme nukkumaan.

Beaumont "Action" Block 6

20.2.2009
Uni.

Tapani mukaan missasin aamupalan (Mikä ei varmaan enää ole kirjoittamisen arvoinen suoritus) kipittäessäni kiirellä kouluun. Kävin taas hakemassa sämpylä-pekoni-muna-systeemin, koska en ehdi syödä mitään perjantailuentojen välissä.

Aamun tunnit, jotka tällä kertaa veti Dr. Garland, käsittelivät Homophobisia rikoksia. Taas kerran voin todeta saman kuin ennenkin: Onneksi ei meillä Suomessa. Veikkaan että Suomalaiset ovat kyllä ihan yhtä homophobinen kansa kuin muutkin, mutta Suomessa se kai ilmenee lähinnä asian välttelynä tai kieltämisenä. Täällä homoseksuallit joutuvat tilastollisesti kaikkein raa'impien rikosten uhreiksi. Vähän kaukainen aihe, mutta suhteellisen yleissivistävä ja mielenkiintoinen kuitenkin.

Iltapäivän luennot puolestaan käsittelivät rikosten ja median suhdetta, lähinnä rikos-uutisointia. Jokainen sai teoriatunnin jälkeen käteensä sanomalehden, josta piti etsiä kaikki nuorisorikollisuuteen liitoksissa olevat uutiset. Seminaarissa katsottiin ehkä paras tähän mennessä näytetyistä videopätkistä; Real English Ganster. Joka oli indi-productionina tuotettu dokumentti Manchesterin, ja koko Englannin, tunnetuimmasta rikollispomosta. Kamerat seurasivat tämän edesottamuksia viikon verran, ja vaikka mitään "rikollista" ei varsinaisesti näytetty, oli dokumentti melkoinen syväluotaus rikollisjärjestön sielunelämään. Ei ihan perinteinen Hollywood-jengi. Pomon päivä kun lähinnä oli sitä että kiersi paikallisia lähiöitä toimittamassa poliisin virkaa; ratkomassa naapuririitoja ja huoltajuuskiistoja.

Illalla otin "nokoset", joilta heräsin joskus 9 maissa illalla. Tämä puolestaan tarkoitti että unirytmini oli taas lopullisesti menetetty. No onneksi myös Jale,Ville ja Jani olivat taas hereillä, eli eikun kuulokkeet päähän ja hiiri käteen.

Joskus kahden maissa alkoi aulasta järjetön huuto; tunnistin heti Alfien äänen, mutta en ollut varma kenen kanssa tämä riiteli, joten kävin keittiössä ihan vain ohi kulkeakseni. Alfie huusi portaiden alapäässä rivouksia ja Sarah ja Charlie yläpäässä. Keittiössä Alex (Joka ei ilm. halunnut sekaantua riitaan) kertoi että kaikki muut olivat olleet viettämässä iltaa Sarahin huoneessa, ja Alfie:ta ei ollut päästetty mukaan, mistä tämä oli suuttunut. Nyt tilanne oli viittä vaille nyrkkitappelu. Eipä oikeastaan kiinnostanut, puolet blockista on enemmän tai vähemmän sekaisin; joten takaisin huoneeseen ja kuulokkeet päähän. Jossain vaiheessa kuulin sub-warden Garethin tulevan väliin, mutta en kiinnittänyt asiaan enää huomiota. Joskus neljän pintaan (kyllä, aamuyöllä) lopetimme netissä säätämisen ja menin vielä käymään vessassa. Gareth istui aulassa lukien kirjaa, menin vähän lukkoon mutta tervehdin kuitenkin ja kysyin mitä tämä sielä tekee. Gareth sanoi että hänen on pakko istua siinä ettei aulassa synny yleistä tappelua.

Terveisiä lastentarhasta ja hyvää yötä.

on se KIVA

19.2.2009
Department of Criminology

Vietin koko aamun lempiharrastukseni, nukkumisen, parissa ja nousin kahdentoista aikoihin. Otin 31:n London Roadille ja kävin postitoimistossa pistämässä tuon VK:n paketin kohti Suomea. (Jos joku muukin haluaa tilata osoitteeseeni jotain Englannista niin kannattaa huomioida varsin korkeat postimaksut Suomeen).

London Roadilta menin suoraan Criminologian laitokselle odottelemaan seminaarin alkua. Lukaisin läpi laitoken oman lehden; Criminology In Focus, joka ilmestyy ilm. parin kuukauden välein ja käsittelee Britannian tuoreimpia kuulumisia ja laitoksen lehtoreiden ja tohtoreiden julkaisuja ja mediaesiintymisiä. Istuin taas yksin luokassa 15:00 kun seminaarin piti alkaa, mutta menneistä oppineena en enää stressannut, koska tiesin että muut tulevat suoraan luennolta jonka pitäjä ei koskaan päästä heitä ajoissa. Myös lehtorimme Tammy Ayers tuli luokkaan ja istuimme siinä sitten 10min jutellen ja muita odottaen. Olen ehkä esittänyt Suomen liian positiivisena paikkana, tai sitten se tosiaan verrattaen U.K.hon on melko toimiva yhteiskunta, koska ainakin Tammy tuntuu ylistävän pohjoismaalaista systeemiä ylitsevuotavasti. Toin esille ongelmia joita myös meillä on aihepiiriin liittyen, esim. vankilajärjestelmän kääntöpuoli; rankaisematta jättäminen tai naurettavan lyhyet tuomiot puolestaan sotivat omaa oikeuskäsitystäni vastaan.

Lopulta myös muut saapuivat ja pidimme tynkä-seminaarin. Taas 45min koulupäivä. Täytyy sanoa että seminaari oli verrattaen tylsimmästä päästä; huumeriippuvuuden seuraamukset yhteisöissä ja perheessä. "Tylsimmästä" tarkoittaa kuitenkin että istuisin tuollaisessa seminaarissa mielummin vaikka koko päivän kuin täyttäisin ainuttakaan Laurean reflektiota tai "itseoppimis"-moduli-bullshittiä. Oho, sanoinko sen ääneen.

Koulusta jatkoin suoraan salille (Ihan oikeesti!), tuntuu hyvältä saada taas treeni päälle, ehkä en tulekkaan takaisin ihan makkarana. Tosin palautuminen oli niin vaiheissa että lähinnä pyörin ympyrää Peterin tehdessä jotain oikeasti. Iltaruuan jälkeen menin huoneeseeni, pistin oven lukkoon ja päätin että vietän rauhallisen illan yksinäni, vaikka käytävällä tapahtuisi mitä.

Palailin taas homma-foorumin pariin, joka viimeaikojen mediahuomion myötä on surukseni saanut yhä rasistisempaa sävyä. Toisaalta pitää kai sielä jonkun olla puhumassa myös pehmeämmän linjan puolesta. Perustimme myös vihdoin Homman KIVA-ryhmän.



http://www.kiva.org/

http://www.kiva.org/about

http://www.kiva.org/team/homma

Koska useimmat eivät kuitenkaan jaksa lukea läpi info sivua selitän homman nopeasti: Kehitysapua voi antaa monella tavalla. Viimeaikoina ihmiset ovat heränneet siihen faktaan että "ei kannettu vesi kaivossa pysy", eli kehitysapu rahat katoavat tai menevät perille vain osittain. Niinpä päätään on nostanut ns. Direct-help, esim. kummilapsen ottaminen tai mikrolainaaminen. Muutama vuosi sitten Suomessa suosittu lahja oli ostaa lahjakortti jolla sai lampaan/lehmän 3. maailman perheelle. Lehmää lypsämällä perhe sai maitoa, jota myymällä rahaa ostaa mitä tarvitsivat jne.

Mikrolainaaminen on samaa toimintaa vietynä vähän pidemmälle. Esimerkki elävästä elämästä:

Zinaba Ahmed on yksinhuoltaja Ghanasta.

Toimeentullakseen hän tekee ja myy paikallista ruokaa ja paistettua kalaa kaupunkilaisille, mutta kaikki tulot menevät lapsen elättämiseen ja vuokraan. Kysyntää isommallekkin satseille sapuskaa olisi, mutta hänellä ei ole varaa laajentaa toimintaa. Parin sadan dollarin mikrolainalla (joka jakautuu 25$ yksittäislainoihin) Zinaba voi investoida liiketoimintansa kasvattamiseksi. (arviot rahan tuotosta mikrolainaajalle kehitysmaassa vaihtelevat 100-800% välillä) Jos Zinaban suunnitelmat menevät nappiin ja hän saa investoinnista esim 200% tuoton (2x200$=400$) hän voi maksaa lainansa korkoineen takaisin (400-223$=177$) ja jää lähes lainaamansa summan voitolle. Tuon voiton hän voi jälleen kerran koittaa työn kautta tuplata, jolloin kaikki mitä hän voittaa on hänen omaansa.
Mikrolaina kuten mikä tahansa laina on tietysti aina riski, mutta sen avulla lainanottajalla on ainakin mahdollisuus nousta köyhyydestä. Mikrolainoista 80% annetaan naisille, koska näillä ei yleensä kotimaassaan ole mahdollisuutta pääoman hankintaan miltään taholta. Raha kasvaa tuotteliaissa käsissä, ja 25$ ollessa suomalaiselle pikkuraha voi se kehitysmaassa olla kuukauden palkka.

Kiva on suora tapa lainata valitsemalleen henkilölle. Takaisinmaksua ja henkilön toimintaa voi seurata netistä. "Laina" palautuu takaisin antajalle 97% tapauksista, ja sen voi perjaatteessa nostaa takaisin, mutta valtaosa käyttäjistä lainaa sen uudestaan. Laina on kuitenkin annettua rahaa parempi vaihtoehto, koska se pakottaa ottajan perustamaan tuottavan bisneksen, ja poistaa väärinkäytöksen mahdollisuuden.

Käytänkin tilaisuutta hyväkseni ja haastan kaikki mukaan mikrolainaamaan. Tätä kirjoittaessani näyttää hommafoorumi-ponnistelumme tuoneen 1175 dollaria mikrolainoihin. Ainakin Jaakko jo kyseli KIVA:sta ja ymmärtääkseni pisti rahaakin menemään.

Loppuilta menikin Dotaa pelaillessa ja kaakota juodessa. Lagaan aivan älyttömästi, etäisyyttä kun Suomeen on jonkun verran, mutta Villen, Janin ja Jalen kanssa pelailu on silti hauskaa. Huomenna taas perjaintai...

Cheap Coke!

18.2.2009
Block 6

Keskiviikko, vapaapäivä!

Tai ainakin melkein. Olin varannut sen vihoviimeisen sali-introductionin 12:00, ja menin yliopiston salille kohtalooni alistuneena. n. 20 min puhetta salin käytöstä tuntui vähän typerältä, mutta ainakin homma on nyt turvattu. Ihmettelivät vähän kun kortissani oli jo reikiä valmiiksi, mutta kukaan ei ilm. kehdannut ruveta tenttaamaan :D

Yliopiston salilta vaihdoin Oadbyn salille (joka on isompi ja parempi) ja kävin taas tekemässä jalkatreenin. Rupeaa sujumaan jo jotenkin, vaikka palautuminen kestääkin ihan ylikauan ja seuraava päivä menee ankka-kävelynä.

Salilta suuntasin ASDA:lle ostamaan perus-safkaa. Kauppareissu muuttui kuitenkin urheilusuoritukseksi kun näin ASDA:n viikkotarjouksen. Normaalistai 8-päkki diet colaa (jota juon ihan kohtuuttoman paljon) maksaa £3.32, tämän viikon tarjouksena oli kuitenkin 2x8-päkki: £3. Eli kokistölkille tulee hintaa vajaa 20senttiä (täällä ei ole pantteja.) Niinpä lastasin ostoskärryihin 12kpl 8 päkkiejä. Itsepalvelukassalla sain jotain sairasta tyydytystä vetäessäni cokisia läpi laitteesta. Kun pistää yhden päkin läpi tulee ruudulle hinta £3.32, kun pistää toisen perästä kasvaa ostoslista yhdellä 8-päkillä, mutta näkyvissä oleva hitna tippuu 0.32£. Osta enemmän, maksa vähemmän! Kirjaimellisesti. Nyt huoneessani on siis n. 100 tölkin varasto diet colaa...

Ilta menikin seuratessa http://hommaforum.org/ edesottamuksia. Luulin pääseväni nukkumaan, mutta ilm. saksalainen vaihtarimme Florian oli taas ollut jossain syömässä sieniä. Kuulin jo aiemmin samaa järjetöntä saksalaista kirjoilua/huutoa ikkunani alta, mutta luulin että hän vain oli puhelimessa. Pian huutoon sekoittui kuitenkin brittiääniäkin ja päätin lähteä katsomaan, ihan vaan viihdearvon vuoksi. Florian möyhösi pitkin käytäviä, ja mike kertoi että tämä oli melkeinpä käynyt heidän päälleen kun olivat tulleet sisään. Hetken odottelun jälkeen Florian sai taas päänsä toimimaan englanniksi ja kertoi että "10 tyyppiä Digbystä oli hakannut hänet", esitteli samalla jotain verinaarmua nilkassaan. Teki mieli sanoa että kohta yksi väsynyt suomalainen saa aikaan parempaa jälkeä jossei huuto lopu. Maltoin kuitenkin mieleni ja painuin takaisin huoneeseeni. Kohta keittiöstä kuitenkin alkoi semmoinen pauke että oli pakko taas tulla ulos. Florianhan se sielä paiskoi lautasia seinään...
Mike sai saksalaisen leppymään, itse en enää jaksanut vaivautua. Florian meni huoneeseensa ja jäimme Miken kanssa nauramaan/päivittelemään tämän edesottamuksia. Mike totesi että jos ei kaveri pian tule tolkkuihinsa hän tekee tästä valituksen Sub-wardenillemme. (Voi tuntua oudolta että valitusta ei vielä ole tehty, mutta toisaalta täällä on aina niin hämärä meno että valitus vaatii ihan todellisen syyn.)

Back to normal

17.2.2009
Leicester City

Lähdin heti aamupalan jälkeen keskustaan ja kävelin suoraan Quality City hotellille. Aino nukkui vielä joten kulutimme Emman kanssa aikaa katsomalla jotain hämärää lastenohjelmaa, jossa lapset saivat parin päivän ajan tehdä mitä halusivat ja vanhempien oli pakko olla mukana (Tässä jaksossa asuttiin puumajassa ja syötiin pelkkää karkkia). Ja jotain huonoa U.Kn Dr. Phil kopiota...tajusin etten ole täällä katsonut kertaakaan telkkaria, paitsi tietysti futismatseja ja Superbowlin.

Kahdentoista jälkeen lähdimme kohti juna-asemaa, matkatavarat olivat vähän keventyneet tuliaisten ansiosta, ja päätimme kävellä keskustan halki vielä kerran. Parinkymmenen minuutin kävelyn jälkeen saavuimme asemalle, ja Isä osti liput seuraavaan Lontoon junaan. Yli 40£ on kyllä ryöstöhinta junalipuista, mutta toisaalta kyseessä oli Express juna, jolla matka lontooseen kestää alle puolet bussimatkasta. Hyvästelin kaikki ja toivotin mukavaa loppumatkaa Lontoossa. Lähdin asemalta suoraan luennolle, joka alkaisi tunnin päästä Bennet-buildingissa.

Luennolla käsiteltiin samoja teemoja kuin edellisen päivän dokkareissa. Ihan mielenkiintoista kamaa, mutta toisaalta jotenkin tuo inhimillinen kärsimys ei jotenkin puhuttele minua niin paljon tässä asiassa. On tietysti ikävää että lähiomaiset joutuvat kärsimään kun isä tai äiti rakastaa heroiinia enemmän kuin lapsiaan, mutta en oikein osaa sääliä niitä jotka itseään päivittäin piikittävät. Esim. 20v tyttö jonka "parantamiseen" äiti oli laittanut tolkuttomasti rahaa, oman parisuhteensa ja koko muun perheen elämän ei tuntunut minusta yhtään sympaattiselta. Jos apu ja keinot tarjotaan jatkuvasti, mutta oma tahdonvoima ei riitä niin minun mielipiteeni on lähinnä: "Antaa mennä vaan."

Luennolta jatkoin Oadbyyn ja törmäsin bussissa Justiniin. Emme olleet tehneet mitään pariin päivään koska minulla on ollut vieraita, joten sovimme että kokoontuisimme B-Bariin ruokailun jälkeen. Huoneessa tuli jotenkin vähän tyhjä olo: Taas yksin. Ripustelin seinälle loputkin julisteet ja kuvat jne. ja söin "suruuni" salmiakkia; toisaalta pieni helpotuskin palata taas "arkeen", vierailu meni tosi hyvin ja ainakin minulla oli tosi hauskaa näyttää uutta kotikaupunkiani vieraille :)

Ruokailun jälkeen kokoonnuimme B-bar:iin ja pelasimme pari peliä biljardia. Korealaisten tullessa lähdimme Susanin huoneeseen: Kaikki halusivat pelata "Mafiaa", olin ehkä vähän turhankin skeptinen. Eipä ole tullut leikittyä mitään seuraleikkejä aikoihin. Meitä oli susanin huoneessa 8, ja leikki oli kuin olikin kotosuomesta tuttu "Mafioso" (jossa yksi on pelinjohtaja, yksi mafioso ja loput uhreja jotka koittavat saada mafioson kiinni). Oli loppupeleissä tosi hauskaa! Yllätyin tosin vähän; muut olivat leikissä tosi huonoja. Tietenkään idea tämmöisissä ole olla "Paras" tai "voittaa", mutta olin kyllä aika haka. Ilmeisesti leirivuodet ja protu jne. muut seuraleikki-piirit ovat antaneet etulyöntiaseman. Tosin koska meitä oli leikissä viittä eri kansallisuutta korostui myös kielimuuri. Huonolla englannilla on vaikea puolustaa itseään jos toinen puhuu sitä äidinkielekseen. Tuli kyllä naurettua ihan urkalla :D

Blokissa oli menossa tuttu rymyäminen, mietin hetken pitäisikö lähteä mukaan Red Leicesteriin, eli yliopiston clubille, mutta ilm olen tulossa vanhaksi tai kipeäksi, kun päätin vain mennä huoneeseeni

Sightseeing in Leicester

16.2.2009
Leicester City

Aamulla kävin luennolla Charles Wilson buildingissa. Koko tunti käytettiin katsoessa dokumentteja huumeidenkäyttöön liittyen; toinen dokumentti lapsista, jotka on huostaanotettu vanhempien huumeidenkäytön takia. Tai oikeammin lapsista jotka isovanhemmat ovat ottaneet siipiensä suojaan nähdessään mitä heidän lapsensa tekevät itselleen (dokumentti kritisoi sitä että nämä sukuun kuuluvat sijaisvanhemmat eivät saa valtion tukea.) Toinen dokumentti puolestaan oli äidistä jonka 20 vuotias lapsi oli pitkäaikainen heroiinin käyttäjä. Äidin taistelusta tyttärensä addiktiota vastaan, joka ainakaan tässä dokkarissa ei paljon tulosta tuottanut.

Yliopistolta suuntasin suoraan keskustaan, ja Charles Streetille päästyäni soitin Isälle, joka kertoi että Emma oli jo lähtenyt keskustaan shoppailemaan, ja muut vielä lepäilivät hotellilla. Päätin jäädä suoraan keskustaan, ja tapasin Emman HighCross ostoskeskuksessa. Kierreltiin yhdessä kauppoja melkein pari tuntia; Tuli taas ostettua yksi kallis paita ja Emmakin osti kengät jne. Isä, Katri ja Aino tulivat myös HighCrossiin, josta kahvittelun jälkeen lähdimme katsomaan yliopistoa. Kävelimme keskustan halki kävelykatuja pitkin ja lopulta aina Yliopistolle New Walkkia pitkin. Kävimme katsomassa Criminologian laitoksen, mutta itse yliopistolle emme menneet kiertelemään, vaan lähdimme suoraan Oadbyyn bussilla.

Bussipysäkillä Oadbyn päässä päätimme käydä ASDA:lla, joten tuli sekin nyt sitten näytettyä. Beaumont Hall:illa menimme huoneeseeni istuskelemaan. Aika kului nopeasti ja lopulta vietimme huoneessa lepäillen toista tuntia. Kello lähestyi jo kuutta ja päätimme lähteä keskustaan syömään. Tällä kertaa selvisimme ilman pitkiä kävelyitä 31:n viedessä meidät aina Charles Streetille asti. Ruokapaikaksi valitsimme Zizzin, jossa tänään oli vapaita pöytiä. Tilasimme alku- ja pääruuat ja juttelimme niitä näitä pöydässä. Alkuruokien saapuminen vei aikansa, ja syötyämme alkukeitot alkoi pääruokien odotus. Odottelun venyessä keskittyi huomiomme hiljalleen ravintolan avokeittiöön, jonka seuraaminen kyllä viihdytti ruokaa odotellessa. Keittiössä näytti olevan tiukka hierarkia, ja työnjohtaja piti tiukkaa kuria; pitsanpaistaja sai jatkuvasti aloittaa alusta kun pääkokki tarkasti tämän aikaansaannoksia. Odottelumme aikana uunista tai suoraan pöydältä lensi roskikseen toistakymmentä pitsaa. Totesimme että ainakin ravintolassa on ilmeisen korkeat laatutakeet. Lopulta saimme ruokaa, joka kyllä oli varsin hyvää, mutta jonka odottelu vei kokonaisuutena aivan liian kauan.

Ravintolasta siirryimme hotellihuoneeseen, jossa aikani istuskeltuani lähdin takaisin keskustaan ja bussilla Oadbyyn. Hauska päivä! Aika kului todella nopeasti ja ilta tuli kuin huomaamatta, lupasin tulla aamulla hotellille auttamaan lähdössä; Vieraat lähtevät huomenna Lontooseen jossa ovat pari päivää ennen Suomeen palaamista.

Visitors in Leicester!

15.2.2009
Quality City Hotel

Hyvät yöunet katkesivat n. klo 3 yöllä. Kuulin varsin outoa melua eteisestä ja sattumanvaraisen metelin muuttuessa saksankieliseksi huudoksi vaivauduin nousemaan ja kurkkaamaan eteiseen: Saksalainen vaihtari Florien (mielestäni yhä tytön nimi) seisoi portaissa ja huusi itsekseen. Olen kyllä tottunut tämän kaverin outoon käytökseen enkä missään vaiheessa ole pitänyt koko tyypistä, mutta rupesi kyllä vähän keittämään. Käskin tämän olla hiljaa ja mennä nukkumaan, kun ei huudollekkaan mitään selitystä löytynyt. Sekaisin kuin seinäkello.
Hetken hiljaisuuden jälkeen jokseenkin sama melu jatkui ja nousin uudestaan, tällä kertaa myös Shane oli tullut huoneestaan, joka on seuraavaksi lähimpänä aulaa. Saksalainen otti nyrkkeilymatsia uunimme kanssa. Siis kirjaimellisesti hakkasin nyrkein uuniamme ja huusi jotain. On tainnut pojalle muukin kuin höpöheinä tai viina maistua. Jos kyse olisi yhtään isompikokoisesta kaverista (Florien on aika puolikas) niin olisi voinut vähän säväyttää, mutta nyt menimme Shanen kanssa väliin ja käskimme saksalaisen huoneeseensa häpeämään. Ihme kyllä tämä tuntui olevan kovin pahoillaan käytöksestään ja todellakin meni nukkumaan.

Hämärää.

Heräsin taas vasta brunssille, ja syötyäni lähdin keskustaan. Kävin nopeasti tsekkaamssa missä Quality City hotel on, ja kävelin sieltä St. Margaret bussiasemalle. Ajoitus oli ilmeisen hyvä, koska bussien numeroita tutkiessani Emma juoksi jostain halaamaan! Isä, Katri, Emma ja Aino olivat juuri tulleet Heathrown kentältä bussilla, ja alkumatka oli mennyt ilmeisen hyvin vaikka lento olikin vähän myöhässä. Aino (Isän ja tämän vaimon Katrin vauva) osoittautui varsin hyväksi reissaajaksi ikäänsä nähden ja jaksoi kyllä ihailtavasti pitkätkin matkat.

Koska etäisyys asemalta hotellille ei ollut kuin vähän toista kilometriä ja matkatavaraakaan ei ollut hirveästi, päätimme kävellä keskustan läpi. Kaikki tuntuivat pitävän ainakin siitä siivusta Leicesteriä, jonka ehdimme nähdä (myös Aino hiljaisella myöntymyksellään) hotellille kulkiessammme. Quality City hotel oli varsin mukavan oloinen paikka hintaansa nähden: kolmio jossa 2 vessaa, keittiö jne...Näytti sellaiselta paikalta jossa olisi voinut viettää pidempiäkin aikoja. Hotellila puolet vieraiden matkatavarasta osoittautui tuliaisiksi! Karkkia, kirjoja, lonkeroa ja Emman tuomat julisteet, sekä Nooralta varsinainen yllätyskassi, jossa lisää suomalaisuutta ja kuvat Oonasta ja Pyrystä! Kiitos! Huone näyttää nyt paljon paremmalta kuin viime viikolla!

Aikaeron ja matkan takia kaikki olivat vähän väsyneitä, mutta lähdimme vielä syömään keskustaan. Koitimme metsästää aamupalaa keskustan 24/7 pikkukaupoista, mutta ilm. puolalaisten omistuksessa olevat kaupat olivat valikoimaltaan sen verran huonoja että aamupalan hankkiminen jäi aamulle. Ruokapaikat olivat sunnuntai-iltana yllättävän täynnä, mutta saimme pöydän Nandosista. Aika perus edullinen paikka, mutta ruoka oli kyllä hyvää! Olipas mukavaa taas puhua suomea pitkästä aikaa. Palailimme vielä hotellille, mutta lähdin melko pian takaisin keskustaan, koska jouduin vielä palaamaan bussilla Oadbyyn, ja maanantaina on klo. 9 aamuni...Lupasin tulevani hotellille aamupäivällä ja toivotin kaikille hyvät yöt.

Valentine's Day

14.2.2009
Block 6

Heräsin taas vasta brunssille, joka mielestäni on juuri ja juuri kohtuulliseen aikaan järjestetty aamupala! Olin ajatellut meneväni salille, mutta eilen illalla kuulin Chris:iltä seuraavaa:
Chris aloitti salitreenin viime viikolla, ja kopioi minun tapaani rei'ityksen omaan korttiinsa. Eilen he olivat menneet taas normaalisti mukaan salille, mutta kesken treenin yksi työntekijöistä oli tullut Chrisin kortin kanssa kysymään onko se hänen korttinsa. Chris tietysti myönsi, ja saliohjaaja pyysi hänet mukaansa tiskille. "Milloin olet ottanut esittelykierroksen?" Tähän Chris: "Viime tiistaina." "Et ole." "En niin."...ja pihalle salilta, kuulemma aika jäätävä keskustelu :D
Paljon pahaa pienestä asiasta, oli kuulemma ollut vähän kylmä tunnelma kun olivat kysyneet mistä rei'itys korttiin oli tullut ja Chris oli tajunnut jääneensä kiinni ja myöntänyt itse tehneensä sen. Pelkään vähän samaa kohtaloa, joten varmistelen selustaani käymällä introductionin yliopiston salilla (jossa minua ei vielä tunneta) ensi viikolla. Enää koko homma ei oikeastaan edes ketuta, lähinnä naurattaa. Peribrittiläinen byrokratia.

Niinpä vetäisin jalkaani uudet lenkkarit ja lähdin vuoden tauon jälkeen lenkille! Jaksoin juosta n. 20 min, jonka jälkeen kävelin nöyränä poikana kotiin. Massaa salitreenin (ja kaljan) myötä on tullut sen verran, että jalat eivät enää pitkälle kanna :P

Suihkun jälkeen keräilin itseäni sekä fyysisesti että henkisesti, ja lopulta soitin peterille, joka oli soittanut minulle ollessani lenkillä. Hän, korealaiset ja Justin olivat lähteneet keskustaan syömään, ja pyysivät minuakin sinne, mutta en enää jaksanut lähteä huoneestani.
Ironista kyllä vietin ystävänpäivää jokseenkin yksin. Koko Blokkikin oli hiljentynyt ihmisten lähtiessä kotiin. Pari brittiä kyllä pyysivät mukaan baariin, mutta jäin mielummin facebookkiin juttelemaan suomen-ystävien kanssa. Noorallekkin tuli lähetettyä onnittelut!

Aikaisin nukkumaan, huomenna tulee vieraita!

Fitna and Friday 13th

13.2.2009

PERJANTAI; my bitch day.
Aamulla kipitin taas hyvissä ajoin Hate Crime tunnille, aamupala jäi taas välistä, mutta paikkasin sen ostamalla kampukselta "Aamupalaleivän"; Munaa, pekonia ja makkaraa lämpimän sämpylän sisällä. Kompaktia.
Viharikosten aiheena oli uskontoja vastaan suuntautunut viha. Ennen tunnin aloitusta kaikille jaettiin kaavake, jossa oli lueteltu britannian pääuskonnot; Kristityt, Muslimit, Hindut, Juutalaiset, Ei-uskovaiset, jne. Ja kaikkien piti parhaansa mukaan arvioida näiden prosenttiosuutta koko väestöstä. Oma paperini jäi jokseenkin tyhjäksi, mutta oli mielenkiintoista katsoa vierestä brittien arviointia omasta maastaan. Arvio meni kuten lehtori oli arvannutkin; Muslimien osuudeksi arvioitiin 20-40%, ja luokka hiljeni kun Chakraborti paljasti todellisen luvun; 2,8% britannian väestöstä on muslimeja. Häviävän vähän näiden saamaan huomioon nähden. Tästä tietysti heräsi sama kysymys kuin mikä tällä hetkellä riivaa koko Eurooppaa; miksi muslimit erottuvat niin selkeästi valtaväestöstä, ja tulisiko nämä pakko-integroida valtakulttuuriin.
***
Terveisiä vaan suomeen: Thorsin uusi ja surkea ulkomaalaislaki meni (menee.) odotetusti läpi eduskunnassa, joskin ilokseni myös vastalauseita esitettiin. 10 lisävuotta kontrolloimatonta ja kasvavaa maahanmuuttoa niin meillä tullaan puhumaan aivan samoista aiheista.
***
Totesin että toistaiseksi nämä asiat eivät juurikaan Suomea hetkauta; vai onko joku kuullut että täällä joku joutuisi rikoksen uhriksi koska on muslimi? Musta saattaa kyllä saada kuulla ulkomuodostaan, mutta tuskin uskonnostaan.
Puheeksi nousi Geert Wildersin lyhytelokuva "Fitna" (joku voi ehkä tietää mistä puhutaan). Hollantilaista Wildersiä ei viimeviikolla päästetty Iso-Britanniaan vedoten yleiseen turvallisuuteen; Fitna-filmin julkaisemisen myötä Wilders on saanut tappotuomion muslimimaailmalta. Elokuvan pääpointtina on 9.11 ja 7/7 (Lontoon bussipommit) sekä Madridin junaiskujen liittäminen Radikaalin Islamin nousuun Euroopassa ja Maailmassa ylipäätään. Fitna tuomitsee Koraanin ja Islamin väkivaltaa ja anti-semitismiä lietsovina. Yllätyksekseni olin ainut henkilö koko luokassa (tohtoreiden lisäksi), joka kyseisen filmipätkän oli nähnyt. Niinpä luokassa järjestettiin äänestys siitä pitäisikö filmi näyttää vai ei; kaikki halusivat sen nähdä (tai ainakaan kukaan ei äännestänyt vastaan) ja niinpä käytimme viimeisen tunnin katsomalla kiistellyn pätkän ja keskustelemalla siitä. Mielipiteitä oli varmasti yhtä paljon kuin katsojiakin, mutta taisin vähemmistön joukossa sanoessani että mielestäni on hyvä että kyseinen filmi on tehty. Vetosin juuri edellisellä tunnilla käymäämme keskusteluun Britanniassa toimivista "Hate Clerics":eistä, jotka puolestaan lietsovat vastaavaa vihaa kristinuskoa kohtaan.

Pääpointtini: Sananvapaus on uskontoja arvokkaampi, ja keskustelussa tarvitaan molemmat ääripäät, jotta voidaan löytää se "oikea" keskitie. Samassa yhteydessä puolustin myös Tanskalaislehtien oikeutta julkaista "Mohammed pilakuvat", jotka 2005-2006 aiheuttivat pahennusta Muslimimaailmassa ja johtivat tanskalaisten tuotteiden boikottiin.

Jos näistä kuvista löytää syyn kuolemantuomiolle, lippujen polttamiselle tai tietyn kansallisuuden tuotteiden boikotoinnille niin antaa mennä vaan. Seuraavaa numeroa odotellessa voi katsoa vaikka Monty Pythonin "Life of Brian"in ja kysyä miksei vatikaani aikoinaan julistanut brittikoomikoita kirkonkiroukseen.

Pahoittelut taas politikoinnista, mutta kyseiset aiheet liittyvät oleellisesti täällä opiskeluuni.

Youth Crime meni taas tapansa mukaan melkoisen paljon rauhallisemmin (tylsemmin.), aiheena oli nuorisorikollisuuden teoria, kysymyksenä mistä nuorisorikollisuus johtuu? Kuten yleensä sosiologiaa tai psykologiaa opiskellessani teki taas mieli sanoa; No shit Sherlock? No, kai itsestäänselvyyksiä on hyvä sanoa joskus ääneen, mutta tarviiko siitä todella kirjoittaa kirja että "Jos lapsi kasvaa huonoissa oloissa on SUUREMPI todennäköisyys että hänestä SAATTAA tulla nuorisorikollinen" tai "Lapset joilla ei ole rahaa ruokaan varastavat ruokaa." Ainakin teoria on nyt läpikäyty, ja lehtori lupaili että ensi tunnilla olisi jotain mielenkiintoisempaa. Bussipysäkiltä soitin vielä Isälle ja varmistin että kaikki matkaa koskeva on kunnossa ja hahmottelimme vähän mitä voisimme Leicesterissä tehdä su-ti.

Peter ja korealaiset olivat varanneet leffaliput, he menivät katsomaan elokuvan "Friday 13th", mikä mielestäni oli sen verran hyvä vitsi tänä perjantaina, että jos elokuva olisi kiinnostanut vähääkään niin olisin mennyt mukaan.

Ruokailun jälkeen Britti-John koputti oveeni ja pyysi mukaan B-Bariin johon he olivat menossa ottamaan pari Johnin synttärien kunniaksi (olin eilen kirjoittanut nimeni Johnin korttiin, joten tiesin kyllä synttäreistä) ja lähdin tietysti mukaan. Istuimme isoimmassa pöydässä pari tuntia, kaikki tarjosivat vuorollaan Johnille juotavaa (vaikka tämä ei sitä todellakaan tahtonut) ja jossain välissä Zach haki piilostaan ison kakun kynttilöineen. Valtaosa porukasta lähti B-barista jatkoille kaupunkiin, mutta minä palasin huoneeseeni (Melko tylsää, eikö?). Hengailin vielä aikani Amerikan-Johnin huoneessa, josta on tullut jonkunlainen kantapaikkani. Aussi Chrystal ja Jenkki-Megan ovat aina sielä, ja nuo kolme + Amerikkalainen Chris ovat Aaronin ja Zachin lisäksi mukavimmat tyypit joita täältä löytää.

45min schooldays

Pahoittelut, kirjoittelu vähän jäänyt, kiirettä pitänyt ;)

12.2.2009
Block 6

Kello soi kahdeltatoista, ja päätin tunnollisesti nousta ylös: päivän seminaarin valmitelu oli vielä tekemättä. Olimme pitkästä aikaa saanet kotitehtävän seminaaria koskien. Jokaisen piti valmistella joku konkreettinen ehdotus Britannian huumelainsäädännön parantamiseksi. Minulle tehtävä oli kerrankin melko helppo; googleen Suomen huumelainsäädäntö, ja parin linkin kautta niihin pääkohtiin joita yleisesti pidettiin hyvänä. Tein lopulta aika kattavan ehdotuksen lievien huumerikosten tuomitsemattajättämisen puolesta; 3 kohtainen systeemi suomessa joka pyrkii vankilatuomion sijaan ohjaamaan käyttäjän hoitoon ja säästämään rikosrekisteriä merkinnöiltä leimaamisen välttämiseksi.

Ajattelin että kerrankin menen paikalle vasta silloin kun seminaari alkaa, enkä stressaa lähtemisestä. Aikataulu piti ja olin seminaarisalissa 14:55; yksin. Pieni paniikki iski heti päälle, missä kaikki ovat? Olenko väärässä paikassa? Luin nopeasti läpi aikataulutuksen ja edellisen kerran muistiinpanot, joiden mukaan olin kyllä oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kun istuin yhä seminaarisalissa yksin 15:00 menin kanslistin luo kysymään että missä kaikki muut ovat. Tämäkään ei tiennyt vastausta, vaan soitti lehtorille, joka oli juuri puhelimessa. Jatkoin vielä hetken odottelua ja n. 5 minuutin päästä paikalle alkoi valua oppilaita; kaikilla muilla on tunti ennen seminaaria Yliopistoalueella ja he tulevat paikalle vasta n. 15 yli. En tiennyt tätä koska olin ensimmäiset seminaarit toisessa ryhmässä. Torstaina minulla siis on 45min koulua. Kävimme läpi ehdotukset ja ilmeni että olin tehnyt suhteessa melkoisen paljon työtä, koska useimpien ehdotus oli vain "laillistetaan marihuana", kun minulla oli 3 sivua tekstiä suomen rikoslaista. No, ainakin pisteitä taas ropisi :)

Päivä oli kokonaisuutena melkoinen tynkä; Illalla ASDA:lle ja aikaisin nukkumaan. Koitin katsoa Pasila TV-sarjaa ylen sivuilta, mutta videoklipit kertovat että ne "Eivät ole saatavilla tässä maassa". Onneksi samaiset klipit löytyvät myös Youtubesta, joten nykyään kun huomaan että istun koneella tekemättä mitään sen fiksumpaa niin katson yleensä jakson Pasilaa. Aika randomia kamaa, mutta naurattaa silti :D

Ginger Party!

11.2.2009
Block 7

Suunnitelmani onnistui täydellisesti ja heräsin aamupalalle: perus aamupalalla on tarjolla munia, pekonia, makkaraa, papuja, paahtoleipää, jugurttia, hedelmiä ja muroja, joten se on varsin kattava kun vain saa itsensä siirrettyä sängystä ruokalaan. Palasin asunnolleni ja menin hyvilä mielillä takaisin nukkumaan.

Ehdin nukkua n. 10min kun heräsin järjettömään meteliin. Joku porasi seinää naapurihuoneessa. Kuuntelin melua n. 5 min ja ketutus käyrä nousi nopeasti kattoon, joten päätin ensimmäistä kertaa lähteä sanomaan että pää kiinni täällä nukutaan. Menin naapuriovelle, mutta tajusinkin että ääni tulee kauempaa; kuljin blockin läpi ja palasin takaisin etuovelle: ääni kuuluikin ulkoa. Joku huoltomies veteli reteäsi katuporalla puoli yhdeksältä keskellä opiskelijakylää. En kehdannut tietenkään mennä sanomaan mielipidettäni touhusta ammattimiehelle, vaan pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin viettämään vapaapäivääni keskustaan. Ajattelin vihdoin lähettää huoneessani pyörivän paketin suomeen (Tavaraa jota kaveri suomessa on tilannut osoitteeseeni), joten otin laatikon kainaloon ja bussin kaupunkiin.

Keskustassa löysin pienen etsinnän jälkeen paikallisen postikonttorin, ja menin tiskille lähettämään pakettia. 1,5kg paketin lähettäminen olisi kassavirkailijan mukaan maksanut 29,90£ eli reilu 30e. En ollut ihan parhaalla päällä muutenkaan, joten totesin virkailijalle jokseenkin rumasti että tuolla hinnalla voin itse viedä paketin (mikä muuten on totta jos ottaa halvan lennon). Kiertelin kauppoja hetken, mutta shoppailu paketti kainalossa ei tuntunut kovin fiksulta. Ketutus oli tässä vaiheessa jo muuttunut ihan ehdaksi vitutukseksi, ja päätin lähteä keräilemään itseäni kampukselle, yhä pakettia kanniskellen.

Katuporaus oli loppunut joten ajattelin nukkua pari tuntia: Peter kuitenkin soitti ja pyysi salille. Ajattelin että voinpahan ainakin tehdä jotain hyvää tästäkin päivästä. Tulimme salille poikkeuksellisen aikaisin ja tiskin takana oli tuntematon täti. Tästä seurasi hieman outo näytelmä (jossa korostan että ME olimme väärässä, mutta silti VITUTTI):

Salilla käydäkseen tarvii ottaa 20min kierros kortin ostamisen jälkeen. Minä ja Peter menimme ensimmäisen kerran salille ostamaan kortteja vain kuullaksemme että tarvimme valokuvat kortteihin. Tämä aiheutti pienen negatiivisen asenteen alusta lähtien. Seuraavana päivänä tulimme taas jumppakamppeet päällä ostamaan kortteja, mutta kuulimme että salia käyttääksemme meidän tulee jonottaa "esittelyvuoro". Viisveisasimme esittelyistä kun molemmat ovat ennenkin käyneet rautaa nostamassa; marsimme vain salille ja rupesimme treenaamaan. Tätä jatkui pari viikkoa kunnes Mateuz kertoi että esittelyn yhteydessä salikortti rei'itetään, ja joku oikeasti tarkkailee onko "introduction" otettu. Näppäränä poikana kopioin rei'ityksen Mateuksen kortista ja salin käyttömme jatkui.
Nyt tiskin takana istuva täti oli kuitenkin varsinainen haahka, ja nappasi Peterin kiinni lennosta; "Et ole käynyt esittelyä, joten et saa käyttää salia". Peter koitti selittää, jotain siitä että sai kyllä jonkun esittelyn, ja minä backuppasin kaveriani todeten että olimme samaan aikaan. Tädille tämä ei kuitenkaan riittänyt vaan hän alkoi kaivella arkistojansa todeten ettei jotain allekirjoitettavaa paperia löytynyt kummastakaan ja kutsui paikalle kuntosalivalvojat. He tunnistivat minut, mutta eivät peteriä (olen käynyt salilla vähän enemmän), ja täti innostui jatkamaan kuulustelujaan. Minulla alkoi palaa hermo, MITEN KETÄÄN VOI KIINNOSTAA, varsinkaan kun olimme salia jo käyttäneet melkein kuukauden. Täti tarkasti rei'itykseni, mutta ei löytänyt siitä mitään moitittavaa ja päätin vain lähteä vaihtamaan kamppeita ilman sen erikoisempaa lupaa. Peter seurasi minua hetken päästä ja oli kuulemma joutunut vannomaan että ottaa "uuden" kierroksen lauantaina.
Korostan että me tietysti olimme väärässä ja että tuohon vahtimiseen on varmaan joku järkeen käypä selitys? Vakuutusasiat jonkun loukkaantuessa tai jotain? (Tosin en usko että tällä salilla voi loukkaantua edes sitä yrittäessään koska kaikki laitteet ovat niin superturvallisia että niiden käyttäminen on suorastaan hankalaa.) Tuntuu silti todella typerältä, aikuisia kun kaikki. Ja tiskin akka oli sen verran V-mäinen että meinasi ensimmäistä kertaa miesmuistiin mennä hermo ihan tosissaan, varsinkaan kun päivä ei ollut mennyt ihan putkeen muutenkaan. Voin olla huijari tuossa asiassa, mutta olen kyllä kuntosalimaksuni maksanut, vieläpä koko vuoden koska täällä ei edes internationaleille ole puolen vuoden jäsenyyttä vaan kaikki maksavat täyden hinnan.

Tiesin joutuvani lähtemään vielä kerran keskustaan; halusin mennä ostamaan kengät, ja tarvitsin jotain "gingeriä" (Ginger tarkoittaa oranssia, sanaa käytetään puhuttaessa hiusten väristä) illan bileisiin. Peter lähti mukaan sateeseen solidaarisuudesta. Olen sen verran neiti että halvat vaatteet ja muutama pari kenkiä 70% alennuksella paransivat mieltä vähän, ja Peterkin oli innoissaan koska futispaidat olivat tulleet alennukseen. Ostin oranssin kauluspaidan ja "pikarin", hintaan 7£, ei mikään järjettömän upea pukukokonaisuus, mutta toimii! Oadbyyn palattuamme kello olikin jo niin paljon ettei iltapäivänkään nokosista tullut mitään vaan kävin syömässä ja aloin valmistautumaan illan viettoon.

GINGER PARTY:
Libby (Oranssitukkainen tyttö Block 7) täyttää tänään 19 ja Blokkiemme (block 6 ja 7 ovat ilm hyvää pataa keskenään) tytöt olivat ideoineet suorastaan nerokkaan bileidean: "Ginger partyn", jossa kaikki pukeutuvat oranssisti, juovat oransseja juomia ja tanssivat "oranssisti" (?). Tyydyin vetämään kauluspaidan päälle ja pikarin täyteen oranssia alkomahoolia.


Minä ja Luke (joka ei osallistunut). Oranssi alkomahooli on kadonnut kupista, varmaan jo pariin kertaan.

Pukuskaala oli kyllä aivan uskomaton. Rakastan opiskelijakulttuuria täällä ja olen vähän kateellinen. Yhteisöllinen asuminen mahdollistaa ihan eri luokan bileiden järjestämisen. Täällä ei myöskään ole haalarikulttuuria, joten sitä paikkaa jatkuva "costume-party", yliopiston baareissa näkee mitä ihmeellisempää porukkaa, koska eri puolilla opiskelijakylää on joka ilta vähintään parit kolmet naamiaisbileet käynnissä ja jatkot yleensä yliopiston Clubeilla. (Meidän lisäksemme myöhemmin clubilla oli ainakin n. 30 erilaista "eläinpukua", yksi laivallinen merirosvoja ja kaikki 3 yliopiston rugybyjoukkuetta pukeutuneena identtisiin kauluspaitoihin ja solmioihin)

Illan pukuskaala kertokoon puolestaan:


Synttärisankari Libby


Orankimme Jay


Abi "The Carrot" ja Appelsiini-Sami


Walesin Mexicaani Elliot ja tyttöystävänsä Isabella-jellona


Peppi Pitkätossu, Melissa


Tiikeri Nel


Scotti Sarah, sekä Shane ja minä tylsissä paidoissamme :)


Oranssitukkainen Vilma Flinstones:seista, Rosy

Pukuja oli vaikka kuinka, mutta tuossa helmiä omasta blokistamme. Haluaisin nähdä AMK clubin jossa porukka valmiita panostamaan noin paljon. Ja tämä ei ollut mikään suuri juhla vaan taas yhdet synttärit keskiviikko-iltana.


Block 7 oli oranssin koristelun lisäksi tarjolla piparkakku-ukkoja (ginger's), Block 6 liittyi mukaan tuoden oransseja jelly-shotteja ja appelsiini shotteja :)

Meno jatkui takseilla yliopiston "Red Leicester"-bileiltaan, Baari kuitenkin meni kiinni jo kahdelta (Tosin koska olimme sielä ennen kymmentä tuntui se ihan täyspitkältä baari-illalta) ja palasimme Oadbyyn. Meno jatkui suurimmalta osalta vielä pitkälle yöhön; mutta tunnollisena koululaisena päätin mennä nukkumaan että olisin pelikunnossa huomisella luennolla.

Aamupäivä oli ehkä surkein täällä kokemistani, mutta illan bileet kyllä toivat päivän plussan puolelle. Miksei meillä Suomessa ole tälläistä?

GymGymGym

10.2.2009
Greenhouse Gym

Iltapäivän luento meni nopeasti; luentosarja on taas aikataulussa. Kun on tottunut parin kolmen tunnin luentoihin tuntuvat 60min infopaketit todella lyhyiltä, kelloa ei yleensä ehdi vilkaista kertaakaan ennen powerpointin "Summary" slideä. Myös muut criminologian opiskelijat uskaltavat nykyään istua viereeni, ja vaikken tiedä kenenkään nimiä alkaa porukassa olla muutama jonka kanssa voi jotain jutellakkin. Mitään kovin yhteisöllistä itse koulunkäynti ei täällä ole: porukka tulee luentosaliin minuutilleen tasalta, ja lähtee heti luennon päättyessä. Koska mitään välitunteja ei ole ja luennoilla puhuu lähinnä opettaja on vaikea saada minkäänlaista kuvaa edes vieressä istujiltaan. International Coordinaattorimme laureassa kehotti minua mainostamaan vaihdon mahdollisuutta täällä opiskelijoille, mutta se on kyllä aika mahdotonta kun ei ketään tunne. No, ainakin kaikki tämän jälkeen tietävät että Suomessa on joku Security-linja, jonne voi halutessaan lähteä.


Attenborough building, ihan muuten vaan.

Päivän piristykseksi on pakko mainita myös LOISTAVA facebook gropu:
http://www.facebook.com/album.php?aid=85416&id=817897795#/group.php?gid=43858835717

"Petition to have the Charles Wilson Building painted like Optimus Prime!"

Description:
"Remember when we all had that open day, and the tour guide said that people reckoned the Charles Wilson building looked like Optimus Prime?
Well I say it doesn't look enough like Optimus Prime! All it needs is a lick of paint, and voila! We can have our own 80s icon displayed with full pride bang smack in the middle of our university."


Photoshoppaus todistaa että idea on suorastaan loistava! Nauran jutulle joka kerta kun kuljen rakennuksen ohi :D


Koulun jälkeen menin taas salille, vaikka kävin sielä maanantainakin, ja aion mennä taas huomenna kun Peter ja Mateuz menevät. Juttelin Teemun kanssa mesessä ja päätin aloittaa jalkatreenin (käytännössä ensimmäistä kertaa), tätä kirjoittaessa on reidet melkoisen kipeänä. Vapaita painoja ei ole käytettävissä, mutta Smits-koneella saa vedettyä aika tiukkaa treeniä. Mukavaa kun sali on kävelymatkan päässä; toivottavasti sali innostus jatkuu, etten tule täältä kotiin ihan perunana.

Blokki oli illalla ihan kuollut, kaikki ilm. säästelevät Libbyn huomisille synttäreille: GINGER partyyn...Keskiviikko on vapaapäiväni, mutta tyydyin vain hengailemaan huoneessani ja ohimennen moikkailemaan ihmisiä. Huoneeni on eteisessä joten aina kun kuulen jonkun "mukavan" tyypin puhuvan aulassa menen yleensä mukaan hengailemaan. Tein myös periaatepäätöksen lopettaa jatkuva yösyömiseni ja aion pakottaa itseni aamupalalle huomenna. Aamupala on varsin hyvä eikä edes todellisuudessa mitenkään aikainen klo. 8:00-10:00, mutta sille herääminen tuntuu välillä ylivoimaiselta.