Block 7
Suunnitelmani onnistui täydellisesti ja heräsin aamupalalle: perus aamupalalla on tarjolla munia, pekonia, makkaraa, papuja, paahtoleipää, jugurttia, hedelmiä ja muroja, joten se on varsin kattava kun vain saa itsensä siirrettyä sängystä ruokalaan. Palasin asunnolleni ja menin hyvilä mielillä takaisin nukkumaan.
Ehdin nukkua n. 10min kun heräsin järjettömään meteliin. Joku porasi seinää naapurihuoneessa. Kuuntelin melua n. 5 min ja ketutus käyrä nousi nopeasti kattoon, joten päätin ensimmäistä kertaa lähteä sanomaan että pää kiinni täällä nukutaan. Menin naapuriovelle, mutta tajusinkin että ääni tulee kauempaa; kuljin blockin läpi ja palasin takaisin etuovelle: ääni kuuluikin ulkoa. Joku huoltomies veteli reteäsi katuporalla puoli yhdeksältä keskellä opiskelijakylää. En kehdannut tietenkään mennä sanomaan mielipidettäni touhusta ammattimiehelle, vaan pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin viettämään vapaapäivääni keskustaan. Ajattelin vihdoin lähettää huoneessani pyörivän paketin suomeen (Tavaraa jota kaveri suomessa on tilannut osoitteeseeni), joten otin laatikon kainaloon ja bussin kaupunkiin.
Keskustassa löysin pienen etsinnän jälkeen paikallisen postikonttorin, ja menin tiskille lähettämään pakettia. 1,5kg paketin lähettäminen olisi kassavirkailijan mukaan maksanut 29,90£ eli reilu 30e. En ollut ihan parhaalla päällä muutenkaan, joten totesin virkailijalle jokseenkin rumasti että tuolla hinnalla voin itse viedä paketin (mikä muuten on totta jos ottaa halvan lennon). Kiertelin kauppoja hetken, mutta shoppailu paketti kainalossa ei tuntunut kovin fiksulta. Ketutus oli tässä vaiheessa jo muuttunut ihan ehdaksi vitutukseksi, ja päätin lähteä keräilemään itseäni kampukselle, yhä pakettia kanniskellen.
Katuporaus oli loppunut joten ajattelin nukkua pari tuntia: Peter kuitenkin soitti ja pyysi salille. Ajattelin että voinpahan ainakin tehdä jotain hyvää tästäkin päivästä. Tulimme salille poikkeuksellisen aikaisin ja tiskin takana oli tuntematon täti. Tästä seurasi hieman outo näytelmä (jossa korostan että ME olimme väärässä, mutta silti VITUTTI):
Salilla käydäkseen tarvii ottaa 20min kierros kortin ostamisen jälkeen. Minä ja Peter menimme ensimmäisen kerran salille ostamaan kortteja vain kuullaksemme että tarvimme valokuvat kortteihin. Tämä aiheutti pienen negatiivisen asenteen alusta lähtien. Seuraavana päivänä tulimme taas jumppakamppeet päällä ostamaan kortteja, mutta kuulimme että salia käyttääksemme meidän tulee jonottaa "esittelyvuoro". Viisveisasimme esittelyistä kun molemmat ovat ennenkin käyneet rautaa nostamassa; marsimme vain salille ja rupesimme treenaamaan. Tätä jatkui pari viikkoa kunnes Mateuz kertoi että esittelyn yhteydessä salikortti rei'itetään, ja joku oikeasti tarkkailee onko "introduction" otettu. Näppäränä poikana kopioin rei'ityksen Mateuksen kortista ja salin käyttömme jatkui.
Nyt tiskin takana istuva täti oli kuitenkin varsinainen haahka, ja nappasi Peterin kiinni lennosta; "Et ole käynyt esittelyä, joten et saa käyttää salia". Peter koitti selittää, jotain siitä että sai kyllä jonkun esittelyn, ja minä backuppasin kaveriani todeten että olimme samaan aikaan. Tädille tämä ei kuitenkaan riittänyt vaan hän alkoi kaivella arkistojansa todeten ettei jotain allekirjoitettavaa paperia löytynyt kummastakaan ja kutsui paikalle kuntosalivalvojat. He tunnistivat minut, mutta eivät peteriä (olen käynyt salilla vähän enemmän), ja täti innostui jatkamaan kuulustelujaan. Minulla alkoi palaa hermo, MITEN KETÄÄN VOI KIINNOSTAA, varsinkaan kun olimme salia jo käyttäneet melkein kuukauden. Täti tarkasti rei'itykseni, mutta ei löytänyt siitä mitään moitittavaa ja päätin vain lähteä vaihtamaan kamppeita ilman sen erikoisempaa lupaa. Peter seurasi minua hetken päästä ja oli kuulemma joutunut vannomaan että ottaa "uuden" kierroksen lauantaina.
Korostan että me tietysti olimme väärässä ja että tuohon vahtimiseen on varmaan joku järkeen käypä selitys? Vakuutusasiat jonkun loukkaantuessa tai jotain? (Tosin en usko että tällä salilla voi loukkaantua edes sitä yrittäessään koska kaikki laitteet ovat niin superturvallisia että niiden käyttäminen on suorastaan hankalaa.) Tuntuu silti todella typerältä, aikuisia kun kaikki. Ja tiskin akka oli sen verran V-mäinen että meinasi ensimmäistä kertaa miesmuistiin mennä hermo ihan tosissaan, varsinkaan kun päivä ei ollut mennyt ihan putkeen muutenkaan. Voin olla huijari tuossa asiassa, mutta olen kyllä kuntosalimaksuni maksanut, vieläpä koko vuoden koska täällä ei edes internationaleille ole puolen vuoden jäsenyyttä vaan kaikki maksavat täyden hinnan.
Tiesin joutuvani lähtemään vielä kerran keskustaan; halusin mennä ostamaan kengät, ja tarvitsin jotain "gingeriä" (Ginger tarkoittaa oranssia, sanaa käytetään puhuttaessa hiusten väristä) illan bileisiin. Peter lähti mukaan sateeseen solidaarisuudesta. Olen sen verran neiti että halvat vaatteet ja muutama pari kenkiä 70% alennuksella paransivat mieltä vähän, ja Peterkin oli innoissaan koska futispaidat olivat tulleet alennukseen. Ostin oranssin kauluspaidan ja "pikarin", hintaan 7£, ei mikään järjettömän upea pukukokonaisuus, mutta toimii! Oadbyyn palattuamme kello olikin jo niin paljon ettei iltapäivänkään nokosista tullut mitään vaan kävin syömässä ja aloin valmistautumaan illan viettoon.
GINGER PARTY:
Libby (Oranssitukkainen tyttö Block 7) täyttää tänään 19 ja Blokkiemme (block 6 ja 7 ovat ilm hyvää pataa keskenään) tytöt olivat ideoineet suorastaan nerokkaan bileidean: "Ginger partyn", jossa kaikki pukeutuvat oranssisti, juovat oransseja juomia ja tanssivat "oranssisti" (?). Tyydyin vetämään kauluspaidan päälle ja pikarin täyteen oranssia alkomahoolia.
Minä ja Luke (joka ei osallistunut). Oranssi alkomahooli on kadonnut kupista, varmaan jo pariin kertaan.
Pukuskaala oli kyllä aivan uskomaton. Rakastan opiskelijakulttuuria täällä ja olen vähän kateellinen. Yhteisöllinen asuminen mahdollistaa ihan eri luokan bileiden järjestämisen. Täällä ei myöskään ole haalarikulttuuria, joten sitä paikkaa jatkuva "costume-party", yliopiston baareissa näkee mitä ihmeellisempää porukkaa, koska eri puolilla opiskelijakylää on joka ilta vähintään parit kolmet naamiaisbileet käynnissä ja jatkot yleensä yliopiston Clubeilla. (Meidän lisäksemme myöhemmin clubilla oli ainakin n. 30 erilaista "eläinpukua", yksi laivallinen merirosvoja ja kaikki 3 yliopiston rugybyjoukkuetta pukeutuneena identtisiin kauluspaitoihin ja solmioihin)
Illan pukuskaala kertokoon puolestaan:
Synttärisankari Libby
Orankimme Jay
Abi "The Carrot" ja Appelsiini-Sami
Walesin Mexicaani Elliot ja tyttöystävänsä Isabella-jellona
Peppi Pitkätossu, Melissa
Tiikeri Nel
Scotti Sarah, sekä Shane ja minä tylsissä paidoissamme :)
Oranssitukkainen Vilma Flinstones:seista, Rosy
Pukuja oli vaikka kuinka, mutta tuossa helmiä omasta blokistamme. Haluaisin nähdä AMK clubin jossa porukka valmiita panostamaan noin paljon. Ja tämä ei ollut mikään suuri juhla vaan taas yhdet synttärit keskiviikko-iltana.
Block 7 oli oranssin koristelun lisäksi tarjolla piparkakku-ukkoja (ginger's), Block 6 liittyi mukaan tuoden oransseja jelly-shotteja ja appelsiini shotteja :)
Meno jatkui takseilla yliopiston "Red Leicester"-bileiltaan, Baari kuitenkin meni kiinni jo kahdelta (Tosin koska olimme sielä ennen kymmentä tuntui se ihan täyspitkältä baari-illalta) ja palasimme Oadbyyn. Meno jatkui suurimmalta osalta vielä pitkälle yöhön; mutta tunnollisena koululaisena päätin mennä nukkumaan että olisin pelikunnossa huomisella luennolla.
Aamupäivä oli ehkä surkein täällä kokemistani, mutta illan bileet kyllä toivat päivän plussan puolelle. Miksei meillä Suomessa ole tälläistä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti