20.2.2009
Uni.
Tapani mukaan missasin aamupalan (Mikä ei varmaan enää ole kirjoittamisen arvoinen suoritus) kipittäessäni kiirellä kouluun. Kävin taas hakemassa sämpylä-pekoni-muna-systeemin, koska en ehdi syödä mitään perjantailuentojen välissä.
Aamun tunnit, jotka tällä kertaa veti Dr. Garland, käsittelivät Homophobisia rikoksia. Taas kerran voin todeta saman kuin ennenkin: Onneksi ei meillä Suomessa. Veikkaan että Suomalaiset ovat kyllä ihan yhtä homophobinen kansa kuin muutkin, mutta Suomessa se kai ilmenee lähinnä asian välttelynä tai kieltämisenä. Täällä homoseksuallit joutuvat tilastollisesti kaikkein raa'impien rikosten uhreiksi. Vähän kaukainen aihe, mutta suhteellisen yleissivistävä ja mielenkiintoinen kuitenkin.
Iltapäivän luennot puolestaan käsittelivät rikosten ja median suhdetta, lähinnä rikos-uutisointia. Jokainen sai teoriatunnin jälkeen käteensä sanomalehden, josta piti etsiä kaikki nuorisorikollisuuteen liitoksissa olevat uutiset. Seminaarissa katsottiin ehkä paras tähän mennessä näytetyistä videopätkistä; Real English Ganster. Joka oli indi-productionina tuotettu dokumentti Manchesterin, ja koko Englannin, tunnetuimmasta rikollispomosta. Kamerat seurasivat tämän edesottamuksia viikon verran, ja vaikka mitään "rikollista" ei varsinaisesti näytetty, oli dokumentti melkoinen syväluotaus rikollisjärjestön sielunelämään. Ei ihan perinteinen Hollywood-jengi. Pomon päivä kun lähinnä oli sitä että kiersi paikallisia lähiöitä toimittamassa poliisin virkaa; ratkomassa naapuririitoja ja huoltajuuskiistoja.
Illalla otin "nokoset", joilta heräsin joskus 9 maissa illalla. Tämä puolestaan tarkoitti että unirytmini oli taas lopullisesti menetetty. No onneksi myös Jale,Ville ja Jani olivat taas hereillä, eli eikun kuulokkeet päähän ja hiiri käteen.
Joskus kahden maissa alkoi aulasta järjetön huuto; tunnistin heti Alfien äänen, mutta en ollut varma kenen kanssa tämä riiteli, joten kävin keittiössä ihan vain ohi kulkeakseni. Alfie huusi portaiden alapäässä rivouksia ja Sarah ja Charlie yläpäässä. Keittiössä Alex (Joka ei ilm. halunnut sekaantua riitaan) kertoi että kaikki muut olivat olleet viettämässä iltaa Sarahin huoneessa, ja Alfie:ta ei ollut päästetty mukaan, mistä tämä oli suuttunut. Nyt tilanne oli viittä vaille nyrkkitappelu. Eipä oikeastaan kiinnostanut, puolet blockista on enemmän tai vähemmän sekaisin; joten takaisin huoneeseen ja kuulokkeet päähän. Jossain vaiheessa kuulin sub-warden Garethin tulevan väliin, mutta en kiinnittänyt asiaan enää huomiota. Joskus neljän pintaan (kyllä, aamuyöllä) lopetimme netissä säätämisen ja menin vielä käymään vessassa. Gareth istui aulassa lukien kirjaa, menin vähän lukkoon mutta tervehdin kuitenkin ja kysyin mitä tämä sielä tekee. Gareth sanoi että hänen on pakko istua siinä ettei aulassa synny yleistä tappelua.
Terveisiä lastentarhasta ja hyvää yötä.
on se KIVA
19.2.2009
Department of Criminology
Vietin koko aamun lempiharrastukseni, nukkumisen, parissa ja nousin kahdentoista aikoihin. Otin 31:n London Roadille ja kävin postitoimistossa pistämässä tuon VK:n paketin kohti Suomea. (Jos joku muukin haluaa tilata osoitteeseeni jotain Englannista niin kannattaa huomioida varsin korkeat postimaksut Suomeen).
London Roadilta menin suoraan Criminologian laitokselle odottelemaan seminaarin alkua. Lukaisin läpi laitoken oman lehden; Criminology In Focus, joka ilmestyy ilm. parin kuukauden välein ja käsittelee Britannian tuoreimpia kuulumisia ja laitoksen lehtoreiden ja tohtoreiden julkaisuja ja mediaesiintymisiä. Istuin taas yksin luokassa 15:00 kun seminaarin piti alkaa, mutta menneistä oppineena en enää stressannut, koska tiesin että muut tulevat suoraan luennolta jonka pitäjä ei koskaan päästä heitä ajoissa. Myös lehtorimme Tammy Ayers tuli luokkaan ja istuimme siinä sitten 10min jutellen ja muita odottaen. Olen ehkä esittänyt Suomen liian positiivisena paikkana, tai sitten se tosiaan verrattaen U.K.hon on melko toimiva yhteiskunta, koska ainakin Tammy tuntuu ylistävän pohjoismaalaista systeemiä ylitsevuotavasti. Toin esille ongelmia joita myös meillä on aihepiiriin liittyen, esim. vankilajärjestelmän kääntöpuoli; rankaisematta jättäminen tai naurettavan lyhyet tuomiot puolestaan sotivat omaa oikeuskäsitystäni vastaan.
Lopulta myös muut saapuivat ja pidimme tynkä-seminaarin. Taas 45min koulupäivä. Täytyy sanoa että seminaari oli verrattaen tylsimmästä päästä; huumeriippuvuuden seuraamukset yhteisöissä ja perheessä. "Tylsimmästä" tarkoittaa kuitenkin että istuisin tuollaisessa seminaarissa mielummin vaikka koko päivän kuin täyttäisin ainuttakaan Laurean reflektiota tai "itseoppimis"-moduli-bullshittiä. Oho, sanoinko sen ääneen.
Koulusta jatkoin suoraan salille (Ihan oikeesti!), tuntuu hyvältä saada taas treeni päälle, ehkä en tulekkaan takaisin ihan makkarana. Tosin palautuminen oli niin vaiheissa että lähinnä pyörin ympyrää Peterin tehdessä jotain oikeasti. Iltaruuan jälkeen menin huoneeseeni, pistin oven lukkoon ja päätin että vietän rauhallisen illan yksinäni, vaikka käytävällä tapahtuisi mitä.
Palailin taas homma-foorumin pariin, joka viimeaikojen mediahuomion myötä on surukseni saanut yhä rasistisempaa sävyä. Toisaalta pitää kai sielä jonkun olla puhumassa myös pehmeämmän linjan puolesta. Perustimme myös vihdoin Homman KIVA-ryhmän.
http://www.kiva.org/
http://www.kiva.org/about
http://www.kiva.org/team/homma
Koska useimmat eivät kuitenkaan jaksa lukea läpi info sivua selitän homman nopeasti: Kehitysapua voi antaa monella tavalla. Viimeaikoina ihmiset ovat heränneet siihen faktaan että "ei kannettu vesi kaivossa pysy", eli kehitysapu rahat katoavat tai menevät perille vain osittain. Niinpä päätään on nostanut ns. Direct-help, esim. kummilapsen ottaminen tai mikrolainaaminen. Muutama vuosi sitten Suomessa suosittu lahja oli ostaa lahjakortti jolla sai lampaan/lehmän 3. maailman perheelle. Lehmää lypsämällä perhe sai maitoa, jota myymällä rahaa ostaa mitä tarvitsivat jne.
Mikrolainaaminen on samaa toimintaa vietynä vähän pidemmälle. Esimerkki elävästä elämästä:
Zinaba Ahmed on yksinhuoltaja Ghanasta.
Toimeentullakseen hän tekee ja myy paikallista ruokaa ja paistettua kalaa kaupunkilaisille, mutta kaikki tulot menevät lapsen elättämiseen ja vuokraan. Kysyntää isommallekkin satseille sapuskaa olisi, mutta hänellä ei ole varaa laajentaa toimintaa. Parin sadan dollarin mikrolainalla (joka jakautuu 25$ yksittäislainoihin) Zinaba voi investoida liiketoimintansa kasvattamiseksi. (arviot rahan tuotosta mikrolainaajalle kehitysmaassa vaihtelevat 100-800% välillä) Jos Zinaban suunnitelmat menevät nappiin ja hän saa investoinnista esim 200% tuoton (2x200$=400$) hän voi maksaa lainansa korkoineen takaisin (400-223$=177$) ja jää lähes lainaamansa summan voitolle. Tuon voiton hän voi jälleen kerran koittaa työn kautta tuplata, jolloin kaikki mitä hän voittaa on hänen omaansa.
Mikrolaina kuten mikä tahansa laina on tietysti aina riski, mutta sen avulla lainanottajalla on ainakin mahdollisuus nousta köyhyydestä. Mikrolainoista 80% annetaan naisille, koska näillä ei yleensä kotimaassaan ole mahdollisuutta pääoman hankintaan miltään taholta. Raha kasvaa tuotteliaissa käsissä, ja 25$ ollessa suomalaiselle pikkuraha voi se kehitysmaassa olla kuukauden palkka.
Kiva on suora tapa lainata valitsemalleen henkilölle. Takaisinmaksua ja henkilön toimintaa voi seurata netistä. "Laina" palautuu takaisin antajalle 97% tapauksista, ja sen voi perjaatteessa nostaa takaisin, mutta valtaosa käyttäjistä lainaa sen uudestaan. Laina on kuitenkin annettua rahaa parempi vaihtoehto, koska se pakottaa ottajan perustamaan tuottavan bisneksen, ja poistaa väärinkäytöksen mahdollisuuden.
Käytänkin tilaisuutta hyväkseni ja haastan kaikki mukaan mikrolainaamaan. Tätä kirjoittaessani näyttää hommafoorumi-ponnistelumme tuoneen 1175 dollaria mikrolainoihin. Ainakin Jaakko jo kyseli KIVA:sta ja ymmärtääkseni pisti rahaakin menemään.
Loppuilta menikin Dotaa pelaillessa ja kaakota juodessa. Lagaan aivan älyttömästi, etäisyyttä kun Suomeen on jonkun verran, mutta Villen, Janin ja Jalen kanssa pelailu on silti hauskaa. Huomenna taas perjaintai...
Department of Criminology
Vietin koko aamun lempiharrastukseni, nukkumisen, parissa ja nousin kahdentoista aikoihin. Otin 31:n London Roadille ja kävin postitoimistossa pistämässä tuon VK:n paketin kohti Suomea. (Jos joku muukin haluaa tilata osoitteeseeni jotain Englannista niin kannattaa huomioida varsin korkeat postimaksut Suomeen).
London Roadilta menin suoraan Criminologian laitokselle odottelemaan seminaarin alkua. Lukaisin läpi laitoken oman lehden; Criminology In Focus, joka ilmestyy ilm. parin kuukauden välein ja käsittelee Britannian tuoreimpia kuulumisia ja laitoksen lehtoreiden ja tohtoreiden julkaisuja ja mediaesiintymisiä. Istuin taas yksin luokassa 15:00 kun seminaarin piti alkaa, mutta menneistä oppineena en enää stressannut, koska tiesin että muut tulevat suoraan luennolta jonka pitäjä ei koskaan päästä heitä ajoissa. Myös lehtorimme Tammy Ayers tuli luokkaan ja istuimme siinä sitten 10min jutellen ja muita odottaen. Olen ehkä esittänyt Suomen liian positiivisena paikkana, tai sitten se tosiaan verrattaen U.K.hon on melko toimiva yhteiskunta, koska ainakin Tammy tuntuu ylistävän pohjoismaalaista systeemiä ylitsevuotavasti. Toin esille ongelmia joita myös meillä on aihepiiriin liittyen, esim. vankilajärjestelmän kääntöpuoli; rankaisematta jättäminen tai naurettavan lyhyet tuomiot puolestaan sotivat omaa oikeuskäsitystäni vastaan.
Lopulta myös muut saapuivat ja pidimme tynkä-seminaarin. Taas 45min koulupäivä. Täytyy sanoa että seminaari oli verrattaen tylsimmästä päästä; huumeriippuvuuden seuraamukset yhteisöissä ja perheessä. "Tylsimmästä" tarkoittaa kuitenkin että istuisin tuollaisessa seminaarissa mielummin vaikka koko päivän kuin täyttäisin ainuttakaan Laurean reflektiota tai "itseoppimis"-moduli-bullshittiä. Oho, sanoinko sen ääneen.
Koulusta jatkoin suoraan salille (Ihan oikeesti!), tuntuu hyvältä saada taas treeni päälle, ehkä en tulekkaan takaisin ihan makkarana. Tosin palautuminen oli niin vaiheissa että lähinnä pyörin ympyrää Peterin tehdessä jotain oikeasti. Iltaruuan jälkeen menin huoneeseeni, pistin oven lukkoon ja päätin että vietän rauhallisen illan yksinäni, vaikka käytävällä tapahtuisi mitä.
Palailin taas homma-foorumin pariin, joka viimeaikojen mediahuomion myötä on surukseni saanut yhä rasistisempaa sävyä. Toisaalta pitää kai sielä jonkun olla puhumassa myös pehmeämmän linjan puolesta. Perustimme myös vihdoin Homman KIVA-ryhmän.
http://www.kiva.org/
http://www.kiva.org/about
http://www.kiva.org/team/homma
Koska useimmat eivät kuitenkaan jaksa lukea läpi info sivua selitän homman nopeasti: Kehitysapua voi antaa monella tavalla. Viimeaikoina ihmiset ovat heränneet siihen faktaan että "ei kannettu vesi kaivossa pysy", eli kehitysapu rahat katoavat tai menevät perille vain osittain. Niinpä päätään on nostanut ns. Direct-help, esim. kummilapsen ottaminen tai mikrolainaaminen. Muutama vuosi sitten Suomessa suosittu lahja oli ostaa lahjakortti jolla sai lampaan/lehmän 3. maailman perheelle. Lehmää lypsämällä perhe sai maitoa, jota myymällä rahaa ostaa mitä tarvitsivat jne.
Mikrolainaaminen on samaa toimintaa vietynä vähän pidemmälle. Esimerkki elävästä elämästä:
Zinaba Ahmed on yksinhuoltaja Ghanasta.
Toimeentullakseen hän tekee ja myy paikallista ruokaa ja paistettua kalaa kaupunkilaisille, mutta kaikki tulot menevät lapsen elättämiseen ja vuokraan. Kysyntää isommallekkin satseille sapuskaa olisi, mutta hänellä ei ole varaa laajentaa toimintaa. Parin sadan dollarin mikrolainalla (joka jakautuu 25$ yksittäislainoihin) Zinaba voi investoida liiketoimintansa kasvattamiseksi. (arviot rahan tuotosta mikrolainaajalle kehitysmaassa vaihtelevat 100-800% välillä) Jos Zinaban suunnitelmat menevät nappiin ja hän saa investoinnista esim 200% tuoton (2x200$=400$) hän voi maksaa lainansa korkoineen takaisin (400-223$=177$) ja jää lähes lainaamansa summan voitolle. Tuon voiton hän voi jälleen kerran koittaa työn kautta tuplata, jolloin kaikki mitä hän voittaa on hänen omaansa.
Mikrolaina kuten mikä tahansa laina on tietysti aina riski, mutta sen avulla lainanottajalla on ainakin mahdollisuus nousta köyhyydestä. Mikrolainoista 80% annetaan naisille, koska näillä ei yleensä kotimaassaan ole mahdollisuutta pääoman hankintaan miltään taholta. Raha kasvaa tuotteliaissa käsissä, ja 25$ ollessa suomalaiselle pikkuraha voi se kehitysmaassa olla kuukauden palkka.
Kiva on suora tapa lainata valitsemalleen henkilölle. Takaisinmaksua ja henkilön toimintaa voi seurata netistä. "Laina" palautuu takaisin antajalle 97% tapauksista, ja sen voi perjaatteessa nostaa takaisin, mutta valtaosa käyttäjistä lainaa sen uudestaan. Laina on kuitenkin annettua rahaa parempi vaihtoehto, koska se pakottaa ottajan perustamaan tuottavan bisneksen, ja poistaa väärinkäytöksen mahdollisuuden.
Käytänkin tilaisuutta hyväkseni ja haastan kaikki mukaan mikrolainaamaan. Tätä kirjoittaessani näyttää hommafoorumi-ponnistelumme tuoneen 1175 dollaria mikrolainoihin. Ainakin Jaakko jo kyseli KIVA:sta ja ymmärtääkseni pisti rahaakin menemään.
Loppuilta menikin Dotaa pelaillessa ja kaakota juodessa. Lagaan aivan älyttömästi, etäisyyttä kun Suomeen on jonkun verran, mutta Villen, Janin ja Jalen kanssa pelailu on silti hauskaa. Huomenna taas perjaintai...
Cheap Coke!
18.2.2009
Block 6
Keskiviikko, vapaapäivä!
Tai ainakin melkein. Olin varannut sen vihoviimeisen sali-introductionin 12:00, ja menin yliopiston salille kohtalooni alistuneena. n. 20 min puhetta salin käytöstä tuntui vähän typerältä, mutta ainakin homma on nyt turvattu. Ihmettelivät vähän kun kortissani oli jo reikiä valmiiksi, mutta kukaan ei ilm. kehdannut ruveta tenttaamaan :D
Yliopiston salilta vaihdoin Oadbyn salille (joka on isompi ja parempi) ja kävin taas tekemässä jalkatreenin. Rupeaa sujumaan jo jotenkin, vaikka palautuminen kestääkin ihan ylikauan ja seuraava päivä menee ankka-kävelynä.
Salilta suuntasin ASDA:lle ostamaan perus-safkaa. Kauppareissu muuttui kuitenkin urheilusuoritukseksi kun näin ASDA:n viikkotarjouksen. Normaalistai 8-päkki diet colaa (jota juon ihan kohtuuttoman paljon) maksaa £3.32, tämän viikon tarjouksena oli kuitenkin 2x8-päkki: £3. Eli kokistölkille tulee hintaa vajaa 20senttiä (täällä ei ole pantteja.) Niinpä lastasin ostoskärryihin 12kpl 8 päkkiejä. Itsepalvelukassalla sain jotain sairasta tyydytystä vetäessäni cokisia läpi laitteesta. Kun pistää yhden päkin läpi tulee ruudulle hinta £3.32, kun pistää toisen perästä kasvaa ostoslista yhdellä 8-päkillä, mutta näkyvissä oleva hitna tippuu 0.32£. Osta enemmän, maksa vähemmän! Kirjaimellisesti. Nyt huoneessani on siis n. 100 tölkin varasto diet colaa...
Ilta menikin seuratessa http://hommaforum.org/ edesottamuksia. Luulin pääseväni nukkumaan, mutta ilm. saksalainen vaihtarimme Florian oli taas ollut jossain syömässä sieniä. Kuulin jo aiemmin samaa järjetöntä saksalaista kirjoilua/huutoa ikkunani alta, mutta luulin että hän vain oli puhelimessa. Pian huutoon sekoittui kuitenkin brittiääniäkin ja päätin lähteä katsomaan, ihan vaan viihdearvon vuoksi. Florian möyhösi pitkin käytäviä, ja mike kertoi että tämä oli melkeinpä käynyt heidän päälleen kun olivat tulleet sisään. Hetken odottelun jälkeen Florian sai taas päänsä toimimaan englanniksi ja kertoi että "10 tyyppiä Digbystä oli hakannut hänet", esitteli samalla jotain verinaarmua nilkassaan. Teki mieli sanoa että kohta yksi väsynyt suomalainen saa aikaan parempaa jälkeä jossei huuto lopu. Maltoin kuitenkin mieleni ja painuin takaisin huoneeseeni. Kohta keittiöstä kuitenkin alkoi semmoinen pauke että oli pakko taas tulla ulos. Florianhan se sielä paiskoi lautasia seinään...
Mike sai saksalaisen leppymään, itse en enää jaksanut vaivautua. Florian meni huoneeseensa ja jäimme Miken kanssa nauramaan/päivittelemään tämän edesottamuksia. Mike totesi että jos ei kaveri pian tule tolkkuihinsa hän tekee tästä valituksen Sub-wardenillemme. (Voi tuntua oudolta että valitusta ei vielä ole tehty, mutta toisaalta täällä on aina niin hämärä meno että valitus vaatii ihan todellisen syyn.)
Block 6
Keskiviikko, vapaapäivä!
Tai ainakin melkein. Olin varannut sen vihoviimeisen sali-introductionin 12:00, ja menin yliopiston salille kohtalooni alistuneena. n. 20 min puhetta salin käytöstä tuntui vähän typerältä, mutta ainakin homma on nyt turvattu. Ihmettelivät vähän kun kortissani oli jo reikiä valmiiksi, mutta kukaan ei ilm. kehdannut ruveta tenttaamaan :D
Yliopiston salilta vaihdoin Oadbyn salille (joka on isompi ja parempi) ja kävin taas tekemässä jalkatreenin. Rupeaa sujumaan jo jotenkin, vaikka palautuminen kestääkin ihan ylikauan ja seuraava päivä menee ankka-kävelynä.
Salilta suuntasin ASDA:lle ostamaan perus-safkaa. Kauppareissu muuttui kuitenkin urheilusuoritukseksi kun näin ASDA:n viikkotarjouksen. Normaalistai 8-päkki diet colaa (jota juon ihan kohtuuttoman paljon) maksaa £3.32, tämän viikon tarjouksena oli kuitenkin 2x8-päkki: £3. Eli kokistölkille tulee hintaa vajaa 20senttiä (täällä ei ole pantteja.) Niinpä lastasin ostoskärryihin 12kpl 8 päkkiejä. Itsepalvelukassalla sain jotain sairasta tyydytystä vetäessäni cokisia läpi laitteesta. Kun pistää yhden päkin läpi tulee ruudulle hinta £3.32, kun pistää toisen perästä kasvaa ostoslista yhdellä 8-päkillä, mutta näkyvissä oleva hitna tippuu 0.32£. Osta enemmän, maksa vähemmän! Kirjaimellisesti. Nyt huoneessani on siis n. 100 tölkin varasto diet colaa...
Ilta menikin seuratessa http://hommaforum.org/ edesottamuksia. Luulin pääseväni nukkumaan, mutta ilm. saksalainen vaihtarimme Florian oli taas ollut jossain syömässä sieniä. Kuulin jo aiemmin samaa järjetöntä saksalaista kirjoilua/huutoa ikkunani alta, mutta luulin että hän vain oli puhelimessa. Pian huutoon sekoittui kuitenkin brittiääniäkin ja päätin lähteä katsomaan, ihan vaan viihdearvon vuoksi. Florian möyhösi pitkin käytäviä, ja mike kertoi että tämä oli melkeinpä käynyt heidän päälleen kun olivat tulleet sisään. Hetken odottelun jälkeen Florian sai taas päänsä toimimaan englanniksi ja kertoi että "10 tyyppiä Digbystä oli hakannut hänet", esitteli samalla jotain verinaarmua nilkassaan. Teki mieli sanoa että kohta yksi väsynyt suomalainen saa aikaan parempaa jälkeä jossei huuto lopu. Maltoin kuitenkin mieleni ja painuin takaisin huoneeseeni. Kohta keittiöstä kuitenkin alkoi semmoinen pauke että oli pakko taas tulla ulos. Florianhan se sielä paiskoi lautasia seinään...
Mike sai saksalaisen leppymään, itse en enää jaksanut vaivautua. Florian meni huoneeseensa ja jäimme Miken kanssa nauramaan/päivittelemään tämän edesottamuksia. Mike totesi että jos ei kaveri pian tule tolkkuihinsa hän tekee tästä valituksen Sub-wardenillemme. (Voi tuntua oudolta että valitusta ei vielä ole tehty, mutta toisaalta täällä on aina niin hämärä meno että valitus vaatii ihan todellisen syyn.)
Back to normal
17.2.2009
Leicester City
Lähdin heti aamupalan jälkeen keskustaan ja kävelin suoraan Quality City hotellille. Aino nukkui vielä joten kulutimme Emman kanssa aikaa katsomalla jotain hämärää lastenohjelmaa, jossa lapset saivat parin päivän ajan tehdä mitä halusivat ja vanhempien oli pakko olla mukana (Tässä jaksossa asuttiin puumajassa ja syötiin pelkkää karkkia). Ja jotain huonoa U.Kn Dr. Phil kopiota...tajusin etten ole täällä katsonut kertaakaan telkkaria, paitsi tietysti futismatseja ja Superbowlin.
Kahdentoista jälkeen lähdimme kohti juna-asemaa, matkatavarat olivat vähän keventyneet tuliaisten ansiosta, ja päätimme kävellä keskustan halki vielä kerran. Parinkymmenen minuutin kävelyn jälkeen saavuimme asemalle, ja Isä osti liput seuraavaan Lontoon junaan. Yli 40£ on kyllä ryöstöhinta junalipuista, mutta toisaalta kyseessä oli Express juna, jolla matka lontooseen kestää alle puolet bussimatkasta. Hyvästelin kaikki ja toivotin mukavaa loppumatkaa Lontoossa. Lähdin asemalta suoraan luennolle, joka alkaisi tunnin päästä Bennet-buildingissa.
Luennolla käsiteltiin samoja teemoja kuin edellisen päivän dokkareissa. Ihan mielenkiintoista kamaa, mutta toisaalta jotenkin tuo inhimillinen kärsimys ei jotenkin puhuttele minua niin paljon tässä asiassa. On tietysti ikävää että lähiomaiset joutuvat kärsimään kun isä tai äiti rakastaa heroiinia enemmän kuin lapsiaan, mutta en oikein osaa sääliä niitä jotka itseään päivittäin piikittävät. Esim. 20v tyttö jonka "parantamiseen" äiti oli laittanut tolkuttomasti rahaa, oman parisuhteensa ja koko muun perheen elämän ei tuntunut minusta yhtään sympaattiselta. Jos apu ja keinot tarjotaan jatkuvasti, mutta oma tahdonvoima ei riitä niin minun mielipiteeni on lähinnä: "Antaa mennä vaan."
Luennolta jatkoin Oadbyyn ja törmäsin bussissa Justiniin. Emme olleet tehneet mitään pariin päivään koska minulla on ollut vieraita, joten sovimme että kokoontuisimme B-Bariin ruokailun jälkeen. Huoneessa tuli jotenkin vähän tyhjä olo: Taas yksin. Ripustelin seinälle loputkin julisteet ja kuvat jne. ja söin "suruuni" salmiakkia; toisaalta pieni helpotuskin palata taas "arkeen", vierailu meni tosi hyvin ja ainakin minulla oli tosi hauskaa näyttää uutta kotikaupunkiani vieraille :)
Ruokailun jälkeen kokoonnuimme B-bar:iin ja pelasimme pari peliä biljardia. Korealaisten tullessa lähdimme Susanin huoneeseen: Kaikki halusivat pelata "Mafiaa", olin ehkä vähän turhankin skeptinen. Eipä ole tullut leikittyä mitään seuraleikkejä aikoihin. Meitä oli susanin huoneessa 8, ja leikki oli kuin olikin kotosuomesta tuttu "Mafioso" (jossa yksi on pelinjohtaja, yksi mafioso ja loput uhreja jotka koittavat saada mafioson kiinni). Oli loppupeleissä tosi hauskaa! Yllätyin tosin vähän; muut olivat leikissä tosi huonoja. Tietenkään idea tämmöisissä ole olla "Paras" tai "voittaa", mutta olin kyllä aika haka. Ilmeisesti leirivuodet ja protu jne. muut seuraleikki-piirit ovat antaneet etulyöntiaseman. Tosin koska meitä oli leikissä viittä eri kansallisuutta korostui myös kielimuuri. Huonolla englannilla on vaikea puolustaa itseään jos toinen puhuu sitä äidinkielekseen. Tuli kyllä naurettua ihan urkalla :D
Blokissa oli menossa tuttu rymyäminen, mietin hetken pitäisikö lähteä mukaan Red Leicesteriin, eli yliopiston clubille, mutta ilm olen tulossa vanhaksi tai kipeäksi, kun päätin vain mennä huoneeseeni
Leicester City
Lähdin heti aamupalan jälkeen keskustaan ja kävelin suoraan Quality City hotellille. Aino nukkui vielä joten kulutimme Emman kanssa aikaa katsomalla jotain hämärää lastenohjelmaa, jossa lapset saivat parin päivän ajan tehdä mitä halusivat ja vanhempien oli pakko olla mukana (Tässä jaksossa asuttiin puumajassa ja syötiin pelkkää karkkia). Ja jotain huonoa U.Kn Dr. Phil kopiota...tajusin etten ole täällä katsonut kertaakaan telkkaria, paitsi tietysti futismatseja ja Superbowlin.
Kahdentoista jälkeen lähdimme kohti juna-asemaa, matkatavarat olivat vähän keventyneet tuliaisten ansiosta, ja päätimme kävellä keskustan halki vielä kerran. Parinkymmenen minuutin kävelyn jälkeen saavuimme asemalle, ja Isä osti liput seuraavaan Lontoon junaan. Yli 40£ on kyllä ryöstöhinta junalipuista, mutta toisaalta kyseessä oli Express juna, jolla matka lontooseen kestää alle puolet bussimatkasta. Hyvästelin kaikki ja toivotin mukavaa loppumatkaa Lontoossa. Lähdin asemalta suoraan luennolle, joka alkaisi tunnin päästä Bennet-buildingissa.
Luennolla käsiteltiin samoja teemoja kuin edellisen päivän dokkareissa. Ihan mielenkiintoista kamaa, mutta toisaalta jotenkin tuo inhimillinen kärsimys ei jotenkin puhuttele minua niin paljon tässä asiassa. On tietysti ikävää että lähiomaiset joutuvat kärsimään kun isä tai äiti rakastaa heroiinia enemmän kuin lapsiaan, mutta en oikein osaa sääliä niitä jotka itseään päivittäin piikittävät. Esim. 20v tyttö jonka "parantamiseen" äiti oli laittanut tolkuttomasti rahaa, oman parisuhteensa ja koko muun perheen elämän ei tuntunut minusta yhtään sympaattiselta. Jos apu ja keinot tarjotaan jatkuvasti, mutta oma tahdonvoima ei riitä niin minun mielipiteeni on lähinnä: "Antaa mennä vaan."
Luennolta jatkoin Oadbyyn ja törmäsin bussissa Justiniin. Emme olleet tehneet mitään pariin päivään koska minulla on ollut vieraita, joten sovimme että kokoontuisimme B-Bariin ruokailun jälkeen. Huoneessa tuli jotenkin vähän tyhjä olo: Taas yksin. Ripustelin seinälle loputkin julisteet ja kuvat jne. ja söin "suruuni" salmiakkia; toisaalta pieni helpotuskin palata taas "arkeen", vierailu meni tosi hyvin ja ainakin minulla oli tosi hauskaa näyttää uutta kotikaupunkiani vieraille :)
Ruokailun jälkeen kokoonnuimme B-bar:iin ja pelasimme pari peliä biljardia. Korealaisten tullessa lähdimme Susanin huoneeseen: Kaikki halusivat pelata "Mafiaa", olin ehkä vähän turhankin skeptinen. Eipä ole tullut leikittyä mitään seuraleikkejä aikoihin. Meitä oli susanin huoneessa 8, ja leikki oli kuin olikin kotosuomesta tuttu "Mafioso" (jossa yksi on pelinjohtaja, yksi mafioso ja loput uhreja jotka koittavat saada mafioson kiinni). Oli loppupeleissä tosi hauskaa! Yllätyin tosin vähän; muut olivat leikissä tosi huonoja. Tietenkään idea tämmöisissä ole olla "Paras" tai "voittaa", mutta olin kyllä aika haka. Ilmeisesti leirivuodet ja protu jne. muut seuraleikki-piirit ovat antaneet etulyöntiaseman. Tosin koska meitä oli leikissä viittä eri kansallisuutta korostui myös kielimuuri. Huonolla englannilla on vaikea puolustaa itseään jos toinen puhuu sitä äidinkielekseen. Tuli kyllä naurettua ihan urkalla :D
Blokissa oli menossa tuttu rymyäminen, mietin hetken pitäisikö lähteä mukaan Red Leicesteriin, eli yliopiston clubille, mutta ilm olen tulossa vanhaksi tai kipeäksi, kun päätin vain mennä huoneeseeni
Sightseeing in Leicester
16.2.2009
Leicester City
Aamulla kävin luennolla Charles Wilson buildingissa. Koko tunti käytettiin katsoessa dokumentteja huumeidenkäyttöön liittyen; toinen dokumentti lapsista, jotka on huostaanotettu vanhempien huumeidenkäytön takia. Tai oikeammin lapsista jotka isovanhemmat ovat ottaneet siipiensä suojaan nähdessään mitä heidän lapsensa tekevät itselleen (dokumentti kritisoi sitä että nämä sukuun kuuluvat sijaisvanhemmat eivät saa valtion tukea.) Toinen dokumentti puolestaan oli äidistä jonka 20 vuotias lapsi oli pitkäaikainen heroiinin käyttäjä. Äidin taistelusta tyttärensä addiktiota vastaan, joka ainakaan tässä dokkarissa ei paljon tulosta tuottanut.
Yliopistolta suuntasin suoraan keskustaan, ja Charles Streetille päästyäni soitin Isälle, joka kertoi että Emma oli jo lähtenyt keskustaan shoppailemaan, ja muut vielä lepäilivät hotellilla. Päätin jäädä suoraan keskustaan, ja tapasin Emman HighCross ostoskeskuksessa. Kierreltiin yhdessä kauppoja melkein pari tuntia; Tuli taas ostettua yksi kallis paita ja Emmakin osti kengät jne. Isä, Katri ja Aino tulivat myös HighCrossiin, josta kahvittelun jälkeen lähdimme katsomaan yliopistoa. Kävelimme keskustan halki kävelykatuja pitkin ja lopulta aina Yliopistolle New Walkkia pitkin. Kävimme katsomassa Criminologian laitoksen, mutta itse yliopistolle emme menneet kiertelemään, vaan lähdimme suoraan Oadbyyn bussilla.
Bussipysäkillä Oadbyn päässä päätimme käydä ASDA:lla, joten tuli sekin nyt sitten näytettyä. Beaumont Hall:illa menimme huoneeseeni istuskelemaan. Aika kului nopeasti ja lopulta vietimme huoneessa lepäillen toista tuntia. Kello lähestyi jo kuutta ja päätimme lähteä keskustaan syömään. Tällä kertaa selvisimme ilman pitkiä kävelyitä 31:n viedessä meidät aina Charles Streetille asti. Ruokapaikaksi valitsimme Zizzin, jossa tänään oli vapaita pöytiä. Tilasimme alku- ja pääruuat ja juttelimme niitä näitä pöydässä. Alkuruokien saapuminen vei aikansa, ja syötyämme alkukeitot alkoi pääruokien odotus. Odottelun venyessä keskittyi huomiomme hiljalleen ravintolan avokeittiöön, jonka seuraaminen kyllä viihdytti ruokaa odotellessa. Keittiössä näytti olevan tiukka hierarkia, ja työnjohtaja piti tiukkaa kuria; pitsanpaistaja sai jatkuvasti aloittaa alusta kun pääkokki tarkasti tämän aikaansaannoksia. Odottelumme aikana uunista tai suoraan pöydältä lensi roskikseen toistakymmentä pitsaa. Totesimme että ainakin ravintolassa on ilmeisen korkeat laatutakeet. Lopulta saimme ruokaa, joka kyllä oli varsin hyvää, mutta jonka odottelu vei kokonaisuutena aivan liian kauan.
Ravintolasta siirryimme hotellihuoneeseen, jossa aikani istuskeltuani lähdin takaisin keskustaan ja bussilla Oadbyyn. Hauska päivä! Aika kului todella nopeasti ja ilta tuli kuin huomaamatta, lupasin tulla aamulla hotellille auttamaan lähdössä; Vieraat lähtevät huomenna Lontooseen jossa ovat pari päivää ennen Suomeen palaamista.
Leicester City
Aamulla kävin luennolla Charles Wilson buildingissa. Koko tunti käytettiin katsoessa dokumentteja huumeidenkäyttöön liittyen; toinen dokumentti lapsista, jotka on huostaanotettu vanhempien huumeidenkäytön takia. Tai oikeammin lapsista jotka isovanhemmat ovat ottaneet siipiensä suojaan nähdessään mitä heidän lapsensa tekevät itselleen (dokumentti kritisoi sitä että nämä sukuun kuuluvat sijaisvanhemmat eivät saa valtion tukea.) Toinen dokumentti puolestaan oli äidistä jonka 20 vuotias lapsi oli pitkäaikainen heroiinin käyttäjä. Äidin taistelusta tyttärensä addiktiota vastaan, joka ainakaan tässä dokkarissa ei paljon tulosta tuottanut.
Yliopistolta suuntasin suoraan keskustaan, ja Charles Streetille päästyäni soitin Isälle, joka kertoi että Emma oli jo lähtenyt keskustaan shoppailemaan, ja muut vielä lepäilivät hotellilla. Päätin jäädä suoraan keskustaan, ja tapasin Emman HighCross ostoskeskuksessa. Kierreltiin yhdessä kauppoja melkein pari tuntia; Tuli taas ostettua yksi kallis paita ja Emmakin osti kengät jne. Isä, Katri ja Aino tulivat myös HighCrossiin, josta kahvittelun jälkeen lähdimme katsomaan yliopistoa. Kävelimme keskustan halki kävelykatuja pitkin ja lopulta aina Yliopistolle New Walkkia pitkin. Kävimme katsomassa Criminologian laitoksen, mutta itse yliopistolle emme menneet kiertelemään, vaan lähdimme suoraan Oadbyyn bussilla.
Bussipysäkillä Oadbyn päässä päätimme käydä ASDA:lla, joten tuli sekin nyt sitten näytettyä. Beaumont Hall:illa menimme huoneeseeni istuskelemaan. Aika kului nopeasti ja lopulta vietimme huoneessa lepäillen toista tuntia. Kello lähestyi jo kuutta ja päätimme lähteä keskustaan syömään. Tällä kertaa selvisimme ilman pitkiä kävelyitä 31:n viedessä meidät aina Charles Streetille asti. Ruokapaikaksi valitsimme Zizzin, jossa tänään oli vapaita pöytiä. Tilasimme alku- ja pääruuat ja juttelimme niitä näitä pöydässä. Alkuruokien saapuminen vei aikansa, ja syötyämme alkukeitot alkoi pääruokien odotus. Odottelun venyessä keskittyi huomiomme hiljalleen ravintolan avokeittiöön, jonka seuraaminen kyllä viihdytti ruokaa odotellessa. Keittiössä näytti olevan tiukka hierarkia, ja työnjohtaja piti tiukkaa kuria; pitsanpaistaja sai jatkuvasti aloittaa alusta kun pääkokki tarkasti tämän aikaansaannoksia. Odottelumme aikana uunista tai suoraan pöydältä lensi roskikseen toistakymmentä pitsaa. Totesimme että ainakin ravintolassa on ilmeisen korkeat laatutakeet. Lopulta saimme ruokaa, joka kyllä oli varsin hyvää, mutta jonka odottelu vei kokonaisuutena aivan liian kauan.
Ravintolasta siirryimme hotellihuoneeseen, jossa aikani istuskeltuani lähdin takaisin keskustaan ja bussilla Oadbyyn. Hauska päivä! Aika kului todella nopeasti ja ilta tuli kuin huomaamatta, lupasin tulla aamulla hotellille auttamaan lähdössä; Vieraat lähtevät huomenna Lontooseen jossa ovat pari päivää ennen Suomeen palaamista.
Visitors in Leicester!
15.2.2009
Quality City Hotel
Hyvät yöunet katkesivat n. klo 3 yöllä. Kuulin varsin outoa melua eteisestä ja sattumanvaraisen metelin muuttuessa saksankieliseksi huudoksi vaivauduin nousemaan ja kurkkaamaan eteiseen: Saksalainen vaihtari Florien (mielestäni yhä tytön nimi) seisoi portaissa ja huusi itsekseen. Olen kyllä tottunut tämän kaverin outoon käytökseen enkä missään vaiheessa ole pitänyt koko tyypistä, mutta rupesi kyllä vähän keittämään. Käskin tämän olla hiljaa ja mennä nukkumaan, kun ei huudollekkaan mitään selitystä löytynyt. Sekaisin kuin seinäkello.
Hetken hiljaisuuden jälkeen jokseenkin sama melu jatkui ja nousin uudestaan, tällä kertaa myös Shane oli tullut huoneestaan, joka on seuraavaksi lähimpänä aulaa. Saksalainen otti nyrkkeilymatsia uunimme kanssa. Siis kirjaimellisesti hakkasin nyrkein uuniamme ja huusi jotain. On tainnut pojalle muukin kuin höpöheinä tai viina maistua. Jos kyse olisi yhtään isompikokoisesta kaverista (Florien on aika puolikas) niin olisi voinut vähän säväyttää, mutta nyt menimme Shanen kanssa väliin ja käskimme saksalaisen huoneeseensa häpeämään. Ihme kyllä tämä tuntui olevan kovin pahoillaan käytöksestään ja todellakin meni nukkumaan.
Hämärää.
Heräsin taas vasta brunssille, ja syötyäni lähdin keskustaan. Kävin nopeasti tsekkaamssa missä Quality City hotel on, ja kävelin sieltä St. Margaret bussiasemalle. Ajoitus oli ilmeisen hyvä, koska bussien numeroita tutkiessani Emma juoksi jostain halaamaan! Isä, Katri, Emma ja Aino olivat juuri tulleet Heathrown kentältä bussilla, ja alkumatka oli mennyt ilmeisen hyvin vaikka lento olikin vähän myöhässä. Aino (Isän ja tämän vaimon Katrin vauva) osoittautui varsin hyväksi reissaajaksi ikäänsä nähden ja jaksoi kyllä ihailtavasti pitkätkin matkat.
Koska etäisyys asemalta hotellille ei ollut kuin vähän toista kilometriä ja matkatavaraakaan ei ollut hirveästi, päätimme kävellä keskustan läpi. Kaikki tuntuivat pitävän ainakin siitä siivusta Leicesteriä, jonka ehdimme nähdä (myös Aino hiljaisella myöntymyksellään) hotellille kulkiessammme. Quality City hotel oli varsin mukavan oloinen paikka hintaansa nähden: kolmio jossa 2 vessaa, keittiö jne...Näytti sellaiselta paikalta jossa olisi voinut viettää pidempiäkin aikoja. Hotellila puolet vieraiden matkatavarasta osoittautui tuliaisiksi! Karkkia, kirjoja, lonkeroa ja Emman tuomat julisteet, sekä Nooralta varsinainen yllätyskassi, jossa lisää suomalaisuutta ja kuvat Oonasta ja Pyrystä! Kiitos! Huone näyttää nyt paljon paremmalta kuin viime viikolla!
Aikaeron ja matkan takia kaikki olivat vähän väsyneitä, mutta lähdimme vielä syömään keskustaan. Koitimme metsästää aamupalaa keskustan 24/7 pikkukaupoista, mutta ilm. puolalaisten omistuksessa olevat kaupat olivat valikoimaltaan sen verran huonoja että aamupalan hankkiminen jäi aamulle. Ruokapaikat olivat sunnuntai-iltana yllättävän täynnä, mutta saimme pöydän Nandosista. Aika perus edullinen paikka, mutta ruoka oli kyllä hyvää! Olipas mukavaa taas puhua suomea pitkästä aikaa. Palailimme vielä hotellille, mutta lähdin melko pian takaisin keskustaan, koska jouduin vielä palaamaan bussilla Oadbyyn, ja maanantaina on klo. 9 aamuni...Lupasin tulevani hotellille aamupäivällä ja toivotin kaikille hyvät yöt.
Quality City Hotel
Hyvät yöunet katkesivat n. klo 3 yöllä. Kuulin varsin outoa melua eteisestä ja sattumanvaraisen metelin muuttuessa saksankieliseksi huudoksi vaivauduin nousemaan ja kurkkaamaan eteiseen: Saksalainen vaihtari Florien (mielestäni yhä tytön nimi) seisoi portaissa ja huusi itsekseen. Olen kyllä tottunut tämän kaverin outoon käytökseen enkä missään vaiheessa ole pitänyt koko tyypistä, mutta rupesi kyllä vähän keittämään. Käskin tämän olla hiljaa ja mennä nukkumaan, kun ei huudollekkaan mitään selitystä löytynyt. Sekaisin kuin seinäkello.
Hetken hiljaisuuden jälkeen jokseenkin sama melu jatkui ja nousin uudestaan, tällä kertaa myös Shane oli tullut huoneestaan, joka on seuraavaksi lähimpänä aulaa. Saksalainen otti nyrkkeilymatsia uunimme kanssa. Siis kirjaimellisesti hakkasin nyrkein uuniamme ja huusi jotain. On tainnut pojalle muukin kuin höpöheinä tai viina maistua. Jos kyse olisi yhtään isompikokoisesta kaverista (Florien on aika puolikas) niin olisi voinut vähän säväyttää, mutta nyt menimme Shanen kanssa väliin ja käskimme saksalaisen huoneeseensa häpeämään. Ihme kyllä tämä tuntui olevan kovin pahoillaan käytöksestään ja todellakin meni nukkumaan.
Hämärää.
Heräsin taas vasta brunssille, ja syötyäni lähdin keskustaan. Kävin nopeasti tsekkaamssa missä Quality City hotel on, ja kävelin sieltä St. Margaret bussiasemalle. Ajoitus oli ilmeisen hyvä, koska bussien numeroita tutkiessani Emma juoksi jostain halaamaan! Isä, Katri, Emma ja Aino olivat juuri tulleet Heathrown kentältä bussilla, ja alkumatka oli mennyt ilmeisen hyvin vaikka lento olikin vähän myöhässä. Aino (Isän ja tämän vaimon Katrin vauva) osoittautui varsin hyväksi reissaajaksi ikäänsä nähden ja jaksoi kyllä ihailtavasti pitkätkin matkat.
Koska etäisyys asemalta hotellille ei ollut kuin vähän toista kilometriä ja matkatavaraakaan ei ollut hirveästi, päätimme kävellä keskustan läpi. Kaikki tuntuivat pitävän ainakin siitä siivusta Leicesteriä, jonka ehdimme nähdä (myös Aino hiljaisella myöntymyksellään) hotellille kulkiessammme. Quality City hotel oli varsin mukavan oloinen paikka hintaansa nähden: kolmio jossa 2 vessaa, keittiö jne...Näytti sellaiselta paikalta jossa olisi voinut viettää pidempiäkin aikoja. Hotellila puolet vieraiden matkatavarasta osoittautui tuliaisiksi! Karkkia, kirjoja, lonkeroa ja Emman tuomat julisteet, sekä Nooralta varsinainen yllätyskassi, jossa lisää suomalaisuutta ja kuvat Oonasta ja Pyrystä! Kiitos! Huone näyttää nyt paljon paremmalta kuin viime viikolla!
Aikaeron ja matkan takia kaikki olivat vähän väsyneitä, mutta lähdimme vielä syömään keskustaan. Koitimme metsästää aamupalaa keskustan 24/7 pikkukaupoista, mutta ilm. puolalaisten omistuksessa olevat kaupat olivat valikoimaltaan sen verran huonoja että aamupalan hankkiminen jäi aamulle. Ruokapaikat olivat sunnuntai-iltana yllättävän täynnä, mutta saimme pöydän Nandosista. Aika perus edullinen paikka, mutta ruoka oli kyllä hyvää! Olipas mukavaa taas puhua suomea pitkästä aikaa. Palailimme vielä hotellille, mutta lähdin melko pian takaisin keskustaan, koska jouduin vielä palaamaan bussilla Oadbyyn, ja maanantaina on klo. 9 aamuni...Lupasin tulevani hotellille aamupäivällä ja toivotin kaikille hyvät yöt.
Valentine's Day
14.2.2009
Block 6
Heräsin taas vasta brunssille, joka mielestäni on juuri ja juuri kohtuulliseen aikaan järjestetty aamupala! Olin ajatellut meneväni salille, mutta eilen illalla kuulin Chris:iltä seuraavaa:
Chris aloitti salitreenin viime viikolla, ja kopioi minun tapaani rei'ityksen omaan korttiinsa. Eilen he olivat menneet taas normaalisti mukaan salille, mutta kesken treenin yksi työntekijöistä oli tullut Chrisin kortin kanssa kysymään onko se hänen korttinsa. Chris tietysti myönsi, ja saliohjaaja pyysi hänet mukaansa tiskille. "Milloin olet ottanut esittelykierroksen?" Tähän Chris: "Viime tiistaina." "Et ole." "En niin."...ja pihalle salilta, kuulemma aika jäätävä keskustelu :D
Paljon pahaa pienestä asiasta, oli kuulemma ollut vähän kylmä tunnelma kun olivat kysyneet mistä rei'itys korttiin oli tullut ja Chris oli tajunnut jääneensä kiinni ja myöntänyt itse tehneensä sen. Pelkään vähän samaa kohtaloa, joten varmistelen selustaani käymällä introductionin yliopiston salilla (jossa minua ei vielä tunneta) ensi viikolla. Enää koko homma ei oikeastaan edes ketuta, lähinnä naurattaa. Peribrittiläinen byrokratia.
Niinpä vetäisin jalkaani uudet lenkkarit ja lähdin vuoden tauon jälkeen lenkille! Jaksoin juosta n. 20 min, jonka jälkeen kävelin nöyränä poikana kotiin. Massaa salitreenin (ja kaljan) myötä on tullut sen verran, että jalat eivät enää pitkälle kanna :P
Suihkun jälkeen keräilin itseäni sekä fyysisesti että henkisesti, ja lopulta soitin peterille, joka oli soittanut minulle ollessani lenkillä. Hän, korealaiset ja Justin olivat lähteneet keskustaan syömään, ja pyysivät minuakin sinne, mutta en enää jaksanut lähteä huoneestani.
Ironista kyllä vietin ystävänpäivää jokseenkin yksin. Koko Blokkikin oli hiljentynyt ihmisten lähtiessä kotiin. Pari brittiä kyllä pyysivät mukaan baariin, mutta jäin mielummin facebookkiin juttelemaan suomen-ystävien kanssa. Noorallekkin tuli lähetettyä onnittelut!
Aikaisin nukkumaan, huomenna tulee vieraita!
Block 6
Heräsin taas vasta brunssille, joka mielestäni on juuri ja juuri kohtuulliseen aikaan järjestetty aamupala! Olin ajatellut meneväni salille, mutta eilen illalla kuulin Chris:iltä seuraavaa:
Chris aloitti salitreenin viime viikolla, ja kopioi minun tapaani rei'ityksen omaan korttiinsa. Eilen he olivat menneet taas normaalisti mukaan salille, mutta kesken treenin yksi työntekijöistä oli tullut Chrisin kortin kanssa kysymään onko se hänen korttinsa. Chris tietysti myönsi, ja saliohjaaja pyysi hänet mukaansa tiskille. "Milloin olet ottanut esittelykierroksen?" Tähän Chris: "Viime tiistaina." "Et ole." "En niin."...ja pihalle salilta, kuulemma aika jäätävä keskustelu :D
Paljon pahaa pienestä asiasta, oli kuulemma ollut vähän kylmä tunnelma kun olivat kysyneet mistä rei'itys korttiin oli tullut ja Chris oli tajunnut jääneensä kiinni ja myöntänyt itse tehneensä sen. Pelkään vähän samaa kohtaloa, joten varmistelen selustaani käymällä introductionin yliopiston salilla (jossa minua ei vielä tunneta) ensi viikolla. Enää koko homma ei oikeastaan edes ketuta, lähinnä naurattaa. Peribrittiläinen byrokratia.
Niinpä vetäisin jalkaani uudet lenkkarit ja lähdin vuoden tauon jälkeen lenkille! Jaksoin juosta n. 20 min, jonka jälkeen kävelin nöyränä poikana kotiin. Massaa salitreenin (ja kaljan) myötä on tullut sen verran, että jalat eivät enää pitkälle kanna :P
Suihkun jälkeen keräilin itseäni sekä fyysisesti että henkisesti, ja lopulta soitin peterille, joka oli soittanut minulle ollessani lenkillä. Hän, korealaiset ja Justin olivat lähteneet keskustaan syömään, ja pyysivät minuakin sinne, mutta en enää jaksanut lähteä huoneestani.
Ironista kyllä vietin ystävänpäivää jokseenkin yksin. Koko Blokkikin oli hiljentynyt ihmisten lähtiessä kotiin. Pari brittiä kyllä pyysivät mukaan baariin, mutta jäin mielummin facebookkiin juttelemaan suomen-ystävien kanssa. Noorallekkin tuli lähetettyä onnittelut!
Aikaisin nukkumaan, huomenna tulee vieraita!
Fitna and Friday 13th
13.2.2009
PERJANTAI; my bitch day.
Aamulla kipitin taas hyvissä ajoin Hate Crime tunnille, aamupala jäi taas välistä, mutta paikkasin sen ostamalla kampukselta "Aamupalaleivän"; Munaa, pekonia ja makkaraa lämpimän sämpylän sisällä. Kompaktia.
Viharikosten aiheena oli uskontoja vastaan suuntautunut viha. Ennen tunnin aloitusta kaikille jaettiin kaavake, jossa oli lueteltu britannian pääuskonnot; Kristityt, Muslimit, Hindut, Juutalaiset, Ei-uskovaiset, jne. Ja kaikkien piti parhaansa mukaan arvioida näiden prosenttiosuutta koko väestöstä. Oma paperini jäi jokseenkin tyhjäksi, mutta oli mielenkiintoista katsoa vierestä brittien arviointia omasta maastaan. Arvio meni kuten lehtori oli arvannutkin; Muslimien osuudeksi arvioitiin 20-40%, ja luokka hiljeni kun Chakraborti paljasti todellisen luvun; 2,8% britannian väestöstä on muslimeja. Häviävän vähän näiden saamaan huomioon nähden. Tästä tietysti heräsi sama kysymys kuin mikä tällä hetkellä riivaa koko Eurooppaa; miksi muslimit erottuvat niin selkeästi valtaväestöstä, ja tulisiko nämä pakko-integroida valtakulttuuriin.
***
Terveisiä vaan suomeen: Thorsin uusi ja surkea ulkomaalaislaki meni (menee.) odotetusti läpi eduskunnassa, joskin ilokseni myös vastalauseita esitettiin. 10 lisävuotta kontrolloimatonta ja kasvavaa maahanmuuttoa niin meillä tullaan puhumaan aivan samoista aiheista.
***
Totesin että toistaiseksi nämä asiat eivät juurikaan Suomea hetkauta; vai onko joku kuullut että täällä joku joutuisi rikoksen uhriksi koska on muslimi? Musta saattaa kyllä saada kuulla ulkomuodostaan, mutta tuskin uskonnostaan.
Puheeksi nousi Geert Wildersin lyhytelokuva "Fitna" (joku voi ehkä tietää mistä puhutaan). Hollantilaista Wildersiä ei viimeviikolla päästetty Iso-Britanniaan vedoten yleiseen turvallisuuteen; Fitna-filmin julkaisemisen myötä Wilders on saanut tappotuomion muslimimaailmalta. Elokuvan pääpointtina on 9.11 ja 7/7 (Lontoon bussipommit) sekä Madridin junaiskujen liittäminen Radikaalin Islamin nousuun Euroopassa ja Maailmassa ylipäätään. Fitna tuomitsee Koraanin ja Islamin väkivaltaa ja anti-semitismiä lietsovina. Yllätyksekseni olin ainut henkilö koko luokassa (tohtoreiden lisäksi), joka kyseisen filmipätkän oli nähnyt. Niinpä luokassa järjestettiin äänestys siitä pitäisikö filmi näyttää vai ei; kaikki halusivat sen nähdä (tai ainakaan kukaan ei äännestänyt vastaan) ja niinpä käytimme viimeisen tunnin katsomalla kiistellyn pätkän ja keskustelemalla siitä. Mielipiteitä oli varmasti yhtä paljon kuin katsojiakin, mutta taisin vähemmistön joukossa sanoessani että mielestäni on hyvä että kyseinen filmi on tehty. Vetosin juuri edellisellä tunnilla käymäämme keskusteluun Britanniassa toimivista "Hate Clerics":eistä, jotka puolestaan lietsovat vastaavaa vihaa kristinuskoa kohtaan.
Pääpointtini: Sananvapaus on uskontoja arvokkaampi, ja keskustelussa tarvitaan molemmat ääripäät, jotta voidaan löytää se "oikea" keskitie. Samassa yhteydessä puolustin myös Tanskalaislehtien oikeutta julkaista "Mohammed pilakuvat", jotka 2005-2006 aiheuttivat pahennusta Muslimimaailmassa ja johtivat tanskalaisten tuotteiden boikottiin.
Jos näistä kuvista löytää syyn kuolemantuomiolle, lippujen polttamiselle tai tietyn kansallisuuden tuotteiden boikotoinnille niin antaa mennä vaan. Seuraavaa numeroa odotellessa voi katsoa vaikka Monty Pythonin "Life of Brian"in ja kysyä miksei vatikaani aikoinaan julistanut brittikoomikoita kirkonkiroukseen.
Pahoittelut taas politikoinnista, mutta kyseiset aiheet liittyvät oleellisesti täällä opiskeluuni.
Youth Crime meni taas tapansa mukaan melkoisen paljon rauhallisemmin (tylsemmin.), aiheena oli nuorisorikollisuuden teoria, kysymyksenä mistä nuorisorikollisuus johtuu? Kuten yleensä sosiologiaa tai psykologiaa opiskellessani teki taas mieli sanoa; No shit Sherlock? No, kai itsestäänselvyyksiä on hyvä sanoa joskus ääneen, mutta tarviiko siitä todella kirjoittaa kirja että "Jos lapsi kasvaa huonoissa oloissa on SUUREMPI todennäköisyys että hänestä SAATTAA tulla nuorisorikollinen" tai "Lapset joilla ei ole rahaa ruokaan varastavat ruokaa." Ainakin teoria on nyt läpikäyty, ja lehtori lupaili että ensi tunnilla olisi jotain mielenkiintoisempaa. Bussipysäkiltä soitin vielä Isälle ja varmistin että kaikki matkaa koskeva on kunnossa ja hahmottelimme vähän mitä voisimme Leicesterissä tehdä su-ti.
Peter ja korealaiset olivat varanneet leffaliput, he menivät katsomaan elokuvan "Friday 13th", mikä mielestäni oli sen verran hyvä vitsi tänä perjantaina, että jos elokuva olisi kiinnostanut vähääkään niin olisin mennyt mukaan.
Ruokailun jälkeen Britti-John koputti oveeni ja pyysi mukaan B-Bariin johon he olivat menossa ottamaan pari Johnin synttärien kunniaksi (olin eilen kirjoittanut nimeni Johnin korttiin, joten tiesin kyllä synttäreistä) ja lähdin tietysti mukaan. Istuimme isoimmassa pöydässä pari tuntia, kaikki tarjosivat vuorollaan Johnille juotavaa (vaikka tämä ei sitä todellakaan tahtonut) ja jossain välissä Zach haki piilostaan ison kakun kynttilöineen. Valtaosa porukasta lähti B-barista jatkoille kaupunkiin, mutta minä palasin huoneeseeni (Melko tylsää, eikö?). Hengailin vielä aikani Amerikan-Johnin huoneessa, josta on tullut jonkunlainen kantapaikkani. Aussi Chrystal ja Jenkki-Megan ovat aina sielä, ja nuo kolme + Amerikkalainen Chris ovat Aaronin ja Zachin lisäksi mukavimmat tyypit joita täältä löytää.
PERJANTAI; my bitch day.
Aamulla kipitin taas hyvissä ajoin Hate Crime tunnille, aamupala jäi taas välistä, mutta paikkasin sen ostamalla kampukselta "Aamupalaleivän"; Munaa, pekonia ja makkaraa lämpimän sämpylän sisällä. Kompaktia.
Viharikosten aiheena oli uskontoja vastaan suuntautunut viha. Ennen tunnin aloitusta kaikille jaettiin kaavake, jossa oli lueteltu britannian pääuskonnot; Kristityt, Muslimit, Hindut, Juutalaiset, Ei-uskovaiset, jne. Ja kaikkien piti parhaansa mukaan arvioida näiden prosenttiosuutta koko väestöstä. Oma paperini jäi jokseenkin tyhjäksi, mutta oli mielenkiintoista katsoa vierestä brittien arviointia omasta maastaan. Arvio meni kuten lehtori oli arvannutkin; Muslimien osuudeksi arvioitiin 20-40%, ja luokka hiljeni kun Chakraborti paljasti todellisen luvun; 2,8% britannian väestöstä on muslimeja. Häviävän vähän näiden saamaan huomioon nähden. Tästä tietysti heräsi sama kysymys kuin mikä tällä hetkellä riivaa koko Eurooppaa; miksi muslimit erottuvat niin selkeästi valtaväestöstä, ja tulisiko nämä pakko-integroida valtakulttuuriin.
***
Terveisiä vaan suomeen: Thorsin uusi ja surkea ulkomaalaislaki meni (menee.) odotetusti läpi eduskunnassa, joskin ilokseni myös vastalauseita esitettiin. 10 lisävuotta kontrolloimatonta ja kasvavaa maahanmuuttoa niin meillä tullaan puhumaan aivan samoista aiheista.
***
Totesin että toistaiseksi nämä asiat eivät juurikaan Suomea hetkauta; vai onko joku kuullut että täällä joku joutuisi rikoksen uhriksi koska on muslimi? Musta saattaa kyllä saada kuulla ulkomuodostaan, mutta tuskin uskonnostaan.
Puheeksi nousi Geert Wildersin lyhytelokuva "Fitna" (joku voi ehkä tietää mistä puhutaan). Hollantilaista Wildersiä ei viimeviikolla päästetty Iso-Britanniaan vedoten yleiseen turvallisuuteen; Fitna-filmin julkaisemisen myötä Wilders on saanut tappotuomion muslimimaailmalta. Elokuvan pääpointtina on 9.11 ja 7/7 (Lontoon bussipommit) sekä Madridin junaiskujen liittäminen Radikaalin Islamin nousuun Euroopassa ja Maailmassa ylipäätään. Fitna tuomitsee Koraanin ja Islamin väkivaltaa ja anti-semitismiä lietsovina. Yllätyksekseni olin ainut henkilö koko luokassa (tohtoreiden lisäksi), joka kyseisen filmipätkän oli nähnyt. Niinpä luokassa järjestettiin äänestys siitä pitäisikö filmi näyttää vai ei; kaikki halusivat sen nähdä (tai ainakaan kukaan ei äännestänyt vastaan) ja niinpä käytimme viimeisen tunnin katsomalla kiistellyn pätkän ja keskustelemalla siitä. Mielipiteitä oli varmasti yhtä paljon kuin katsojiakin, mutta taisin vähemmistön joukossa sanoessani että mielestäni on hyvä että kyseinen filmi on tehty. Vetosin juuri edellisellä tunnilla käymäämme keskusteluun Britanniassa toimivista "Hate Clerics":eistä, jotka puolestaan lietsovat vastaavaa vihaa kristinuskoa kohtaan.
Pääpointtini: Sananvapaus on uskontoja arvokkaampi, ja keskustelussa tarvitaan molemmat ääripäät, jotta voidaan löytää se "oikea" keskitie. Samassa yhteydessä puolustin myös Tanskalaislehtien oikeutta julkaista "Mohammed pilakuvat", jotka 2005-2006 aiheuttivat pahennusta Muslimimaailmassa ja johtivat tanskalaisten tuotteiden boikottiin.
Jos näistä kuvista löytää syyn kuolemantuomiolle, lippujen polttamiselle tai tietyn kansallisuuden tuotteiden boikotoinnille niin antaa mennä vaan. Seuraavaa numeroa odotellessa voi katsoa vaikka Monty Pythonin "Life of Brian"in ja kysyä miksei vatikaani aikoinaan julistanut brittikoomikoita kirkonkiroukseen.
Pahoittelut taas politikoinnista, mutta kyseiset aiheet liittyvät oleellisesti täällä opiskeluuni.
Youth Crime meni taas tapansa mukaan melkoisen paljon rauhallisemmin (tylsemmin.), aiheena oli nuorisorikollisuuden teoria, kysymyksenä mistä nuorisorikollisuus johtuu? Kuten yleensä sosiologiaa tai psykologiaa opiskellessani teki taas mieli sanoa; No shit Sherlock? No, kai itsestäänselvyyksiä on hyvä sanoa joskus ääneen, mutta tarviiko siitä todella kirjoittaa kirja että "Jos lapsi kasvaa huonoissa oloissa on SUUREMPI todennäköisyys että hänestä SAATTAA tulla nuorisorikollinen" tai "Lapset joilla ei ole rahaa ruokaan varastavat ruokaa." Ainakin teoria on nyt läpikäyty, ja lehtori lupaili että ensi tunnilla olisi jotain mielenkiintoisempaa. Bussipysäkiltä soitin vielä Isälle ja varmistin että kaikki matkaa koskeva on kunnossa ja hahmottelimme vähän mitä voisimme Leicesterissä tehdä su-ti.
Peter ja korealaiset olivat varanneet leffaliput, he menivät katsomaan elokuvan "Friday 13th", mikä mielestäni oli sen verran hyvä vitsi tänä perjantaina, että jos elokuva olisi kiinnostanut vähääkään niin olisin mennyt mukaan.
Ruokailun jälkeen Britti-John koputti oveeni ja pyysi mukaan B-Bariin johon he olivat menossa ottamaan pari Johnin synttärien kunniaksi (olin eilen kirjoittanut nimeni Johnin korttiin, joten tiesin kyllä synttäreistä) ja lähdin tietysti mukaan. Istuimme isoimmassa pöydässä pari tuntia, kaikki tarjosivat vuorollaan Johnille juotavaa (vaikka tämä ei sitä todellakaan tahtonut) ja jossain välissä Zach haki piilostaan ison kakun kynttilöineen. Valtaosa porukasta lähti B-barista jatkoille kaupunkiin, mutta minä palasin huoneeseeni (Melko tylsää, eikö?). Hengailin vielä aikani Amerikan-Johnin huoneessa, josta on tullut jonkunlainen kantapaikkani. Aussi Chrystal ja Jenkki-Megan ovat aina sielä, ja nuo kolme + Amerikkalainen Chris ovat Aaronin ja Zachin lisäksi mukavimmat tyypit joita täältä löytää.
45min schooldays
Pahoittelut, kirjoittelu vähän jäänyt, kiirettä pitänyt ;)
12.2.2009
Block 6
Kello soi kahdeltatoista, ja päätin tunnollisesti nousta ylös: päivän seminaarin valmitelu oli vielä tekemättä. Olimme pitkästä aikaa saanet kotitehtävän seminaaria koskien. Jokaisen piti valmistella joku konkreettinen ehdotus Britannian huumelainsäädännön parantamiseksi. Minulle tehtävä oli kerrankin melko helppo; googleen Suomen huumelainsäädäntö, ja parin linkin kautta niihin pääkohtiin joita yleisesti pidettiin hyvänä. Tein lopulta aika kattavan ehdotuksen lievien huumerikosten tuomitsemattajättämisen puolesta; 3 kohtainen systeemi suomessa joka pyrkii vankilatuomion sijaan ohjaamaan käyttäjän hoitoon ja säästämään rikosrekisteriä merkinnöiltä leimaamisen välttämiseksi.
Ajattelin että kerrankin menen paikalle vasta silloin kun seminaari alkaa, enkä stressaa lähtemisestä. Aikataulu piti ja olin seminaarisalissa 14:55; yksin. Pieni paniikki iski heti päälle, missä kaikki ovat? Olenko väärässä paikassa? Luin nopeasti läpi aikataulutuksen ja edellisen kerran muistiinpanot, joiden mukaan olin kyllä oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kun istuin yhä seminaarisalissa yksin 15:00 menin kanslistin luo kysymään että missä kaikki muut ovat. Tämäkään ei tiennyt vastausta, vaan soitti lehtorille, joka oli juuri puhelimessa. Jatkoin vielä hetken odottelua ja n. 5 minuutin päästä paikalle alkoi valua oppilaita; kaikilla muilla on tunti ennen seminaaria Yliopistoalueella ja he tulevat paikalle vasta n. 15 yli. En tiennyt tätä koska olin ensimmäiset seminaarit toisessa ryhmässä. Torstaina minulla siis on 45min koulua. Kävimme läpi ehdotukset ja ilmeni että olin tehnyt suhteessa melkoisen paljon työtä, koska useimpien ehdotus oli vain "laillistetaan marihuana", kun minulla oli 3 sivua tekstiä suomen rikoslaista. No, ainakin pisteitä taas ropisi :)
Päivä oli kokonaisuutena melkoinen tynkä; Illalla ASDA:lle ja aikaisin nukkumaan. Koitin katsoa Pasila TV-sarjaa ylen sivuilta, mutta videoklipit kertovat että ne "Eivät ole saatavilla tässä maassa". Onneksi samaiset klipit löytyvät myös Youtubesta, joten nykyään kun huomaan että istun koneella tekemättä mitään sen fiksumpaa niin katson yleensä jakson Pasilaa. Aika randomia kamaa, mutta naurattaa silti :D
12.2.2009
Block 6
Kello soi kahdeltatoista, ja päätin tunnollisesti nousta ylös: päivän seminaarin valmitelu oli vielä tekemättä. Olimme pitkästä aikaa saanet kotitehtävän seminaaria koskien. Jokaisen piti valmistella joku konkreettinen ehdotus Britannian huumelainsäädännön parantamiseksi. Minulle tehtävä oli kerrankin melko helppo; googleen Suomen huumelainsäädäntö, ja parin linkin kautta niihin pääkohtiin joita yleisesti pidettiin hyvänä. Tein lopulta aika kattavan ehdotuksen lievien huumerikosten tuomitsemattajättämisen puolesta; 3 kohtainen systeemi suomessa joka pyrkii vankilatuomion sijaan ohjaamaan käyttäjän hoitoon ja säästämään rikosrekisteriä merkinnöiltä leimaamisen välttämiseksi.
Ajattelin että kerrankin menen paikalle vasta silloin kun seminaari alkaa, enkä stressaa lähtemisestä. Aikataulu piti ja olin seminaarisalissa 14:55; yksin. Pieni paniikki iski heti päälle, missä kaikki ovat? Olenko väärässä paikassa? Luin nopeasti läpi aikataulutuksen ja edellisen kerran muistiinpanot, joiden mukaan olin kyllä oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kun istuin yhä seminaarisalissa yksin 15:00 menin kanslistin luo kysymään että missä kaikki muut ovat. Tämäkään ei tiennyt vastausta, vaan soitti lehtorille, joka oli juuri puhelimessa. Jatkoin vielä hetken odottelua ja n. 5 minuutin päästä paikalle alkoi valua oppilaita; kaikilla muilla on tunti ennen seminaaria Yliopistoalueella ja he tulevat paikalle vasta n. 15 yli. En tiennyt tätä koska olin ensimmäiset seminaarit toisessa ryhmässä. Torstaina minulla siis on 45min koulua. Kävimme läpi ehdotukset ja ilmeni että olin tehnyt suhteessa melkoisen paljon työtä, koska useimpien ehdotus oli vain "laillistetaan marihuana", kun minulla oli 3 sivua tekstiä suomen rikoslaista. No, ainakin pisteitä taas ropisi :)
Päivä oli kokonaisuutena melkoinen tynkä; Illalla ASDA:lle ja aikaisin nukkumaan. Koitin katsoa Pasila TV-sarjaa ylen sivuilta, mutta videoklipit kertovat että ne "Eivät ole saatavilla tässä maassa". Onneksi samaiset klipit löytyvät myös Youtubesta, joten nykyään kun huomaan että istun koneella tekemättä mitään sen fiksumpaa niin katson yleensä jakson Pasilaa. Aika randomia kamaa, mutta naurattaa silti :D
Ginger Party!
11.2.2009
Block 7
Suunnitelmani onnistui täydellisesti ja heräsin aamupalalle: perus aamupalalla on tarjolla munia, pekonia, makkaraa, papuja, paahtoleipää, jugurttia, hedelmiä ja muroja, joten se on varsin kattava kun vain saa itsensä siirrettyä sängystä ruokalaan. Palasin asunnolleni ja menin hyvilä mielillä takaisin nukkumaan.
Ehdin nukkua n. 10min kun heräsin järjettömään meteliin. Joku porasi seinää naapurihuoneessa. Kuuntelin melua n. 5 min ja ketutus käyrä nousi nopeasti kattoon, joten päätin ensimmäistä kertaa lähteä sanomaan että pää kiinni täällä nukutaan. Menin naapuriovelle, mutta tajusinkin että ääni tulee kauempaa; kuljin blockin läpi ja palasin takaisin etuovelle: ääni kuuluikin ulkoa. Joku huoltomies veteli reteäsi katuporalla puoli yhdeksältä keskellä opiskelijakylää. En kehdannut tietenkään mennä sanomaan mielipidettäni touhusta ammattimiehelle, vaan pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin viettämään vapaapäivääni keskustaan. Ajattelin vihdoin lähettää huoneessani pyörivän paketin suomeen (Tavaraa jota kaveri suomessa on tilannut osoitteeseeni), joten otin laatikon kainaloon ja bussin kaupunkiin.
Keskustassa löysin pienen etsinnän jälkeen paikallisen postikonttorin, ja menin tiskille lähettämään pakettia. 1,5kg paketin lähettäminen olisi kassavirkailijan mukaan maksanut 29,90£ eli reilu 30e. En ollut ihan parhaalla päällä muutenkaan, joten totesin virkailijalle jokseenkin rumasti että tuolla hinnalla voin itse viedä paketin (mikä muuten on totta jos ottaa halvan lennon). Kiertelin kauppoja hetken, mutta shoppailu paketti kainalossa ei tuntunut kovin fiksulta. Ketutus oli tässä vaiheessa jo muuttunut ihan ehdaksi vitutukseksi, ja päätin lähteä keräilemään itseäni kampukselle, yhä pakettia kanniskellen.
Katuporaus oli loppunut joten ajattelin nukkua pari tuntia: Peter kuitenkin soitti ja pyysi salille. Ajattelin että voinpahan ainakin tehdä jotain hyvää tästäkin päivästä. Tulimme salille poikkeuksellisen aikaisin ja tiskin takana oli tuntematon täti. Tästä seurasi hieman outo näytelmä (jossa korostan että ME olimme väärässä, mutta silti VITUTTI):
Salilla käydäkseen tarvii ottaa 20min kierros kortin ostamisen jälkeen. Minä ja Peter menimme ensimmäisen kerran salille ostamaan kortteja vain kuullaksemme että tarvimme valokuvat kortteihin. Tämä aiheutti pienen negatiivisen asenteen alusta lähtien. Seuraavana päivänä tulimme taas jumppakamppeet päällä ostamaan kortteja, mutta kuulimme että salia käyttääksemme meidän tulee jonottaa "esittelyvuoro". Viisveisasimme esittelyistä kun molemmat ovat ennenkin käyneet rautaa nostamassa; marsimme vain salille ja rupesimme treenaamaan. Tätä jatkui pari viikkoa kunnes Mateuz kertoi että esittelyn yhteydessä salikortti rei'itetään, ja joku oikeasti tarkkailee onko "introduction" otettu. Näppäränä poikana kopioin rei'ityksen Mateuksen kortista ja salin käyttömme jatkui.
Nyt tiskin takana istuva täti oli kuitenkin varsinainen haahka, ja nappasi Peterin kiinni lennosta; "Et ole käynyt esittelyä, joten et saa käyttää salia". Peter koitti selittää, jotain siitä että sai kyllä jonkun esittelyn, ja minä backuppasin kaveriani todeten että olimme samaan aikaan. Tädille tämä ei kuitenkaan riittänyt vaan hän alkoi kaivella arkistojansa todeten ettei jotain allekirjoitettavaa paperia löytynyt kummastakaan ja kutsui paikalle kuntosalivalvojat. He tunnistivat minut, mutta eivät peteriä (olen käynyt salilla vähän enemmän), ja täti innostui jatkamaan kuulustelujaan. Minulla alkoi palaa hermo, MITEN KETÄÄN VOI KIINNOSTAA, varsinkaan kun olimme salia jo käyttäneet melkein kuukauden. Täti tarkasti rei'itykseni, mutta ei löytänyt siitä mitään moitittavaa ja päätin vain lähteä vaihtamaan kamppeita ilman sen erikoisempaa lupaa. Peter seurasi minua hetken päästä ja oli kuulemma joutunut vannomaan että ottaa "uuden" kierroksen lauantaina.
Korostan että me tietysti olimme väärässä ja että tuohon vahtimiseen on varmaan joku järkeen käypä selitys? Vakuutusasiat jonkun loukkaantuessa tai jotain? (Tosin en usko että tällä salilla voi loukkaantua edes sitä yrittäessään koska kaikki laitteet ovat niin superturvallisia että niiden käyttäminen on suorastaan hankalaa.) Tuntuu silti todella typerältä, aikuisia kun kaikki. Ja tiskin akka oli sen verran V-mäinen että meinasi ensimmäistä kertaa miesmuistiin mennä hermo ihan tosissaan, varsinkaan kun päivä ei ollut mennyt ihan putkeen muutenkaan. Voin olla huijari tuossa asiassa, mutta olen kyllä kuntosalimaksuni maksanut, vieläpä koko vuoden koska täällä ei edes internationaleille ole puolen vuoden jäsenyyttä vaan kaikki maksavat täyden hinnan.
Tiesin joutuvani lähtemään vielä kerran keskustaan; halusin mennä ostamaan kengät, ja tarvitsin jotain "gingeriä" (Ginger tarkoittaa oranssia, sanaa käytetään puhuttaessa hiusten väristä) illan bileisiin. Peter lähti mukaan sateeseen solidaarisuudesta. Olen sen verran neiti että halvat vaatteet ja muutama pari kenkiä 70% alennuksella paransivat mieltä vähän, ja Peterkin oli innoissaan koska futispaidat olivat tulleet alennukseen. Ostin oranssin kauluspaidan ja "pikarin", hintaan 7£, ei mikään järjettömän upea pukukokonaisuus, mutta toimii! Oadbyyn palattuamme kello olikin jo niin paljon ettei iltapäivänkään nokosista tullut mitään vaan kävin syömässä ja aloin valmistautumaan illan viettoon.
GINGER PARTY:
Libby (Oranssitukkainen tyttö Block 7) täyttää tänään 19 ja Blokkiemme (block 6 ja 7 ovat ilm hyvää pataa keskenään) tytöt olivat ideoineet suorastaan nerokkaan bileidean: "Ginger partyn", jossa kaikki pukeutuvat oranssisti, juovat oransseja juomia ja tanssivat "oranssisti" (?). Tyydyin vetämään kauluspaidan päälle ja pikarin täyteen oranssia alkomahoolia.
Minä ja Luke (joka ei osallistunut). Oranssi alkomahooli on kadonnut kupista, varmaan jo pariin kertaan.
Pukuskaala oli kyllä aivan uskomaton. Rakastan opiskelijakulttuuria täällä ja olen vähän kateellinen. Yhteisöllinen asuminen mahdollistaa ihan eri luokan bileiden järjestämisen. Täällä ei myöskään ole haalarikulttuuria, joten sitä paikkaa jatkuva "costume-party", yliopiston baareissa näkee mitä ihmeellisempää porukkaa, koska eri puolilla opiskelijakylää on joka ilta vähintään parit kolmet naamiaisbileet käynnissä ja jatkot yleensä yliopiston Clubeilla. (Meidän lisäksemme myöhemmin clubilla oli ainakin n. 30 erilaista "eläinpukua", yksi laivallinen merirosvoja ja kaikki 3 yliopiston rugybyjoukkuetta pukeutuneena identtisiin kauluspaitoihin ja solmioihin)
Illan pukuskaala kertokoon puolestaan:
Synttärisankari Libby
Orankimme Jay
Abi "The Carrot" ja Appelsiini-Sami
Walesin Mexicaani Elliot ja tyttöystävänsä Isabella-jellona
Peppi Pitkätossu, Melissa
Tiikeri Nel
Scotti Sarah, sekä Shane ja minä tylsissä paidoissamme :)
Oranssitukkainen Vilma Flinstones:seista, Rosy
Pukuja oli vaikka kuinka, mutta tuossa helmiä omasta blokistamme. Haluaisin nähdä AMK clubin jossa porukka valmiita panostamaan noin paljon. Ja tämä ei ollut mikään suuri juhla vaan taas yhdet synttärit keskiviikko-iltana.
Block 7 oli oranssin koristelun lisäksi tarjolla piparkakku-ukkoja (ginger's), Block 6 liittyi mukaan tuoden oransseja jelly-shotteja ja appelsiini shotteja :)
Meno jatkui takseilla yliopiston "Red Leicester"-bileiltaan, Baari kuitenkin meni kiinni jo kahdelta (Tosin koska olimme sielä ennen kymmentä tuntui se ihan täyspitkältä baari-illalta) ja palasimme Oadbyyn. Meno jatkui suurimmalta osalta vielä pitkälle yöhön; mutta tunnollisena koululaisena päätin mennä nukkumaan että olisin pelikunnossa huomisella luennolla.
Aamupäivä oli ehkä surkein täällä kokemistani, mutta illan bileet kyllä toivat päivän plussan puolelle. Miksei meillä Suomessa ole tälläistä?
Block 7
Suunnitelmani onnistui täydellisesti ja heräsin aamupalalle: perus aamupalalla on tarjolla munia, pekonia, makkaraa, papuja, paahtoleipää, jugurttia, hedelmiä ja muroja, joten se on varsin kattava kun vain saa itsensä siirrettyä sängystä ruokalaan. Palasin asunnolleni ja menin hyvilä mielillä takaisin nukkumaan.
Ehdin nukkua n. 10min kun heräsin järjettömään meteliin. Joku porasi seinää naapurihuoneessa. Kuuntelin melua n. 5 min ja ketutus käyrä nousi nopeasti kattoon, joten päätin ensimmäistä kertaa lähteä sanomaan että pää kiinni täällä nukutaan. Menin naapuriovelle, mutta tajusinkin että ääni tulee kauempaa; kuljin blockin läpi ja palasin takaisin etuovelle: ääni kuuluikin ulkoa. Joku huoltomies veteli reteäsi katuporalla puoli yhdeksältä keskellä opiskelijakylää. En kehdannut tietenkään mennä sanomaan mielipidettäni touhusta ammattimiehelle, vaan pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin viettämään vapaapäivääni keskustaan. Ajattelin vihdoin lähettää huoneessani pyörivän paketin suomeen (Tavaraa jota kaveri suomessa on tilannut osoitteeseeni), joten otin laatikon kainaloon ja bussin kaupunkiin.
Keskustassa löysin pienen etsinnän jälkeen paikallisen postikonttorin, ja menin tiskille lähettämään pakettia. 1,5kg paketin lähettäminen olisi kassavirkailijan mukaan maksanut 29,90£ eli reilu 30e. En ollut ihan parhaalla päällä muutenkaan, joten totesin virkailijalle jokseenkin rumasti että tuolla hinnalla voin itse viedä paketin (mikä muuten on totta jos ottaa halvan lennon). Kiertelin kauppoja hetken, mutta shoppailu paketti kainalossa ei tuntunut kovin fiksulta. Ketutus oli tässä vaiheessa jo muuttunut ihan ehdaksi vitutukseksi, ja päätin lähteä keräilemään itseäni kampukselle, yhä pakettia kanniskellen.
Katuporaus oli loppunut joten ajattelin nukkua pari tuntia: Peter kuitenkin soitti ja pyysi salille. Ajattelin että voinpahan ainakin tehdä jotain hyvää tästäkin päivästä. Tulimme salille poikkeuksellisen aikaisin ja tiskin takana oli tuntematon täti. Tästä seurasi hieman outo näytelmä (jossa korostan että ME olimme väärässä, mutta silti VITUTTI):
Salilla käydäkseen tarvii ottaa 20min kierros kortin ostamisen jälkeen. Minä ja Peter menimme ensimmäisen kerran salille ostamaan kortteja vain kuullaksemme että tarvimme valokuvat kortteihin. Tämä aiheutti pienen negatiivisen asenteen alusta lähtien. Seuraavana päivänä tulimme taas jumppakamppeet päällä ostamaan kortteja, mutta kuulimme että salia käyttääksemme meidän tulee jonottaa "esittelyvuoro". Viisveisasimme esittelyistä kun molemmat ovat ennenkin käyneet rautaa nostamassa; marsimme vain salille ja rupesimme treenaamaan. Tätä jatkui pari viikkoa kunnes Mateuz kertoi että esittelyn yhteydessä salikortti rei'itetään, ja joku oikeasti tarkkailee onko "introduction" otettu. Näppäränä poikana kopioin rei'ityksen Mateuksen kortista ja salin käyttömme jatkui.
Nyt tiskin takana istuva täti oli kuitenkin varsinainen haahka, ja nappasi Peterin kiinni lennosta; "Et ole käynyt esittelyä, joten et saa käyttää salia". Peter koitti selittää, jotain siitä että sai kyllä jonkun esittelyn, ja minä backuppasin kaveriani todeten että olimme samaan aikaan. Tädille tämä ei kuitenkaan riittänyt vaan hän alkoi kaivella arkistojansa todeten ettei jotain allekirjoitettavaa paperia löytynyt kummastakaan ja kutsui paikalle kuntosalivalvojat. He tunnistivat minut, mutta eivät peteriä (olen käynyt salilla vähän enemmän), ja täti innostui jatkamaan kuulustelujaan. Minulla alkoi palaa hermo, MITEN KETÄÄN VOI KIINNOSTAA, varsinkaan kun olimme salia jo käyttäneet melkein kuukauden. Täti tarkasti rei'itykseni, mutta ei löytänyt siitä mitään moitittavaa ja päätin vain lähteä vaihtamaan kamppeita ilman sen erikoisempaa lupaa. Peter seurasi minua hetken päästä ja oli kuulemma joutunut vannomaan että ottaa "uuden" kierroksen lauantaina.
Korostan että me tietysti olimme väärässä ja että tuohon vahtimiseen on varmaan joku järkeen käypä selitys? Vakuutusasiat jonkun loukkaantuessa tai jotain? (Tosin en usko että tällä salilla voi loukkaantua edes sitä yrittäessään koska kaikki laitteet ovat niin superturvallisia että niiden käyttäminen on suorastaan hankalaa.) Tuntuu silti todella typerältä, aikuisia kun kaikki. Ja tiskin akka oli sen verran V-mäinen että meinasi ensimmäistä kertaa miesmuistiin mennä hermo ihan tosissaan, varsinkaan kun päivä ei ollut mennyt ihan putkeen muutenkaan. Voin olla huijari tuossa asiassa, mutta olen kyllä kuntosalimaksuni maksanut, vieläpä koko vuoden koska täällä ei edes internationaleille ole puolen vuoden jäsenyyttä vaan kaikki maksavat täyden hinnan.
Tiesin joutuvani lähtemään vielä kerran keskustaan; halusin mennä ostamaan kengät, ja tarvitsin jotain "gingeriä" (Ginger tarkoittaa oranssia, sanaa käytetään puhuttaessa hiusten väristä) illan bileisiin. Peter lähti mukaan sateeseen solidaarisuudesta. Olen sen verran neiti että halvat vaatteet ja muutama pari kenkiä 70% alennuksella paransivat mieltä vähän, ja Peterkin oli innoissaan koska futispaidat olivat tulleet alennukseen. Ostin oranssin kauluspaidan ja "pikarin", hintaan 7£, ei mikään järjettömän upea pukukokonaisuus, mutta toimii! Oadbyyn palattuamme kello olikin jo niin paljon ettei iltapäivänkään nokosista tullut mitään vaan kävin syömässä ja aloin valmistautumaan illan viettoon.
GINGER PARTY:
Libby (Oranssitukkainen tyttö Block 7) täyttää tänään 19 ja Blokkiemme (block 6 ja 7 ovat ilm hyvää pataa keskenään) tytöt olivat ideoineet suorastaan nerokkaan bileidean: "Ginger partyn", jossa kaikki pukeutuvat oranssisti, juovat oransseja juomia ja tanssivat "oranssisti" (?). Tyydyin vetämään kauluspaidan päälle ja pikarin täyteen oranssia alkomahoolia.
Minä ja Luke (joka ei osallistunut). Oranssi alkomahooli on kadonnut kupista, varmaan jo pariin kertaan.
Pukuskaala oli kyllä aivan uskomaton. Rakastan opiskelijakulttuuria täällä ja olen vähän kateellinen. Yhteisöllinen asuminen mahdollistaa ihan eri luokan bileiden järjestämisen. Täällä ei myöskään ole haalarikulttuuria, joten sitä paikkaa jatkuva "costume-party", yliopiston baareissa näkee mitä ihmeellisempää porukkaa, koska eri puolilla opiskelijakylää on joka ilta vähintään parit kolmet naamiaisbileet käynnissä ja jatkot yleensä yliopiston Clubeilla. (Meidän lisäksemme myöhemmin clubilla oli ainakin n. 30 erilaista "eläinpukua", yksi laivallinen merirosvoja ja kaikki 3 yliopiston rugybyjoukkuetta pukeutuneena identtisiin kauluspaitoihin ja solmioihin)
Illan pukuskaala kertokoon puolestaan:
Synttärisankari Libby
Orankimme Jay
Abi "The Carrot" ja Appelsiini-Sami
Walesin Mexicaani Elliot ja tyttöystävänsä Isabella-jellona
Peppi Pitkätossu, Melissa
Tiikeri Nel
Scotti Sarah, sekä Shane ja minä tylsissä paidoissamme :)
Oranssitukkainen Vilma Flinstones:seista, Rosy
Pukuja oli vaikka kuinka, mutta tuossa helmiä omasta blokistamme. Haluaisin nähdä AMK clubin jossa porukka valmiita panostamaan noin paljon. Ja tämä ei ollut mikään suuri juhla vaan taas yhdet synttärit keskiviikko-iltana.
Block 7 oli oranssin koristelun lisäksi tarjolla piparkakku-ukkoja (ginger's), Block 6 liittyi mukaan tuoden oransseja jelly-shotteja ja appelsiini shotteja :)
Meno jatkui takseilla yliopiston "Red Leicester"-bileiltaan, Baari kuitenkin meni kiinni jo kahdelta (Tosin koska olimme sielä ennen kymmentä tuntui se ihan täyspitkältä baari-illalta) ja palasimme Oadbyyn. Meno jatkui suurimmalta osalta vielä pitkälle yöhön; mutta tunnollisena koululaisena päätin mennä nukkumaan että olisin pelikunnossa huomisella luennolla.
Aamupäivä oli ehkä surkein täällä kokemistani, mutta illan bileet kyllä toivat päivän plussan puolelle. Miksei meillä Suomessa ole tälläistä?
GymGymGym
10.2.2009
Greenhouse Gym
Iltapäivän luento meni nopeasti; luentosarja on taas aikataulussa. Kun on tottunut parin kolmen tunnin luentoihin tuntuvat 60min infopaketit todella lyhyiltä, kelloa ei yleensä ehdi vilkaista kertaakaan ennen powerpointin "Summary" slideä. Myös muut criminologian opiskelijat uskaltavat nykyään istua viereeni, ja vaikken tiedä kenenkään nimiä alkaa porukassa olla muutama jonka kanssa voi jotain jutellakkin. Mitään kovin yhteisöllistä itse koulunkäynti ei täällä ole: porukka tulee luentosaliin minuutilleen tasalta, ja lähtee heti luennon päättyessä. Koska mitään välitunteja ei ole ja luennoilla puhuu lähinnä opettaja on vaikea saada minkäänlaista kuvaa edes vieressä istujiltaan. International Coordinaattorimme laureassa kehotti minua mainostamaan vaihdon mahdollisuutta täällä opiskelijoille, mutta se on kyllä aika mahdotonta kun ei ketään tunne. No, ainakin kaikki tämän jälkeen tietävät että Suomessa on joku Security-linja, jonne voi halutessaan lähteä.
Attenborough building, ihan muuten vaan.
Päivän piristykseksi on pakko mainita myös LOISTAVA facebook gropu:
http://www.facebook.com/album.php?aid=85416&id=817897795#/group.php?gid=43858835717
"Petition to have the Charles Wilson Building painted like Optimus Prime!"
Description:
"Remember when we all had that open day, and the tour guide said that people reckoned the Charles Wilson building looked like Optimus Prime?
Well I say it doesn't look enough like Optimus Prime! All it needs is a lick of paint, and voila! We can have our own 80s icon displayed with full pride bang smack in the middle of our university."
Photoshoppaus todistaa että idea on suorastaan loistava! Nauran jutulle joka kerta kun kuljen rakennuksen ohi :D
Koulun jälkeen menin taas salille, vaikka kävin sielä maanantainakin, ja aion mennä taas huomenna kun Peter ja Mateuz menevät. Juttelin Teemun kanssa mesessä ja päätin aloittaa jalkatreenin (käytännössä ensimmäistä kertaa), tätä kirjoittaessa on reidet melkoisen kipeänä. Vapaita painoja ei ole käytettävissä, mutta Smits-koneella saa vedettyä aika tiukkaa treeniä. Mukavaa kun sali on kävelymatkan päässä; toivottavasti sali innostus jatkuu, etten tule täältä kotiin ihan perunana.
Blokki oli illalla ihan kuollut, kaikki ilm. säästelevät Libbyn huomisille synttäreille: GINGER partyyn...Keskiviikko on vapaapäiväni, mutta tyydyin vain hengailemaan huoneessani ja ohimennen moikkailemaan ihmisiä. Huoneeni on eteisessä joten aina kun kuulen jonkun "mukavan" tyypin puhuvan aulassa menen yleensä mukaan hengailemaan. Tein myös periaatepäätöksen lopettaa jatkuva yösyömiseni ja aion pakottaa itseni aamupalalle huomenna. Aamupala on varsin hyvä eikä edes todellisuudessa mitenkään aikainen klo. 8:00-10:00, mutta sille herääminen tuntuu välillä ylivoimaiselta.
Greenhouse Gym
Iltapäivän luento meni nopeasti; luentosarja on taas aikataulussa. Kun on tottunut parin kolmen tunnin luentoihin tuntuvat 60min infopaketit todella lyhyiltä, kelloa ei yleensä ehdi vilkaista kertaakaan ennen powerpointin "Summary" slideä. Myös muut criminologian opiskelijat uskaltavat nykyään istua viereeni, ja vaikken tiedä kenenkään nimiä alkaa porukassa olla muutama jonka kanssa voi jotain jutellakkin. Mitään kovin yhteisöllistä itse koulunkäynti ei täällä ole: porukka tulee luentosaliin minuutilleen tasalta, ja lähtee heti luennon päättyessä. Koska mitään välitunteja ei ole ja luennoilla puhuu lähinnä opettaja on vaikea saada minkäänlaista kuvaa edes vieressä istujiltaan. International Coordinaattorimme laureassa kehotti minua mainostamaan vaihdon mahdollisuutta täällä opiskelijoille, mutta se on kyllä aika mahdotonta kun ei ketään tunne. No, ainakin kaikki tämän jälkeen tietävät että Suomessa on joku Security-linja, jonne voi halutessaan lähteä.
Attenborough building, ihan muuten vaan.
Päivän piristykseksi on pakko mainita myös LOISTAVA facebook gropu:
http://www.facebook.com/album.php?aid=85416&id=817897795#/group.php?gid=43858835717
"Petition to have the Charles Wilson Building painted like Optimus Prime!"
Description:
"Remember when we all had that open day, and the tour guide said that people reckoned the Charles Wilson building looked like Optimus Prime?
Well I say it doesn't look enough like Optimus Prime! All it needs is a lick of paint, and voila! We can have our own 80s icon displayed with full pride bang smack in the middle of our university."
Photoshoppaus todistaa että idea on suorastaan loistava! Nauran jutulle joka kerta kun kuljen rakennuksen ohi :D
Koulun jälkeen menin taas salille, vaikka kävin sielä maanantainakin, ja aion mennä taas huomenna kun Peter ja Mateuz menevät. Juttelin Teemun kanssa mesessä ja päätin aloittaa jalkatreenin (käytännössä ensimmäistä kertaa), tätä kirjoittaessa on reidet melkoisen kipeänä. Vapaita painoja ei ole käytettävissä, mutta Smits-koneella saa vedettyä aika tiukkaa treeniä. Mukavaa kun sali on kävelymatkan päässä; toivottavasti sali innostus jatkuu, etten tule täältä kotiin ihan perunana.
Blokki oli illalla ihan kuollut, kaikki ilm. säästelevät Libbyn huomisille synttäreille: GINGER partyyn...Keskiviikko on vapaapäiväni, mutta tyydyin vain hengailemaan huoneessani ja ohimennen moikkailemaan ihmisiä. Huoneeni on eteisessä joten aina kun kuulen jonkun "mukavan" tyypin puhuvan aulassa menen yleensä mukaan hengailemaan. Tein myös periaatepäätöksen lopettaa jatkuva yösyömiseni ja aion pakottaa itseni aamupalalle huomenna. Aamupala on varsin hyvä eikä edes todellisuudessa mitenkään aikainen klo. 8:00-10:00, mutta sille herääminen tuntuu välillä ylivoimaiselta.
Eurotrip?
9.2.2009
Room 21b
Busseilla kulkeminen ei rassaa enää niin paljon. Kun valitsee oikeat bussit ja oikeat pysäkit pääsee niillä loppupeleissä kulkemaan ihan kivasti. Olen ollut joka päivä varmaan 40min etuajassa koululla ja odotellut tuntien alkua kirjastossa. Jokohan pian pääsisi eroon esimmäisen päivän traumasta ja uskaltaisi lähteä Oadby Villagesta vähän myöhemmällä bussilla.
Pohjustamani luennon sijaan meillä olikin yksi niistä luennoista jotka jouduttiin perumaan sään takia. En ollut valmistautunut seuraaman sitä (yleensä katson powerpointit läpi ja käännän tarvittavat sanat. Erityisesti yhteiskunnallinen- ja oikeusjärjestelmää kuvaileva sanasto tuottaa vaikeuksia.), mutta pysyin kärryillä ihan mukavasti. Tunnin alussa Tammy kysyi jos kaikki pystyisivät jäämään vielä toiseksi tunniksi, niin että peruttuja luentoja ei tarvisi erikseen uudelleen aikatauluttaa. Tämä sopi kaikille ja pidimme tuplaluennon Britannian huumepolitiikasta. Vähän kuivaa tekstiä suomalaisen korviin, mutta voittaa kyllä kaiken mitä kotimaassa opetataan...Ja keräsin pitkän listan asioita joista tarvii ottaa selvää ennen seuraavaa tuntia tiistaina.
Jatkoin yliopistolta keskustaan ja kiertelin kirjakauppoja kunnes löysin etsimäni: ison Euroopan kartan. Katselin myös muita liikkeita läpi ja päätin tulla jonkun kanssa shoppailemaan myöhemmin viikolla. Huoneeseen päästyäni siirsin Suomen-lipun toiselle seinälle ja teippasin Euroopan kartan seinälleni. Iso kartta, jossa myös perustiedot kaikista Euroopan valtioista, lentokentät jne... kustasi 9£, mutta on hyvän näköinen seinällä.
Iltaruuan jälkeen soitin Justinille ja Peterille, molemmat tulivat huoneeseeni ja aloitimme projektin josta olemme jo paljon puhuneet: Pääsiäisloman suunnittelun. Meillä on siis yli kuukauden loma, käytännössä koko huhtikuu ja aiomme aloittaa sen vieton yhdessä. Justin viettää valtaosan lomasta Siciliassa, ystäväperheensä luona. Joku sotilasperhe Virginiasta, joka on sijoitettu USAn sotilastukikohtaan välimerellä. Peter ei vielä tiedä tarkalleen mitä tekee, hän saattaa liittyä austraalialaisten seuraan euroopan kiertueelle. Minä puolestani katson miten paljon rahaa on tilillä loman alkaessa ja päätän sitten tarkemmin, mutta suunnitelmissa olisi napata reppu selkään ja nähdä vähän Eurooppa.
Yliopisto järjestää myös paljon yhteisiä matkoja eri puolille eurooppaa, ja ainakin osa briteistä lähtee Malorcalle "Spring break"in viettoon. Nuo matkat kuitenkin lähtevät kaikki täältä englannista, ja en varmaankaan itse jää tänne kun loma alkaa. Huoneet pitää tyhjentää ja majoitusta ei ole saatavissa huhtikuulle.
Tutkailimme karttaa ja hahmottelimme paikkoja joihin haluaisimme mennä, sekä bongailimme halpoja lentoja loman alkuun. Eurotripistä lisää sitten kun olemme saaneet jotain varmaa päätettyä.
Peterin ja Justinin lähdettyä avasin luentomuistiinpanoni ja perehdyin muutaman tuntiin Suomen huumepolitiikkaan. Tajusin että huumeet ja huumepolitiikka eivät taida olla niin iso asia Suomessa kuin Englannissa. Kuka Suomessa muka oikeasti "sattumalta" törmää huumeisiin? Pilveä tietysti palaa Suomessakin melkoisesti, mutta harvapa sitä minään hirveen ihmeellisenä asiana pitääkään. Itse olen pyörinyt melkoisesti Kirkkonummen, Espoon ja Helsingin yöelämässä, enkä kertaakaan ole törmännyt "koviin" huumeisiin, eikä niitä ole minulle tultu kauppaamaan. Täällä ei tarvi kuin olla yöllä keskustassa niin joku taatusti kysyy olisiko tarvetta kokkelille, ja sama Berliinissä jossa juuri olimme ennen tänne tuloani.
Huomennakin saa nukkua pitkään, luento on vasta iltapäivällä \o/
Room 21b
Busseilla kulkeminen ei rassaa enää niin paljon. Kun valitsee oikeat bussit ja oikeat pysäkit pääsee niillä loppupeleissä kulkemaan ihan kivasti. Olen ollut joka päivä varmaan 40min etuajassa koululla ja odotellut tuntien alkua kirjastossa. Jokohan pian pääsisi eroon esimmäisen päivän traumasta ja uskaltaisi lähteä Oadby Villagesta vähän myöhemmällä bussilla.
Pohjustamani luennon sijaan meillä olikin yksi niistä luennoista jotka jouduttiin perumaan sään takia. En ollut valmistautunut seuraaman sitä (yleensä katson powerpointit läpi ja käännän tarvittavat sanat. Erityisesti yhteiskunnallinen- ja oikeusjärjestelmää kuvaileva sanasto tuottaa vaikeuksia.), mutta pysyin kärryillä ihan mukavasti. Tunnin alussa Tammy kysyi jos kaikki pystyisivät jäämään vielä toiseksi tunniksi, niin että peruttuja luentoja ei tarvisi erikseen uudelleen aikatauluttaa. Tämä sopi kaikille ja pidimme tuplaluennon Britannian huumepolitiikasta. Vähän kuivaa tekstiä suomalaisen korviin, mutta voittaa kyllä kaiken mitä kotimaassa opetataan...Ja keräsin pitkän listan asioita joista tarvii ottaa selvää ennen seuraavaa tuntia tiistaina.
Jatkoin yliopistolta keskustaan ja kiertelin kirjakauppoja kunnes löysin etsimäni: ison Euroopan kartan. Katselin myös muita liikkeita läpi ja päätin tulla jonkun kanssa shoppailemaan myöhemmin viikolla. Huoneeseen päästyäni siirsin Suomen-lipun toiselle seinälle ja teippasin Euroopan kartan seinälleni. Iso kartta, jossa myös perustiedot kaikista Euroopan valtioista, lentokentät jne... kustasi 9£, mutta on hyvän näköinen seinällä.
Iltaruuan jälkeen soitin Justinille ja Peterille, molemmat tulivat huoneeseeni ja aloitimme projektin josta olemme jo paljon puhuneet: Pääsiäisloman suunnittelun. Meillä on siis yli kuukauden loma, käytännössä koko huhtikuu ja aiomme aloittaa sen vieton yhdessä. Justin viettää valtaosan lomasta Siciliassa, ystäväperheensä luona. Joku sotilasperhe Virginiasta, joka on sijoitettu USAn sotilastukikohtaan välimerellä. Peter ei vielä tiedä tarkalleen mitä tekee, hän saattaa liittyä austraalialaisten seuraan euroopan kiertueelle. Minä puolestani katson miten paljon rahaa on tilillä loman alkaessa ja päätän sitten tarkemmin, mutta suunnitelmissa olisi napata reppu selkään ja nähdä vähän Eurooppa.
Yliopisto järjestää myös paljon yhteisiä matkoja eri puolille eurooppaa, ja ainakin osa briteistä lähtee Malorcalle "Spring break"in viettoon. Nuo matkat kuitenkin lähtevät kaikki täältä englannista, ja en varmaankaan itse jää tänne kun loma alkaa. Huoneet pitää tyhjentää ja majoitusta ei ole saatavissa huhtikuulle.
Tutkailimme karttaa ja hahmottelimme paikkoja joihin haluaisimme mennä, sekä bongailimme halpoja lentoja loman alkuun. Eurotripistä lisää sitten kun olemme saaneet jotain varmaa päätettyä.
Peterin ja Justinin lähdettyä avasin luentomuistiinpanoni ja perehdyin muutaman tuntiin Suomen huumepolitiikkaan. Tajusin että huumeet ja huumepolitiikka eivät taida olla niin iso asia Suomessa kuin Englannissa. Kuka Suomessa muka oikeasti "sattumalta" törmää huumeisiin? Pilveä tietysti palaa Suomessakin melkoisesti, mutta harvapa sitä minään hirveen ihmeellisenä asiana pitääkään. Itse olen pyörinyt melkoisesti Kirkkonummen, Espoon ja Helsingin yöelämässä, enkä kertaakaan ole törmännyt "koviin" huumeisiin, eikä niitä ole minulle tultu kauppaamaan. Täällä ei tarvi kuin olla yöllä keskustassa niin joku taatusti kysyy olisiko tarvetta kokkelille, ja sama Berliinissä jossa juuri olimme ennen tänne tuloani.
Huomennakin saa nukkua pitkään, luento on vasta iltapäivällä \o/
Not-so-super Sunday
8.2.2009
Room 21b
Kuten edellisestä illasta saattaa arvata sunnuntai jäi melko lyhyeksi päiväksi.
Heräilin iltapäivällä ja keräilin itseäni vielä pari tuntia tietokoneen edessä. En saanut Peteriä tai Justinia kiinni joten lähdin omin päin käymään ASDA:lla. Syyllistyin taas varkauteen ja toin omin päin ostoskärryillä pari keissiä limua ja yhden strongbow:ta huoneeseeni. Joku oli kerännyt Beaumont hallin eteen varmaan 40 ostoskärryä lähialueelta, joten vein omani vain joukon jatkoksi ja kasasin uuden juomavarastoni ikkunalaudalle. Vetoisista ikkunoista on myös hyötyä: ikkunalaudasta on muodostunut jääkaappini. Meillä on vain pari yhteistä jääkaappia ja niistä ruualla on tapana kadota itsestään. Täällä kiertää legenda siitä että joku koditon käy yön tunteina tyhjentämässä jääkaappeja, mutta ainakin minun ketsuppini taisi varastaa saksalainen vaihto-oppilaamme.
Lukaisin läpi huomisaamun luentomateriaalin ja siirryin taas Illiadin pariin. Kirja on suorastaan nerokas; pitää saada jostain se hollywood elokuva: "Troy" että voi naureskella sen kohtauksille ja henkilöhahmoille. Olen rohmunnut kirjaa läpi melkoisella vauhdilla, ja sovin jo Zachin kanssa että saan seuraavaksi lainaan Odysseuksen. Pitääkin tsekata onko Zachilla synttäreitä tulossa: Voisin ostaa hänelle englanninkielisen kalevalan jos löydän sellaisen jostain...
Menin kerrankin aikaisin nukkumaan; aamun luento on yhdeksältä, joten huomenna pitää herätä jo ennen seitsemää. Taisin olla sunnuntaina hereillä yhteensä joku 8 tuntia. Syö nuku, syö juo nuku. ;)
Room 21b
Kuten edellisestä illasta saattaa arvata sunnuntai jäi melko lyhyeksi päiväksi.
Heräilin iltapäivällä ja keräilin itseäni vielä pari tuntia tietokoneen edessä. En saanut Peteriä tai Justinia kiinni joten lähdin omin päin käymään ASDA:lla. Syyllistyin taas varkauteen ja toin omin päin ostoskärryillä pari keissiä limua ja yhden strongbow:ta huoneeseeni. Joku oli kerännyt Beaumont hallin eteen varmaan 40 ostoskärryä lähialueelta, joten vein omani vain joukon jatkoksi ja kasasin uuden juomavarastoni ikkunalaudalle. Vetoisista ikkunoista on myös hyötyä: ikkunalaudasta on muodostunut jääkaappini. Meillä on vain pari yhteistä jääkaappia ja niistä ruualla on tapana kadota itsestään. Täällä kiertää legenda siitä että joku koditon käy yön tunteina tyhjentämässä jääkaappeja, mutta ainakin minun ketsuppini taisi varastaa saksalainen vaihto-oppilaamme.
Lukaisin läpi huomisaamun luentomateriaalin ja siirryin taas Illiadin pariin. Kirja on suorastaan nerokas; pitää saada jostain se hollywood elokuva: "Troy" että voi naureskella sen kohtauksille ja henkilöhahmoille. Olen rohmunnut kirjaa läpi melkoisella vauhdilla, ja sovin jo Zachin kanssa että saan seuraavaksi lainaan Odysseuksen. Pitääkin tsekata onko Zachilla synttäreitä tulossa: Voisin ostaa hänelle englanninkielisen kalevalan jos löydän sellaisen jostain...
Menin kerrankin aikaisin nukkumaan; aamun luento on yhdeksältä, joten huomenna pitää herätä jo ennen seitsemää. Taisin olla sunnuntaina hereillä yhteensä joku 8 tuntia. Syö nuku, syö juo nuku. ;)
Leicester City FC - The Foxes
7.2.2009
Walker's Stadium
Kävin syömässä brunssin (viikonloppuisin aamupala on kahdeltatoista), ja tapasin sielä M-J:n ja Justinin. Peter oli soittanut heille aamulla ja kertonut että alennuskupongit ovat saatavilla päivän lehdestä, joten myös M-J ja Justin olivat päättäneet lähteä mukaan katsomaan Kettujen peliä. Seuraan liittyivät pian myös Huyggyon (kirjoitan sen varmaan joka kerta väärin, mutta en jaksa tarkastaa aina) ja Jaeho, jotka myös halusivat tulla mukaan. Niinpä meitä oli kuusi henkeä lähdössä katsomaan paikallispeliä.
Kävin huoneessani hakemassa reppuni ja pukemassa lisää päälle. Palatessani olivat joukkoon liittyneet ranskalainen Renea ja italialainen Lorenzo (joka asuu blokissani, mutta jota en ole juuri koskaan nähnyt), Renea on M-Jn kavereita ja Lorenzo puolestaan Jaehon. Niinpä meitä oli melkoisen sekalainen joukko lähdössä katsomaan futista. Otimme bussin keskustaan ja menimme Peterin johdolla ensimmäisen lehtimyyjän luokse kysymään päivän paikallislehteä: Leicester Mercuryä. Myyjä vähän ihmetteli kun Peter osti 16 lehteä. Keräämällä 2 kuponkia lehdistä sai lipun päivän otteluun 8£ hintaan, kun se normaalisti olisi maksanut 21£. Saimme vähän pahaa silmää kyseiseltä lehtimyyjältä kun aloin huumori-mielessä huutelemaan kadulla "Mercury for half price, only one page missing!" pitäen kainalossani ostamaamme lehtinippua. Sovinnoksi koitin antaa lehdet takaisin myyjälle, mutta ne taisivat päätyä roskakoriin.
Liput piti lunastaa ennen kolmea, joten meille tuli vähän kiire stadionille ja jouduimme ottamaan taksin, joka tosin kustansi vain n. punnan/henkilö. Olin kokoajan mieltänyt että olemme menossa katsomaan paikallispeliä ja että matsi tuskin on kovin kummoinen, joten yllätyin saapuessamme stadionille:
Täällä futiksen paikallispelit ovat vähän kovempi juttu kuin Suomessa. Walkers Stadiumille mahtuu ilm. 28 000 ihmistä, ja lipunmyyjältä kuulimme että kyseisen tarjouksen ansiosta lippuja on myyty jo yli 20 000.
Kuvassa kaikki muut paitsi M-J, joka kuvan nappasi
Pääsylippujen yhteydessä saimme alennuskupongin jolla saa 70% alennuksen joukkueen fanituotteista (ilm. eivät ole olleet kovassa kysynnässä joukkueen pudottua valioliigasta), joten päätimme käydä Foxes megastoressa. Peter päätti ostaa joukkueen fanipaidan, ja otin itsekkin samanlaisen 16£. Pakko se kai on yksi futispaita täältä tuoda kotiin, ja Fox-paita päällä tuskin saan pataan missään baarissa :D
Kävimme vielä keskustassa syömässä, ja ruuan odottelu venyi sen verran pitkäksi että jouduimme taas ottamaan taksin takaisin. No, taas se reilu 1£. Ehdimme paikalle juuri sopivasti, ja ehdimme etsimään oman katsomomme. Aikaa jäi vielä hyvin koska stadionille tultaessa ei ollutkaan odottamaamme turvatarkastusta. Poliiseja ja järjestyksenvalvojia sen sijaan oli enemmän kuin tarpeeksi. Sain myös vihdoin tietää vierailevan joukkueen nimen: Oldham Athletic, joka kuulemma pitää alemman divisioonan perää Leicesterin johtaessa sitä.
Ottelun alku oli vauhdikas, mutta maaliton ja ensimmäinen puoliaika meni lähinnä tunnelmaa fiilistellessä.
Puoliajalla otettiin kuvia, kukaan ei viitsinyt lähteä ostamaan mitään koska jonot tiskeillä olivat niin pitkiä. Onneksi katsomo oli katettu, päivä oli ollut varsin kylmä.
Jaeho, minä ja M-J
Toinen puoliaika alkoi vauhdikkaasti, Oldhamin maalivahti sai punaisen, ja koska joukkueella ei ollut kakkosveskaa vaihdossa, vaihtoi yksi kenttäpelaajista veskan varusteet päälle. Vaihtopenkiltä puolestaan saatiin uusi kenttäpelaaja. Niinpä Leicesterillä oli reilu 40 min aikaa pyörittää peliä. Rankkari kuitenkin meni ohi, ja ottelu jatkui maalittomana.
Istuimme ihan kausilippu-fanien katsomon reunalla, ja puolet ottelun viihdyttävyydestä oli kuunnella näiden yhteislaulua jne. Aina kun veskana toimiva kenttäpelaaja valmistautui maalipotkuun nousi katsomosta kasvava meteli. Veskan potkaistessa palloa ääni katkesi kuin seinään ja kaikki huusivat yhteen ääneen "YOU ARE SHIT- HA HA HAAA!". Mahtaa vähän stressata kun parikymmentä tuhatta ihmistä huutaa moista aina kun koittaa tehdä jotain.
Oldhamin kannattajat puolestaan oli rajattu yhteen stadionin kulmaan ja väliin jätetty tyhjää tilaa. Kuvassa erottuvat keltaiset heijastinliivit ovat poliiseja ja oranssit heijastinliivit järjestyksenvalvojia.
Leicester Fox:kin masentui kotijoukkueen heikosta esityksestä.
Ottelu päättyi 0-0 ja paikoittain sarja-jumbo Oldham jopa hallitsi ottelua. Matsi ei siis kokonaisuutena ollut kummoinen, mutta Leicesterin fanit tyytyivät kiroilemaan ja poistuivat stadionilta rauhallisesti. Vanha mies takanani totesi ohimennessään masentuneen näköisille faneille "Com' on Lads, that ain't end of the world, we 'r' still leading". Stadionin ulkopuolella saattoi kyllä huomata että täällä yhä pelätään jalkapallohuliganismia. Paikalla oli oman arvioni mukaan n. 200-300 poliisia (Mistä suomessa edes löytäisi moisen määrän???), nämä seisoivat muurina fanien välissä, ja pienemmät partiot juoksivat aina väliin kun joku rupesin heittämään lumipalloja tai huutelemaan. Vakuuttavaa.
Laulaminen johti välittömästi piiritykseen.
Mahduimme yllätykseksemme ensimmäiseen lähtevään bussiin koska ilm. suurin osa porukasta oli menossa toiseen suuntaan. Muut menivät syömään Jaehon asunnolle, mutta itse suuntasin suoraan Block 6. koska tiesin että sielä oli meneillään Meganin syntymäpäiväbileet, joihin olin luvannut osallistua. Meno oli verrattaen rauhallista, ja siirryimme illemmalla B-Bariin jatkamaan. Sen mennessä kiinni lähdimme Neil:in, Frostyn ja Miken kanssa käymään keskustassa. Ilta venyi aika pitkäksi ja tuli harrastettua kuuluisaa Barhopping:ia, yön aikana käytiin varmaan 5 eri baarissa/clubissa, täällä se on mahdollista koska yleensä sisäänpääsy ei maksa mitään. Aamuyösta haettiin vielä kebabit ja otettiin taksi kotiin! Melkoinen päivä kokonaisuudessaan...
Walker's Stadium
Kävin syömässä brunssin (viikonloppuisin aamupala on kahdeltatoista), ja tapasin sielä M-J:n ja Justinin. Peter oli soittanut heille aamulla ja kertonut että alennuskupongit ovat saatavilla päivän lehdestä, joten myös M-J ja Justin olivat päättäneet lähteä mukaan katsomaan Kettujen peliä. Seuraan liittyivät pian myös Huyggyon (kirjoitan sen varmaan joka kerta väärin, mutta en jaksa tarkastaa aina) ja Jaeho, jotka myös halusivat tulla mukaan. Niinpä meitä oli kuusi henkeä lähdössä katsomaan paikallispeliä.
Kävin huoneessani hakemassa reppuni ja pukemassa lisää päälle. Palatessani olivat joukkoon liittyneet ranskalainen Renea ja italialainen Lorenzo (joka asuu blokissani, mutta jota en ole juuri koskaan nähnyt), Renea on M-Jn kavereita ja Lorenzo puolestaan Jaehon. Niinpä meitä oli melkoisen sekalainen joukko lähdössä katsomaan futista. Otimme bussin keskustaan ja menimme Peterin johdolla ensimmäisen lehtimyyjän luokse kysymään päivän paikallislehteä: Leicester Mercuryä. Myyjä vähän ihmetteli kun Peter osti 16 lehteä. Keräämällä 2 kuponkia lehdistä sai lipun päivän otteluun 8£ hintaan, kun se normaalisti olisi maksanut 21£. Saimme vähän pahaa silmää kyseiseltä lehtimyyjältä kun aloin huumori-mielessä huutelemaan kadulla "Mercury for half price, only one page missing!" pitäen kainalossani ostamaamme lehtinippua. Sovinnoksi koitin antaa lehdet takaisin myyjälle, mutta ne taisivat päätyä roskakoriin.
Liput piti lunastaa ennen kolmea, joten meille tuli vähän kiire stadionille ja jouduimme ottamaan taksin, joka tosin kustansi vain n. punnan/henkilö. Olin kokoajan mieltänyt että olemme menossa katsomaan paikallispeliä ja että matsi tuskin on kovin kummoinen, joten yllätyin saapuessamme stadionille:
Täällä futiksen paikallispelit ovat vähän kovempi juttu kuin Suomessa. Walkers Stadiumille mahtuu ilm. 28 000 ihmistä, ja lipunmyyjältä kuulimme että kyseisen tarjouksen ansiosta lippuja on myyty jo yli 20 000.
Kuvassa kaikki muut paitsi M-J, joka kuvan nappasi
Pääsylippujen yhteydessä saimme alennuskupongin jolla saa 70% alennuksen joukkueen fanituotteista (ilm. eivät ole olleet kovassa kysynnässä joukkueen pudottua valioliigasta), joten päätimme käydä Foxes megastoressa. Peter päätti ostaa joukkueen fanipaidan, ja otin itsekkin samanlaisen 16£. Pakko se kai on yksi futispaita täältä tuoda kotiin, ja Fox-paita päällä tuskin saan pataan missään baarissa :D
Kävimme vielä keskustassa syömässä, ja ruuan odottelu venyi sen verran pitkäksi että jouduimme taas ottamaan taksin takaisin. No, taas se reilu 1£. Ehdimme paikalle juuri sopivasti, ja ehdimme etsimään oman katsomomme. Aikaa jäi vielä hyvin koska stadionille tultaessa ei ollutkaan odottamaamme turvatarkastusta. Poliiseja ja järjestyksenvalvojia sen sijaan oli enemmän kuin tarpeeksi. Sain myös vihdoin tietää vierailevan joukkueen nimen: Oldham Athletic, joka kuulemma pitää alemman divisioonan perää Leicesterin johtaessa sitä.
Ottelun alku oli vauhdikas, mutta maaliton ja ensimmäinen puoliaika meni lähinnä tunnelmaa fiilistellessä.
Puoliajalla otettiin kuvia, kukaan ei viitsinyt lähteä ostamaan mitään koska jonot tiskeillä olivat niin pitkiä. Onneksi katsomo oli katettu, päivä oli ollut varsin kylmä.
Jaeho, minä ja M-J
Toinen puoliaika alkoi vauhdikkaasti, Oldhamin maalivahti sai punaisen, ja koska joukkueella ei ollut kakkosveskaa vaihdossa, vaihtoi yksi kenttäpelaajista veskan varusteet päälle. Vaihtopenkiltä puolestaan saatiin uusi kenttäpelaaja. Niinpä Leicesterillä oli reilu 40 min aikaa pyörittää peliä. Rankkari kuitenkin meni ohi, ja ottelu jatkui maalittomana.
Istuimme ihan kausilippu-fanien katsomon reunalla, ja puolet ottelun viihdyttävyydestä oli kuunnella näiden yhteislaulua jne. Aina kun veskana toimiva kenttäpelaaja valmistautui maalipotkuun nousi katsomosta kasvava meteli. Veskan potkaistessa palloa ääni katkesi kuin seinään ja kaikki huusivat yhteen ääneen "YOU ARE SHIT- HA HA HAAA!". Mahtaa vähän stressata kun parikymmentä tuhatta ihmistä huutaa moista aina kun koittaa tehdä jotain.
Oldhamin kannattajat puolestaan oli rajattu yhteen stadionin kulmaan ja väliin jätetty tyhjää tilaa. Kuvassa erottuvat keltaiset heijastinliivit ovat poliiseja ja oranssit heijastinliivit järjestyksenvalvojia.
Leicester Fox:kin masentui kotijoukkueen heikosta esityksestä.
Ottelu päättyi 0-0 ja paikoittain sarja-jumbo Oldham jopa hallitsi ottelua. Matsi ei siis kokonaisuutena ollut kummoinen, mutta Leicesterin fanit tyytyivät kiroilemaan ja poistuivat stadionilta rauhallisesti. Vanha mies takanani totesi ohimennessään masentuneen näköisille faneille "Com' on Lads, that ain't end of the world, we 'r' still leading". Stadionin ulkopuolella saattoi kyllä huomata että täällä yhä pelätään jalkapallohuliganismia. Paikalla oli oman arvioni mukaan n. 200-300 poliisia (Mistä suomessa edes löytäisi moisen määrän???), nämä seisoivat muurina fanien välissä, ja pienemmät partiot juoksivat aina väliin kun joku rupesin heittämään lumipalloja tai huutelemaan. Vakuuttavaa.
Laulaminen johti välittömästi piiritykseen.
Mahduimme yllätykseksemme ensimmäiseen lähtevään bussiin koska ilm. suurin osa porukasta oli menossa toiseen suuntaan. Muut menivät syömään Jaehon asunnolle, mutta itse suuntasin suoraan Block 6. koska tiesin että sielä oli meneillään Meganin syntymäpäiväbileet, joihin olin luvannut osallistua. Meno oli verrattaen rauhallista, ja siirryimme illemmalla B-Bariin jatkamaan. Sen mennessä kiinni lähdimme Neil:in, Frostyn ja Miken kanssa käymään keskustassa. Ilta venyi aika pitkäksi ja tuli harrastettua kuuluisaa Barhopping:ia, yön aikana käytiin varmaan 5 eri baarissa/clubissa, täällä se on mahdollista koska yleensä sisäänpääsy ei maksa mitään. Aamuyösta haettiin vielä kebabit ja otettiin taksi kotiin! Melkoinen päivä kokonaisuudessaan...
Just another schoolday
6.2.2009
Uni.
Pääsin kuin pääsinkn sängystä ylös heti kahdeksalta ja pakkailin vauhdilla kamppeeni. Tarkistin vielä varalta mailini tuntien perumisen varalta, mutta sielä oli ainoastaan maili jossa kerrottiin että päivän tunnit järjestetään normaalisti. (Ilm. aika moni oli käyttänyt lumitilannetta edukseen ja skipannut kokonaisia koulupäiviä) Kävin aamupalalla ja olin jo henkisesti valmistautunut kävelemään yliopistolle, mutta kuinka ollakkaan Beaumont Hallin edessä odotti bussi 80. En tiedä miksi se odotteli siinä ja miksei se lähtenyt vasta kuin 15 min päästä noustuani kyytiin, mutta ainakin sain kyydin suoraan yliopistolle.
Yliopistolla ehdin vielä viettää tunnin kirjastossa, koska olin päässyt paikalle niin nopeasti. Viharikosten teemana oli tällä kertaa Rasismi, ja luentomateriaalia ja tilastoja vertaillessa täytyy todeta että kyllä Suomi vaan on aikamoinen lintukoto. En kyseenalaista rasististen rikosten olemassaoloa, mutta siinä missä täällä Englannissa ongelmallisia rasistisia rikoksia ovat sattumanvaraiset ulkomaalaistaustaisten puukotukset bussipysäkeillä, on rasistinen rikos suomessa seuraavanlainen (Jos otetaan keskiarvo saatavilla olevasta tiedosta: paikasta, ajasta, osapuolista ja päihtymyksestä): Suomalainen ja ulkomaalaistaustainen nuorisoporukka kohtaavat Helsingin yössä. Molemmissa porukoissa on nautittu vähän liikaa ja kohtaaminen muuttuu tappeluksi. Poliisin saapuessa paikalle ulkomaalaistaustaiset kertovat joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi koska ovat värillisiä (mustia?). Poliisi kirjaa raportiin että asianomistaja on ilmoittanut syyksi rasismin (Viharikoksen määritelmän mukaan riittää että loukattu KOKEE loukkauksen johtuneen ihonväristä, etnisestä taustasta tai rodusta TAI niitä vastaavasta syystä). Juttu menee tutkintaan ja jos syytetty saa tuomioon voidaan raskauttavana tekijänä pitää sitä jos hän on teon aikana käyttänyt edellämainittuihin asioihin viittaavia termejä. Esim. kutsunut asianomistajaa mutakuonoksi, neekeriksi, homoksi, sompuksi jne...
Kysynkin seuraavaa: Onko edellä mainitun tapahtumasarjan alkuperäinen syy se että toinen osapuoli on musta, vai se että molemmat sattuvat olevamaan yöllä tappelupäällä ja kaiken lisäksi 80% heistä kännissä. Tilastoista muuten ilmenee mielenkiintoinen asia: Syytettyjen joukossa on ilmeisen paljon virkatehtäviään suorittaneita poliiseja ja vartioita (Tämä todetaan 2005 tutkimuksessa), jotka ovat toimenpiteiden aikana käyttäneet asiatonta kieltä. Oman kokemukseni mukaan mahd. seuraavaa "Hiton somppu, oli muuten vika kerta ku tuut tänne pöllimään tavaraa". Eikun seuraavana päivänä laittamaan rikosilmoitus sisään, tuurilla poliisin tutkiessa sitä unohtuu että kyseinen henkilö juuri meni rautoihin kun oli vastustellut kiinniottoa ärrällä.
Tietysti hyvä että kaikki rasismiin viittaava tutkitaan huolella, mutta kukaan ei ole yhtä kiinnostunut niistä muista tuhansista vastaavista tapauksista joissa osapuolena sattuu olemaan kaksi suomalaista.
Omat kokemuksein Helsingin yöstä ja metroverkosta johtavat seuraavaan päätelmään: Olen rasisti. (Mikä muuten ei ole laitonta Suomessa) Tämä koska ennakkoluuloni Suomen 4700 somalia kohtaan ovat oman kokemuksen myötä vahvistuneet henkilökohtaiseksi uskomukseksi siitä että he eivät kunnioita Suomen lakia tai kulttuuria, vaan hyödyntävät yhteiskunnallisia palveluita ja rasittavat kansallista huoltosuhdetta.
Siinäpä siis vähän paatosta! Saa olla eri mieltäkin, ja osanottoni kaikille jotka Suomessakin joutuvat niiden "OIKEIDEN" viharikosten uhriksi.
Joka tapauksessa: Täällä joutuu oikeasti miettimään asioita ja koulu jaksaa sen takia ihan tosissaan kiinnostaa. Eipä paljon Laurean reflektiot nappaa, vähän hävettää oma koulu täällä: asiat vaan toimii paremmin oikeassa yliopistossa. Tai ainakin opetus sopii paremmin minulle.
Youth Crime oli perjaatteessa aika kuiva infopaketti. Se keskittyi läpikäymään käsitteiden "lapsi", "nuori" ja "nuorisorikollisuus" historiaa, sekä oikeuskäytännön kehitystä keskiajalta nykypäivään Britanniassa. En saanut paljoakaan irti Criminologian näkökulmasta koska sisältö koostui Britannian lakisäädännöstä, mutta historian kannalta tunti oli varsin mielenkiintoinen. Tuntien jälkeen toitui tuttu perjantaikuvio: olin niin väsynyt että nukuin pari tuntia heti huoneeseeni päästyäni.
Heräsin kun Justin ja Peter olivat ikkunani takana koputtelemassa. Istuimme hetken huoneessani katsellen leffatrailereita jne. Ja koska kenelläkään ei ollut suurempia suunnitelmia illalle menimme B-Bariin ja pidimme biljardi-turnauksen, jossa kaikki pelasivat kolme kertaa toisiaan vastaan. Voitin omani 5/6 ja olen nyt virallinen piirimestari. Tosin pieneen piiriimme kuuluu vain 3 henkeä. Kävimme yhdessä ASDA:lla ihan vain huvin ja urheilun vuoksi. Nostin ensimmäistä kertaa täällä ollessani käteistä: 100£ nosto verotti tiliäni 112.5e verran, missä on ~5e nostomaksua. Käteisen käyttäminen täällä on aika kallista puuhaa.
Peter oli kuullut jostain alennuksesta koskien paikallista futispeliä, ja lupasimme lähteä mukaan huomenna jos hän onnistuu järjestämään alennuslipt meille.
Huoneeseen päästyäni olin vielä sen verran mehuissani päivän aiheista että avasin uudestaan "Poliisin tietoon tullut rasistinen rikollisuus 2005"-tutkimuksen. Yöllä tuli loppu block 6 juhlimasta ja liityin seuraan pariksi tunniksi.
Uni.
Pääsin kuin pääsinkn sängystä ylös heti kahdeksalta ja pakkailin vauhdilla kamppeeni. Tarkistin vielä varalta mailini tuntien perumisen varalta, mutta sielä oli ainoastaan maili jossa kerrottiin että päivän tunnit järjestetään normaalisti. (Ilm. aika moni oli käyttänyt lumitilannetta edukseen ja skipannut kokonaisia koulupäiviä) Kävin aamupalalla ja olin jo henkisesti valmistautunut kävelemään yliopistolle, mutta kuinka ollakkaan Beaumont Hallin edessä odotti bussi 80. En tiedä miksi se odotteli siinä ja miksei se lähtenyt vasta kuin 15 min päästä noustuani kyytiin, mutta ainakin sain kyydin suoraan yliopistolle.
Yliopistolla ehdin vielä viettää tunnin kirjastossa, koska olin päässyt paikalle niin nopeasti. Viharikosten teemana oli tällä kertaa Rasismi, ja luentomateriaalia ja tilastoja vertaillessa täytyy todeta että kyllä Suomi vaan on aikamoinen lintukoto. En kyseenalaista rasististen rikosten olemassaoloa, mutta siinä missä täällä Englannissa ongelmallisia rasistisia rikoksia ovat sattumanvaraiset ulkomaalaistaustaisten puukotukset bussipysäkeillä, on rasistinen rikos suomessa seuraavanlainen (Jos otetaan keskiarvo saatavilla olevasta tiedosta: paikasta, ajasta, osapuolista ja päihtymyksestä): Suomalainen ja ulkomaalaistaustainen nuorisoporukka kohtaavat Helsingin yössä. Molemmissa porukoissa on nautittu vähän liikaa ja kohtaaminen muuttuu tappeluksi. Poliisin saapuessa paikalle ulkomaalaistaustaiset kertovat joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi koska ovat värillisiä (mustia?). Poliisi kirjaa raportiin että asianomistaja on ilmoittanut syyksi rasismin (Viharikoksen määritelmän mukaan riittää että loukattu KOKEE loukkauksen johtuneen ihonväristä, etnisestä taustasta tai rodusta TAI niitä vastaavasta syystä). Juttu menee tutkintaan ja jos syytetty saa tuomioon voidaan raskauttavana tekijänä pitää sitä jos hän on teon aikana käyttänyt edellämainittuihin asioihin viittaavia termejä. Esim. kutsunut asianomistajaa mutakuonoksi, neekeriksi, homoksi, sompuksi jne...
Kysynkin seuraavaa: Onko edellä mainitun tapahtumasarjan alkuperäinen syy se että toinen osapuoli on musta, vai se että molemmat sattuvat olevamaan yöllä tappelupäällä ja kaiken lisäksi 80% heistä kännissä. Tilastoista muuten ilmenee mielenkiintoinen asia: Syytettyjen joukossa on ilmeisen paljon virkatehtäviään suorittaneita poliiseja ja vartioita (Tämä todetaan 2005 tutkimuksessa), jotka ovat toimenpiteiden aikana käyttäneet asiatonta kieltä. Oman kokemukseni mukaan mahd. seuraavaa "Hiton somppu, oli muuten vika kerta ku tuut tänne pöllimään tavaraa". Eikun seuraavana päivänä laittamaan rikosilmoitus sisään, tuurilla poliisin tutkiessa sitä unohtuu että kyseinen henkilö juuri meni rautoihin kun oli vastustellut kiinniottoa ärrällä.
Tietysti hyvä että kaikki rasismiin viittaava tutkitaan huolella, mutta kukaan ei ole yhtä kiinnostunut niistä muista tuhansista vastaavista tapauksista joissa osapuolena sattuu olemaan kaksi suomalaista.
Omat kokemuksein Helsingin yöstä ja metroverkosta johtavat seuraavaan päätelmään: Olen rasisti. (Mikä muuten ei ole laitonta Suomessa) Tämä koska ennakkoluuloni Suomen 4700 somalia kohtaan ovat oman kokemuksen myötä vahvistuneet henkilökohtaiseksi uskomukseksi siitä että he eivät kunnioita Suomen lakia tai kulttuuria, vaan hyödyntävät yhteiskunnallisia palveluita ja rasittavat kansallista huoltosuhdetta.
Siinäpä siis vähän paatosta! Saa olla eri mieltäkin, ja osanottoni kaikille jotka Suomessakin joutuvat niiden "OIKEIDEN" viharikosten uhriksi.
Joka tapauksessa: Täällä joutuu oikeasti miettimään asioita ja koulu jaksaa sen takia ihan tosissaan kiinnostaa. Eipä paljon Laurean reflektiot nappaa, vähän hävettää oma koulu täällä: asiat vaan toimii paremmin oikeassa yliopistossa. Tai ainakin opetus sopii paremmin minulle.
Youth Crime oli perjaatteessa aika kuiva infopaketti. Se keskittyi läpikäymään käsitteiden "lapsi", "nuori" ja "nuorisorikollisuus" historiaa, sekä oikeuskäytännön kehitystä keskiajalta nykypäivään Britanniassa. En saanut paljoakaan irti Criminologian näkökulmasta koska sisältö koostui Britannian lakisäädännöstä, mutta historian kannalta tunti oli varsin mielenkiintoinen. Tuntien jälkeen toitui tuttu perjantaikuvio: olin niin väsynyt että nukuin pari tuntia heti huoneeseeni päästyäni.
Heräsin kun Justin ja Peter olivat ikkunani takana koputtelemassa. Istuimme hetken huoneessani katsellen leffatrailereita jne. Ja koska kenelläkään ei ollut suurempia suunnitelmia illalle menimme B-Bariin ja pidimme biljardi-turnauksen, jossa kaikki pelasivat kolme kertaa toisiaan vastaan. Voitin omani 5/6 ja olen nyt virallinen piirimestari. Tosin pieneen piiriimme kuuluu vain 3 henkeä. Kävimme yhdessä ASDA:lla ihan vain huvin ja urheilun vuoksi. Nostin ensimmäistä kertaa täällä ollessani käteistä: 100£ nosto verotti tiliäni 112.5e verran, missä on ~5e nostomaksua. Käteisen käyttäminen täällä on aika kallista puuhaa.
Peter oli kuullut jostain alennuksesta koskien paikallista futispeliä, ja lupasimme lähteä mukaan huomenna jos hän onnistuu järjestämään alennuslipt meille.
Huoneeseen päästyäni olin vielä sen verran mehuissani päivän aiheista että avasin uudestaan "Poliisin tietoon tullut rasistinen rikollisuus 2005"-tutkimuksen. Yöllä tuli loppu block 6 juhlimasta ja liityin seuraan pariksi tunniksi.
Snow, second edition
5.2
Beaumont Hall
Heräsin jälleen kerran vasta puolenpäivän aikoihin. En saa itseäni ylös sängystä aiemmin ellei ole pakko. Kurkkasin ulos ikkunasta ja yllätyksekseni maa oli taas lumen peitossa. Edellisestä kerrasta viisastuneena avasin samantien läppärin ja kirjauduin koulun mailiin: Tunnit peruttu. Tunsin pientä syyllisyyttä siitä että iloitsin ylimääräisestä vapaapäivästä, mutta päätin ette tekisin joka tapauksessa jotain hyödyllistä.
Soitin Peterille, mutta tämän tunteja ei ollut peruttu, niinpä lähdin vetämään salitreenin yksin. Salilla olivat taas toinen Mateaz ja tämän kaveri Mark. Vedeltiin aikamme yhdessä, mutta sali suljettiin poikkeuksellisesti jo iltapäivällä (Lumentulon takia?) joten treeni jäi vähän kesken. Jatkoimme yhdessä suoraan iltaruualle ja tutustuin saksalaiseen Mark:iinkin paremmin. Ruokailussa tapasin korealaiset ja näiden seurassa olleet kaksi ranskalaista Mary Gee asuntolasta. Ranskalaiset halusivat lumisotaa, ja menin mukaan. Kädet olivat kuitenkin aika hellänä treenin jälkeen ja lumikin oli enemmänkin sohjoa kuin kunnon lumipallo lunta, joten sota jäi vähän hiljaiseksi. Peter ja Justinkin ilmestyivät kuvioihin ja painuimme S-baariin pelaamaan vähän bilistä korealaisten kanssa.
Tunnin jälkeen lähdimme Justinin kanssa ASDA:lle ostamaan vähän iltapalaa. Mutta reissun jälkeen lähdimme molemmat omille kämpillemme. Päätin lunastaa aamuisen lupaukseni ja tosiaan tehdä jotain hyödyllistä. Aloin pohjustamaan huomisia Hate crime ja Youth Crime tunteja. Eksyin kuitenkin melkein heti englanninkielisiltä sivuilta takaisin tutkimaan Suomen tilannetta kyseisten aihepiirien ympärillä. En muista koska viimeksi olisin uppoutunut samalla tavalla kouluhommiin, mutta 5h meni melkein itsestään vuoden 2005 rikostilastoja ja rasismiraporttia tutkiessa. Luentoja koskevat aukeamat työvihossani jäivät tyhjiksi, mutta vihkon perään keräämääni "Suomi"-osio on jo melkoinen. Kerrankin tuntee oppivansa jotain, vaikka en tiedä tulenko moisia tietoja ikinä missään tarvimaan, mielenkiintoista kuitenkin.
Kello olikin yllättäen taas 3 yöllä: laitoin herätyksen kahdeksaksi koska en ollut varma miten kauan koululle pääseminen veisi lumitilanteen takia.
Beaumont Hall
Heräsin jälleen kerran vasta puolenpäivän aikoihin. En saa itseäni ylös sängystä aiemmin ellei ole pakko. Kurkkasin ulos ikkunasta ja yllätyksekseni maa oli taas lumen peitossa. Edellisestä kerrasta viisastuneena avasin samantien läppärin ja kirjauduin koulun mailiin: Tunnit peruttu. Tunsin pientä syyllisyyttä siitä että iloitsin ylimääräisestä vapaapäivästä, mutta päätin ette tekisin joka tapauksessa jotain hyödyllistä.
Soitin Peterille, mutta tämän tunteja ei ollut peruttu, niinpä lähdin vetämään salitreenin yksin. Salilla olivat taas toinen Mateaz ja tämän kaveri Mark. Vedeltiin aikamme yhdessä, mutta sali suljettiin poikkeuksellisesti jo iltapäivällä (Lumentulon takia?) joten treeni jäi vähän kesken. Jatkoimme yhdessä suoraan iltaruualle ja tutustuin saksalaiseen Mark:iinkin paremmin. Ruokailussa tapasin korealaiset ja näiden seurassa olleet kaksi ranskalaista Mary Gee asuntolasta. Ranskalaiset halusivat lumisotaa, ja menin mukaan. Kädet olivat kuitenkin aika hellänä treenin jälkeen ja lumikin oli enemmänkin sohjoa kuin kunnon lumipallo lunta, joten sota jäi vähän hiljaiseksi. Peter ja Justinkin ilmestyivät kuvioihin ja painuimme S-baariin pelaamaan vähän bilistä korealaisten kanssa.
Tunnin jälkeen lähdimme Justinin kanssa ASDA:lle ostamaan vähän iltapalaa. Mutta reissun jälkeen lähdimme molemmat omille kämpillemme. Päätin lunastaa aamuisen lupaukseni ja tosiaan tehdä jotain hyödyllistä. Aloin pohjustamaan huomisia Hate crime ja Youth Crime tunteja. Eksyin kuitenkin melkein heti englanninkielisiltä sivuilta takaisin tutkimaan Suomen tilannetta kyseisten aihepiirien ympärillä. En muista koska viimeksi olisin uppoutunut samalla tavalla kouluhommiin, mutta 5h meni melkein itsestään vuoden 2005 rikostilastoja ja rasismiraporttia tutkiessa. Luentoja koskevat aukeamat työvihossani jäivät tyhjiksi, mutta vihkon perään keräämääni "Suomi"-osio on jo melkoinen. Kerrankin tuntee oppivansa jotain, vaikka en tiedä tulenko moisia tietoja ikinä missään tarvimaan, mielenkiintoista kuitenkin.
Kello olikin yllättäen taas 3 yöllä: laitoin herätyksen kahdeksaksi koska en ollut varma miten kauan koululle pääseminen veisi lumitilanteen takia.
"When will the mischief stop?!"
4.2.2009
Block 6, Room 21b
Heräsin aamulla siivoojan ja Hall Managerin väittelyyn siitä kenen pitäisi siivota murot. En uskaltanut mennä ulos katsomaan, mutta ilm. siivooja lopulta imuroi koko alakerran. Kävi vähän sääliksi häntä, täällä ollaan ihan liian kilttejä moisissa asioissa. Ennen tänne tuloani luulin että britit ovat todella tiukkoja kaikesta; varmistin varalta tarvitseeko täällä käyttää koulupukua tai puhutella lehtoreita etulitteillä, ja yliopistolta saamani ennakkomateriaali vahvisti ennakkokäsityksiäni: "Hiljaisuus kymmeneltä! Sääntöjen rikkojat lähetetään kotiin!"
Tänne tullessani sain heti totesin että täällä voi näemmä tehdä lähes mitä haluaa joutumatta vaikeuksiin. Ja Block 6 taitaa olla vielä äärimmäinen poikkeus leppoisan sub-wardenimme Gareth:in takia. Pääpiirteissään tämä on todella hyvä asia, mutta välillä asuinkaverini tuntuvat aika kakaroilta (ja tämän sanon MINÄ!), valtaosa porukasta on 18-20v Freshmaneja, joten joskus jopa tunnen itseni muita vanhemmaksi. Kokonaisuudetan kuitenkin vain positiivinen asia, antaa vapauden pitää hauskaa ja yliopistollakaan ei tarvitse stressata muodollisuuksista.
En tiedä pystyykö seuraavaa videota katsomaan, mutta koittakaa:
http://www.facebook.com/event.php?eid=49290616378#/video/video.php?v=1089657955228
Aiheeseen liittyvää materiaalia
Olin asennoitunut löysäilemään koko päivän, ja se osoittautui varsin helpoksi tehtäväksi! Iltapäivä meni internetin ihmeellisessä maailmassa ja kirjoja (tällä kertaa myös koulukirjoja!) lukiessa. Ajattelin meneväni salille, mutta oikea käsi ja koko selkä on edelleen niin kipeä lumipallojen heittelystä että päätin siirtää sen huomiselle.
Illalla menimme JoFo:on pelaaman pari peliä bilistä, jossa alan ainakin omasta mielestäni olemaan aika haka! Pelit jäivät kuitenkin aika lyhyeksi, koska Justinilla on huomenna ensimmäinen avovesitreeni soutujoukkueen kanssa ja hänen pitää olla hereillä jo viideltä aamulla. Lähdin Justinin kanssa takaisin omille asunnoillemme, ulkona oli taas alkanut sataa lunta. Justin puhui koko matkan filmistä jonka hän aikoo kuvata: hänellä on digivideokamera mukana ja hän on jostain syystä innostunut kuvaamaan filmin jossa kaikilla on joku rooli, lupauduin mukaan, vaikka homma kuullostaakin äärimmäisen amatöörimäiseltä. Hauskaahan senkin kuvaamisessa on tarkoitus pitää!
Block 6, Room 21b
Heräsin aamulla siivoojan ja Hall Managerin väittelyyn siitä kenen pitäisi siivota murot. En uskaltanut mennä ulos katsomaan, mutta ilm. siivooja lopulta imuroi koko alakerran. Kävi vähän sääliksi häntä, täällä ollaan ihan liian kilttejä moisissa asioissa. Ennen tänne tuloani luulin että britit ovat todella tiukkoja kaikesta; varmistin varalta tarvitseeko täällä käyttää koulupukua tai puhutella lehtoreita etulitteillä, ja yliopistolta saamani ennakkomateriaali vahvisti ennakkokäsityksiäni: "Hiljaisuus kymmeneltä! Sääntöjen rikkojat lähetetään kotiin!"
Tänne tullessani sain heti totesin että täällä voi näemmä tehdä lähes mitä haluaa joutumatta vaikeuksiin. Ja Block 6 taitaa olla vielä äärimmäinen poikkeus leppoisan sub-wardenimme Gareth:in takia. Pääpiirteissään tämä on todella hyvä asia, mutta välillä asuinkaverini tuntuvat aika kakaroilta (ja tämän sanon MINÄ!), valtaosa porukasta on 18-20v Freshmaneja, joten joskus jopa tunnen itseni muita vanhemmaksi. Kokonaisuudetan kuitenkin vain positiivinen asia, antaa vapauden pitää hauskaa ja yliopistollakaan ei tarvitse stressata muodollisuuksista.
En tiedä pystyykö seuraavaa videota katsomaan, mutta koittakaa:
http://www.facebook.com/event.php?eid=49290616378#/video/video.php?v=1089657955228
Aiheeseen liittyvää materiaalia
Olin asennoitunut löysäilemään koko päivän, ja se osoittautui varsin helpoksi tehtäväksi! Iltapäivä meni internetin ihmeellisessä maailmassa ja kirjoja (tällä kertaa myös koulukirjoja!) lukiessa. Ajattelin meneväni salille, mutta oikea käsi ja koko selkä on edelleen niin kipeä lumipallojen heittelystä että päätin siirtää sen huomiselle.
Illalla menimme JoFo:on pelaaman pari peliä bilistä, jossa alan ainakin omasta mielestäni olemaan aika haka! Pelit jäivät kuitenkin aika lyhyeksi, koska Justinilla on huomenna ensimmäinen avovesitreeni soutujoukkueen kanssa ja hänen pitää olla hereillä jo viideltä aamulla. Lähdin Justinin kanssa takaisin omille asunnoillemme, ulkona oli taas alkanut sataa lunta. Justin puhui koko matkan filmistä jonka hän aikoo kuvata: hänellä on digivideokamera mukana ja hän on jostain syystä innostunut kuvaamaan filmin jossa kaikilla on joku rooli, lupauduin mukaan, vaikka homma kuullostaakin äärimmäisen amatöörimäiseltä. Hauskaahan senkin kuvaamisessa on tarkoitus pitää!
Holy Pancakes!
3.2.2009
Supafly!
Tiistain tunti alkoi vasta 13:00, joten aamu meni taas kerran nukkuessa. Suoriuduin kuitenkin koululle hyvissä ajoin, ja tällä kertaa lehtori Ayres:kin pääsi paikalle. Luento käsitteli huumelainsäädäntöä ja kyseenalaisti sen toimivuutta ja tarpeellisuutta. Huomiota herätti itsessäni lähinnä seuraava seikka: Riippumattomien, huumeiden (eng. "Drugs", käsittää muuta kuin suomessa) terveydellisiä haittavaikutuksia mittaavien, tutkimusten rankingissa alkoholi piti sijaa 5. ja Tupakka 8., kun A-luokan huumeita kuten Extaasi löytyi vielä 15. paikkeilta. En ajatellut kokeilla Ekstaasia, mutta tuli mietittyä millaista sontaa tulee kipattua alas omasta kurkusta...
Suoriuduin takaisin koulusta, ja en oikeastaan tiedä mihin iltapäivä kului, tuijottelin facebookkia ja hesarin sivuja jne. kunnes Mateuz, toinen "Matias" puolasta, tuli koputtamaan oveeni ja pyysi mukaan ruokailuun. Olemme käyneet yhdessä salilla ja hän vaikuttaa varsin mukavalta tyypiltä, vaikkei meissä paljon muuta samaa olekkaan kuin nimi.
Ruokailun jälkeen aulassa alkoi normaalit "aloittelut", joihin liityin tällä kertaa mukaan, keskiviikko on vapaapäiväni. Kysyessäni mitä kaikki puuhaavat oli vastaus "We are waiting for Holy Pancakes!", olin kyllä lukenut lapun ovesta jo aiemmin päivällä, mutta luulin sitä vitsiksi, täällä on melkein jatkuvasti seinällä joku ilmoituksen muotoon puettu vitsi jostakin aiheesta. Ilm. Tiistai oli joku Kristillinen juhlapäivä, jona Jeesus (?) leipoi pannukakkuja (?) koska oli niin köyhä (???). Tai tämä oli selitys jonka minä sain, veikkaan että kukaan muukaan ei tiennyt varsinaista tarinaa, joku voi sen minulle selventää kommenteissa jos tietää! Kristillinen Unioni oli kuitenkin levittänyt joka oveen lapun, jossa luki että kun tekstaa huoneensa numeron heille, he lähettävät raamattu-aiheisen kysymyksen, ja oikein vastatessaan saa lautasellisen pannukakkuja. (Ja mahdollisuuden jutella kristinuskosta lähetin kanssa)
Mikäs siinä, ilmainen pannukakku on aina hieno asia, tai sitä mieltä ainakin suurin osa porukasta oli.
Me jotka emme pannukakkuja olleet tilanneet siirryimme B-Bariin oluelle. Ilta kului Guitar Hero Band editionin kanssa, jossa yksi hakkaa rumpuja, yksi soittaa kitaraa jne..Minulla ei kokemusta pelistä ollut, joten tyydyin tsemppaamaan muita. Baarissa olivat myös Lontoon matkalla tapaamani Sam ja Samantha. Tuntuu että puolet jenkeistä on Sam:eja tai jotain minkä voi johtaa Sam:iin, lisäksi on omassa blokissani on juutalaistyttö jonka nimi on "Sami". Kaiken lisäksi pöydässä istui yksi miespuolinen aussi jonka nimi oli niin ikään Sam. Sekavaa. Lupasin lähteä heidän kanssaan keskustaan "Mosh"-clubille. Pian paikalle ilmestyivät kuitenkin Mike, Abi ja Libby omasta blokistani. He vaativat minua pihassa olevaan taksiin. Lupasin jenkeille lähteväni heidän mukaansa ensi kerralla ja juoksin mukaan kyytiin.
Selvisi että olemme matkalla "Supafly"-clubille. No, samapa se, en ole ollut vielä yhdelläkään keskustan clubeista, joten sama se minulle mikä paikka on kyseessä. Supafly oli varsin mukava paikka, neljä pientä kerrosta päälekkäin, kaikissa erilaista musaa. Ja täällä Valkovenäläinen on laatudrinkki eikä nopeasti tehty kyhäelmä. Menossa oli joku "rave"-ilta; täällä "rave" tarkoittaa että kaikki pukevat päälle Uv-valossa neona loistavat lasit ja korut ja menevät tanssimaan nopeaa musaa. Baarissa oli myös muita vaihtareita: (Jos ette vielä ole huomannut niin minulla ei ole täällä omaa kameraa, vaan luotan siihen että kaikilla muilla on)
Minä ja .....SAM (yllätyys)! (eri kuin B-barissa)
Pyörimme clubilla Miken kanssa, ja mieleen jäi lähinnä yksi sattumus. Menin Miken seuraksi tupakalle, ja joku veti oven kiinni takanamme. Ulos jäi myös portsari, joita ei täällä tunnista yhtään mistään, tämä näytti n. 18 vuotiaalta jolla on huppari. Poke kävi avaamassa meille oven sisäpuolelta, minkä jälkeen juttelimme hetken aikaa. Jossain siinä chit-chatin keskellä tulin mainninneeksi että olen Suomessa ollut töissä Metrovartijana. Tyyppi innostui heti ja ennenkuin ehdin edes tajuta mitään oli hän jo hakenut paikalle esimiehensä, joka puolestaan halusi tietää haluaisinko tulla töihin clubille portsariksi. (Tämä tuntui aika absurdilta, tukena kertomalleni ei ollut kuin sanani ja olen kooltanikin jotakuinin puolikas, minkä lisäksi oli useampikin tuoppi alla) Kaveri oli ihan tosissaan ja sanoi etten tarvi mitään lupia kun tulen suoraan hänelle töihin. Todetessani kohteliaasti etten oikeastaan ajatellut tehdä töitä Englannissa hän kuitenkin antoi minulle käyntikorttinsa ja käski soittamaan jos muutan mieleni ???
No, ainakin on työpaikka valmiina jos päätän jäädä tänne asumaan :D
Täällä ei ole tapana notkua clubeilla aamuyöhön, joten otimme taksin takaisin Blockiin. Eteisessä meille oli askarreltu yllätys:
Muro-vana alkoi eteisestä ja sillä oli askarreltu tekstejä ja kuvioita pitkin taloa...
Portaiden puoliväliin oli taiteiltu myös mielipide Sub-Wardenistamme Garethista...
Nauroimme jutulle katketaksemme, taideteoksen takana olivat kuulemma Sarah ja Stacey. Hengailimme vielä hetken keittiössä ja Libby kutsui minut synttäreilleen "GINGER-partyyn", josta lisää myöhemmin.
Kun menee viimeisenä nukkumaan niin ei tarvi heräillä muiden ääniin!
Supafly!
Tiistain tunti alkoi vasta 13:00, joten aamu meni taas kerran nukkuessa. Suoriuduin kuitenkin koululle hyvissä ajoin, ja tällä kertaa lehtori Ayres:kin pääsi paikalle. Luento käsitteli huumelainsäädäntöä ja kyseenalaisti sen toimivuutta ja tarpeellisuutta. Huomiota herätti itsessäni lähinnä seuraava seikka: Riippumattomien, huumeiden (eng. "Drugs", käsittää muuta kuin suomessa) terveydellisiä haittavaikutuksia mittaavien, tutkimusten rankingissa alkoholi piti sijaa 5. ja Tupakka 8., kun A-luokan huumeita kuten Extaasi löytyi vielä 15. paikkeilta. En ajatellut kokeilla Ekstaasia, mutta tuli mietittyä millaista sontaa tulee kipattua alas omasta kurkusta...
Suoriuduin takaisin koulusta, ja en oikeastaan tiedä mihin iltapäivä kului, tuijottelin facebookkia ja hesarin sivuja jne. kunnes Mateuz, toinen "Matias" puolasta, tuli koputtamaan oveeni ja pyysi mukaan ruokailuun. Olemme käyneet yhdessä salilla ja hän vaikuttaa varsin mukavalta tyypiltä, vaikkei meissä paljon muuta samaa olekkaan kuin nimi.
Ruokailun jälkeen aulassa alkoi normaalit "aloittelut", joihin liityin tällä kertaa mukaan, keskiviikko on vapaapäiväni. Kysyessäni mitä kaikki puuhaavat oli vastaus "We are waiting for Holy Pancakes!", olin kyllä lukenut lapun ovesta jo aiemmin päivällä, mutta luulin sitä vitsiksi, täällä on melkein jatkuvasti seinällä joku ilmoituksen muotoon puettu vitsi jostakin aiheesta. Ilm. Tiistai oli joku Kristillinen juhlapäivä, jona Jeesus (?) leipoi pannukakkuja (?) koska oli niin köyhä (???). Tai tämä oli selitys jonka minä sain, veikkaan että kukaan muukaan ei tiennyt varsinaista tarinaa, joku voi sen minulle selventää kommenteissa jos tietää! Kristillinen Unioni oli kuitenkin levittänyt joka oveen lapun, jossa luki että kun tekstaa huoneensa numeron heille, he lähettävät raamattu-aiheisen kysymyksen, ja oikein vastatessaan saa lautasellisen pannukakkuja. (Ja mahdollisuuden jutella kristinuskosta lähetin kanssa)
Mikäs siinä, ilmainen pannukakku on aina hieno asia, tai sitä mieltä ainakin suurin osa porukasta oli.
Me jotka emme pannukakkuja olleet tilanneet siirryimme B-Bariin oluelle. Ilta kului Guitar Hero Band editionin kanssa, jossa yksi hakkaa rumpuja, yksi soittaa kitaraa jne..Minulla ei kokemusta pelistä ollut, joten tyydyin tsemppaamaan muita. Baarissa olivat myös Lontoon matkalla tapaamani Sam ja Samantha. Tuntuu että puolet jenkeistä on Sam:eja tai jotain minkä voi johtaa Sam:iin, lisäksi on omassa blokissani on juutalaistyttö jonka nimi on "Sami". Kaiken lisäksi pöydässä istui yksi miespuolinen aussi jonka nimi oli niin ikään Sam. Sekavaa. Lupasin lähteä heidän kanssaan keskustaan "Mosh"-clubille. Pian paikalle ilmestyivät kuitenkin Mike, Abi ja Libby omasta blokistani. He vaativat minua pihassa olevaan taksiin. Lupasin jenkeille lähteväni heidän mukaansa ensi kerralla ja juoksin mukaan kyytiin.
Selvisi että olemme matkalla "Supafly"-clubille. No, samapa se, en ole ollut vielä yhdelläkään keskustan clubeista, joten sama se minulle mikä paikka on kyseessä. Supafly oli varsin mukava paikka, neljä pientä kerrosta päälekkäin, kaikissa erilaista musaa. Ja täällä Valkovenäläinen on laatudrinkki eikä nopeasti tehty kyhäelmä. Menossa oli joku "rave"-ilta; täällä "rave" tarkoittaa että kaikki pukevat päälle Uv-valossa neona loistavat lasit ja korut ja menevät tanssimaan nopeaa musaa. Baarissa oli myös muita vaihtareita: (Jos ette vielä ole huomannut niin minulla ei ole täällä omaa kameraa, vaan luotan siihen että kaikilla muilla on)
Minä ja .....SAM (yllätyys)! (eri kuin B-barissa)
Pyörimme clubilla Miken kanssa, ja mieleen jäi lähinnä yksi sattumus. Menin Miken seuraksi tupakalle, ja joku veti oven kiinni takanamme. Ulos jäi myös portsari, joita ei täällä tunnista yhtään mistään, tämä näytti n. 18 vuotiaalta jolla on huppari. Poke kävi avaamassa meille oven sisäpuolelta, minkä jälkeen juttelimme hetken aikaa. Jossain siinä chit-chatin keskellä tulin mainninneeksi että olen Suomessa ollut töissä Metrovartijana. Tyyppi innostui heti ja ennenkuin ehdin edes tajuta mitään oli hän jo hakenut paikalle esimiehensä, joka puolestaan halusi tietää haluaisinko tulla töihin clubille portsariksi. (Tämä tuntui aika absurdilta, tukena kertomalleni ei ollut kuin sanani ja olen kooltanikin jotakuinin puolikas, minkä lisäksi oli useampikin tuoppi alla) Kaveri oli ihan tosissaan ja sanoi etten tarvi mitään lupia kun tulen suoraan hänelle töihin. Todetessani kohteliaasti etten oikeastaan ajatellut tehdä töitä Englannissa hän kuitenkin antoi minulle käyntikorttinsa ja käski soittamaan jos muutan mieleni ???
No, ainakin on työpaikka valmiina jos päätän jäädä tänne asumaan :D
Täällä ei ole tapana notkua clubeilla aamuyöhön, joten otimme taksin takaisin Blockiin. Eteisessä meille oli askarreltu yllätys:
Muro-vana alkoi eteisestä ja sillä oli askarreltu tekstejä ja kuvioita pitkin taloa...
Portaiden puoliväliin oli taiteiltu myös mielipide Sub-Wardenistamme Garethista...
Nauroimme jutulle katketaksemme, taideteoksen takana olivat kuulemma Sarah ja Stacey. Hengailimme vielä hetken keittiössä ja Libby kutsui minut synttäreilleen "GINGER-partyyn", josta lisää myöhemmin.
Kun menee viimeisenä nukkumaan niin ei tarvi heräillä muiden ääniin!
Snowball Fight!
2.2.2009
Beaumont Hall
Lumisade oli kuin olikin jatkunut koko yön. Lunta oli maassa pari senttiä ja kokoajan satoi lisää.
Pääsin ihmeen kaupalla ylös sängystä seitsemän maissa ja lähdin samantien taas bussille 31, joka ilokseni tulikin samantien.
Totesinkin olevani yliopistolla jo ennen kahdeksaa. Eli tunnin ennen ainoan luentoni alkua. Vietin tunnin kirjastossa ja luin läpi luentosarjan powerpointit jne. Kymmentä vaille siirryin taas Charles Wilsonin 8. kerrokseen, jossa olin ensimmäisenä ryhmästä. Näky oli jopa suomalaisen silmiin kaunis: lumisadetta kaupungin yllä, Charles Wilson sijaitsee yliopiston korkeimmalla kohdalla ja 8. kerroksesta näkee koko kaupungin edessään.
Luokka rupesi hiljalleen täyttymään, mutta kellon tullessa tasan totesin vielä n. puolen ryhmästä puuttuvan, mukaanlukien lehtori Ayres. Odottelimme 15 min ja sen jälkeen kaikki lähtivät ulos tekemään lumipalloja. Jäin luokkaan kahdestaan ryhmän vanhimman oppilaan n. 40-vuotiaan naisen kanssa. Totesin hänelle että "se taisi olla siinä". Tämä nauroi ja totesi että turhaan mekään sielä istumme. Ulos lähtiessämme hän kertoi että kouluja ja lentokenttiä on suljettu Lontoossa ja Leicesterissäkään ei 6 vuoteen ole satanut kunnolla lunta, näin "paljoa" (Lunta oli maassa ehkä 5cm) ei pariinkymmeneen vuoteen.
Suuntasin seuraavalla bussilla takaisin Beaumont Hallille. Huomasin ironisesti että kerrankin julkinen liikenne toimii. Niin moni oli ilm. jättänyt auton kotiin teiden huonon kunnon takia. Olin niin väsynyt Super Bowlin takia että nukuin iltapäivään asti. Heräsin yllättäen siihen että joku heitti lumipallon ikkunaani:
Käynnissä oli täysi sota. Hallit toisiaan vastaan ja kaikki kaikkia vastaan.
Sodassa kaikki keinot ovat sallittua, myös ASDAn ostoskärryt...
...ja paistinpannu, kuvassa Abi, joka urhoollisesti puolusti paistinpannuineen Blockimme etuovea!
Olin hieman ärtynyt herätyksestä, ja ylpeänä suomalaisena jouduin tietysti puolustamaan ikkunaani! Pihalla oli parhaimmillaan varmaan 300 henkeä, Stamford Hall organisoi n. 100 hengen hyökkäyksen Beaumont Hallia vastaan, jolloin yhdistimme hetkeksi voimamme torjuaksemme invaasion!
Tunnin päästä kaikki olivat litimärkiä ja päätin lähteä hetkeksi sisälle lepäämään. Ruuan jälkeen ikkunani helähti taas, tällä kertaa syyllisenä Peter. Nappasin pipon ja lapaset patterin päältä ja lähdin taas ulos taistelemaan.
Taistelu levisi toisinaan myös sisätiloihin.
Päätimme Peterin kanssa soittaa M-J:lle ja pyytää hänet käymään Beaumont Hallissa. Odotimme nurkan takana ja annoimme hänelle kunnon lumipesun, tosi ystäviä kun olemme. M-J puolestaan soitti kaikki muut korealaiset mukaan taistoon ja pian meitä olikin hyvä lauma viskomassa lumipalloja toistemme niskaan. Meno jatkui varmaan 2h ja keskeytyi vain lumiukon rakentamisen ajaksi:
Kuvassa vasemmalta oikealle: Sol, Ji Min, M-J, Jaeho, Hyunggyoun ja minä
Pääarkkitehdit Minä, M-J ja Peter
Lopulta kaikki olivat niin väsyneitä lumipallojen heittelystä ja nauramisesta että siirryimme S-Bariin "Afterfightille"
Kuuman suihkun jälkeen uni tuli nopeasti. Päivän temmeltäminen oli varmaan rankin urheilusuoritus vuosiin :D
Beaumont Hall
Lumisade oli kuin olikin jatkunut koko yön. Lunta oli maassa pari senttiä ja kokoajan satoi lisää.
Pääsin ihmeen kaupalla ylös sängystä seitsemän maissa ja lähdin samantien taas bussille 31, joka ilokseni tulikin samantien.
Totesinkin olevani yliopistolla jo ennen kahdeksaa. Eli tunnin ennen ainoan luentoni alkua. Vietin tunnin kirjastossa ja luin läpi luentosarjan powerpointit jne. Kymmentä vaille siirryin taas Charles Wilsonin 8. kerrokseen, jossa olin ensimmäisenä ryhmästä. Näky oli jopa suomalaisen silmiin kaunis: lumisadetta kaupungin yllä, Charles Wilson sijaitsee yliopiston korkeimmalla kohdalla ja 8. kerroksesta näkee koko kaupungin edessään.
Luokka rupesi hiljalleen täyttymään, mutta kellon tullessa tasan totesin vielä n. puolen ryhmästä puuttuvan, mukaanlukien lehtori Ayres. Odottelimme 15 min ja sen jälkeen kaikki lähtivät ulos tekemään lumipalloja. Jäin luokkaan kahdestaan ryhmän vanhimman oppilaan n. 40-vuotiaan naisen kanssa. Totesin hänelle että "se taisi olla siinä". Tämä nauroi ja totesi että turhaan mekään sielä istumme. Ulos lähtiessämme hän kertoi että kouluja ja lentokenttiä on suljettu Lontoossa ja Leicesterissäkään ei 6 vuoteen ole satanut kunnolla lunta, näin "paljoa" (Lunta oli maassa ehkä 5cm) ei pariinkymmeneen vuoteen.
Suuntasin seuraavalla bussilla takaisin Beaumont Hallille. Huomasin ironisesti että kerrankin julkinen liikenne toimii. Niin moni oli ilm. jättänyt auton kotiin teiden huonon kunnon takia. Olin niin väsynyt Super Bowlin takia että nukuin iltapäivään asti. Heräsin yllättäen siihen että joku heitti lumipallon ikkunaani:
Käynnissä oli täysi sota. Hallit toisiaan vastaan ja kaikki kaikkia vastaan.
Sodassa kaikki keinot ovat sallittua, myös ASDAn ostoskärryt...
...ja paistinpannu, kuvassa Abi, joka urhoollisesti puolusti paistinpannuineen Blockimme etuovea!
Olin hieman ärtynyt herätyksestä, ja ylpeänä suomalaisena jouduin tietysti puolustamaan ikkunaani! Pihalla oli parhaimmillaan varmaan 300 henkeä, Stamford Hall organisoi n. 100 hengen hyökkäyksen Beaumont Hallia vastaan, jolloin yhdistimme hetkeksi voimamme torjuaksemme invaasion!
Tunnin päästä kaikki olivat litimärkiä ja päätin lähteä hetkeksi sisälle lepäämään. Ruuan jälkeen ikkunani helähti taas, tällä kertaa syyllisenä Peter. Nappasin pipon ja lapaset patterin päältä ja lähdin taas ulos taistelemaan.
Taistelu levisi toisinaan myös sisätiloihin.
Päätimme Peterin kanssa soittaa M-J:lle ja pyytää hänet käymään Beaumont Hallissa. Odotimme nurkan takana ja annoimme hänelle kunnon lumipesun, tosi ystäviä kun olemme. M-J puolestaan soitti kaikki muut korealaiset mukaan taistoon ja pian meitä olikin hyvä lauma viskomassa lumipalloja toistemme niskaan. Meno jatkui varmaan 2h ja keskeytyi vain lumiukon rakentamisen ajaksi:
Kuvassa vasemmalta oikealle: Sol, Ji Min, M-J, Jaeho, Hyunggyoun ja minä
Pääarkkitehdit Minä, M-J ja Peter
Lopulta kaikki olivat niin väsyneitä lumipallojen heittelystä ja nauramisesta että siirryimme S-Bariin "Afterfightille"
Kuuman suihkun jälkeen uni tuli nopeasti. Päivän temmeltäminen oli varmaan rankin urheilusuoritus vuosiin :D
Super Sunday!!!
1.2.2009
S-bar
Heräsin aamupäivällä pihalta kuulemaani meluun. Katsoin ulos ikkunasta ja huomasin ihmeekseni pihalla olevan melkoisen paljon porukkaa. Syykin oli selvä: lumisade. Lunta tuli hiljakseltaan ja se suli heti maahan osuessaan, mutta porukka ilmeisesti nautti lumentulosta joka tapauksessa. Lumisade on Leicesterissä harvinaista, ja porukka otti pihalla kuvia jne.
Yksi Stamford Hallin ulkorakennuksista
Lähdimme Peterin kanssa salille, ja Peterkin kertoi ottaneensa kuvia aamulla ja toivoi hartaasti että lumi pysyisi maassa. Vedettiin aika tiukka treeni suht sykkeellä, koska Peter halusi ehtiä katsomaan Chelsea-Liverpool peliä screeniltä. Lähdin mukaan S-bar:iin jossa olikin melkoisesti katsojia. Molemmat ovat yhtä kaukana liigaa johtavasta ManU:Sta ja kyseessä oli ainakin faneille iso peli. Katsoin matsia puoliaikaan asti ja lähdin suihkuun. En jaksanut mennä katsomaan loppua matsista joten jatkoin beaumont hallilta suoraan syömään.
Olin odottanut sunnuntaita innolla, koska kyseessä on Super Sunday, Amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigan finaali. Super Bowl! Täällä on paljon jenkkejä ja päivän mittaan on ilmassa ollut urheilujuhlan tuntua. Britit eivät taida jenkkifutiksesta juurikaan välittää, mutta itse olen katsonut kaikki Superbowlit sitten Amerikan matkamme 2001. (Kävimme tuolloin Giants-stadiumilla katsomassa Jets-Broncos pelin ja olen siitä asti seurannut jenkkifutista enemmän tai vähemmän aktiivisesti) Käytinkin illan katsellessa SuperBowl ennakoita ja muuta feature settiä netistä.
Puin päälle keltaista (Steelers!) ja lähdin S-Bar:iin jo pari tuntia ennen matsin alkua. Onnistuinkin varaamaan yhden screenin edessä olevista nahkasohvista, ja hiljalleen porukkaa alkoikin kasautua Screenin ympärille. Sain puolustettua sohvaani ja Peter ja Justin pääsivät myös parhaille paikoille eturiviin, viereisellä sohvalla olivat Lontoon matkalta tutut Kevin ja Alex, jotka parhaansa mukaan koittivat selittää sääntöjä Briteille. Tunti ennen matsin alkua henkilökunta siirsi biljardipöydät sivuun ja järjesteli screenin ympärille tuoleista katsomon. Ennakkojen alkaessa S-Bar:issa oli ainakin 200-300 henkeä, ehkä enemmänkin. Edes eturivissä ei kuullut ääniä koska yleinen hälinä oli melkoinen. Onneksi matsin seuraamiseen ei ääniä tarvinnutkaan, hyvä tunnelma korvasi selostukset. Pelin alkaessa Cardinalsit saivat huomattavasti kovempia suosionosoituksia yleisöstä, sillä paikalla oli ainakin parikymmentä jenkkiä Arizonasta.
Super Bowl oli taas kerran odottamisen arvoinen: Älytön matsi jossa kova lataus ja kovia yksilösuorituksia. Väki tosin väheni tasaisesti illan venyessä ja harva jaksoi seurata koko nelituntisen koitoksen alusta loppuun. Viimeisetkin sekunnit olivat jännittäviä, ja "oma" joukkueeni Steelers voitti lopulta tiukan koitoksen!
Lähtiessämme S-bar:ista yöllä oli lumisade alkanut uudestaan, ja nyt satoi jo kunnon lunta. Peter ja Justin toivoivatkin valkeaa aamua. Totesin sen olevan epätodennäköistä, mutta lupasin osallistua lumilinnan rakentamiseen jos lunta tosiaan tulisi. Pääsin sänkyyn joskus kolmen jälkeen ja pistin herätyksen ennen seitsemää. Maanantai aamun tunnit alkavat 9:00 ja en halua myöhästyä kuten ensimmäisellä viikolla. 4h unta palloon ja huomenna kouluun!
S-bar
Heräsin aamupäivällä pihalta kuulemaani meluun. Katsoin ulos ikkunasta ja huomasin ihmeekseni pihalla olevan melkoisen paljon porukkaa. Syykin oli selvä: lumisade. Lunta tuli hiljakseltaan ja se suli heti maahan osuessaan, mutta porukka ilmeisesti nautti lumentulosta joka tapauksessa. Lumisade on Leicesterissä harvinaista, ja porukka otti pihalla kuvia jne.
Yksi Stamford Hallin ulkorakennuksista
Lähdimme Peterin kanssa salille, ja Peterkin kertoi ottaneensa kuvia aamulla ja toivoi hartaasti että lumi pysyisi maassa. Vedettiin aika tiukka treeni suht sykkeellä, koska Peter halusi ehtiä katsomaan Chelsea-Liverpool peliä screeniltä. Lähdin mukaan S-bar:iin jossa olikin melkoisesti katsojia. Molemmat ovat yhtä kaukana liigaa johtavasta ManU:Sta ja kyseessä oli ainakin faneille iso peli. Katsoin matsia puoliaikaan asti ja lähdin suihkuun. En jaksanut mennä katsomaan loppua matsista joten jatkoin beaumont hallilta suoraan syömään.
Olin odottanut sunnuntaita innolla, koska kyseessä on Super Sunday, Amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigan finaali. Super Bowl! Täällä on paljon jenkkejä ja päivän mittaan on ilmassa ollut urheilujuhlan tuntua. Britit eivät taida jenkkifutiksesta juurikaan välittää, mutta itse olen katsonut kaikki Superbowlit sitten Amerikan matkamme 2001. (Kävimme tuolloin Giants-stadiumilla katsomassa Jets-Broncos pelin ja olen siitä asti seurannut jenkkifutista enemmän tai vähemmän aktiivisesti) Käytinkin illan katsellessa SuperBowl ennakoita ja muuta feature settiä netistä.
Puin päälle keltaista (Steelers!) ja lähdin S-Bar:iin jo pari tuntia ennen matsin alkua. Onnistuinkin varaamaan yhden screenin edessä olevista nahkasohvista, ja hiljalleen porukkaa alkoikin kasautua Screenin ympärille. Sain puolustettua sohvaani ja Peter ja Justin pääsivät myös parhaille paikoille eturiviin, viereisellä sohvalla olivat Lontoon matkalta tutut Kevin ja Alex, jotka parhaansa mukaan koittivat selittää sääntöjä Briteille. Tunti ennen matsin alkua henkilökunta siirsi biljardipöydät sivuun ja järjesteli screenin ympärille tuoleista katsomon. Ennakkojen alkaessa S-Bar:issa oli ainakin 200-300 henkeä, ehkä enemmänkin. Edes eturivissä ei kuullut ääniä koska yleinen hälinä oli melkoinen. Onneksi matsin seuraamiseen ei ääniä tarvinnutkaan, hyvä tunnelma korvasi selostukset. Pelin alkaessa Cardinalsit saivat huomattavasti kovempia suosionosoituksia yleisöstä, sillä paikalla oli ainakin parikymmentä jenkkiä Arizonasta.
Super Bowl oli taas kerran odottamisen arvoinen: Älytön matsi jossa kova lataus ja kovia yksilösuorituksia. Väki tosin väheni tasaisesti illan venyessä ja harva jaksoi seurata koko nelituntisen koitoksen alusta loppuun. Viimeisetkin sekunnit olivat jännittäviä, ja "oma" joukkueeni Steelers voitti lopulta tiukan koitoksen!
Lähtiessämme S-bar:ista yöllä oli lumisade alkanut uudestaan, ja nyt satoi jo kunnon lunta. Peter ja Justin toivoivatkin valkeaa aamua. Totesin sen olevan epätodennäköistä, mutta lupasin osallistua lumilinnan rakentamiseen jos lunta tosiaan tulisi. Pääsin sänkyyn joskus kolmen jälkeen ja pistin herätyksen ennen seitsemää. Maanantai aamun tunnit alkavat 9:00 ja en halua myöhästyä kuten ensimmäisellä viikolla. 4h unta palloon ja huomenna kouluun!
Hey Hey! It's Hangover!
31.1.2009
Kylpyamme
Aamu oli juuri niin hirveä kuin voi olettaakin. Hirveä kapula.
Toisaalta, ensimmäinen laatuaan täällä ollessa, joten kaippa reissu on tähän mennessä mennyt suht rauhallisesti.
Päivä menikin lähinnä nukkuessa ja itseään keräillessä. Löysin helpostusta kylpyammeesta. Täällä on ilm. 4 kylpyammetta omissa lukittavissa huoneissaan, joten kuuma kylpy: mp3 napit korviin ja hyvä kirja mukaan on yllättävän mukava tapa möyhiä. En tiedä kirjoitinko jotain aiheesta jo aiemmin, mutta olemme Zachin kanssa jutelleet kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä, lähinnä mytologioista ja kirjallisuudesta (Joista hän tietää paljon enemmän kuin minä) ja nyt luen Illiadia hänen avustuksellaan. Loistava kirja.
Lauantaista ei hirveästi kerrottavaa jäänyt. Pääsin käymään ASDA:lla ja pyöriessäni käytävillä kaikki tulivat kiittelemään bileistä (Joiden käyttöön olin lahjoittanut huoneeni)
Illalla lähdin vielä käymään S-bar:issa jossa internationalit olivat pelaamassa Bilistä. Pelailimme aikamme ja minä tyydyin juomaan kokista. Ilta menikin koneella istuessa ja eillisen kuville nauraessa. Ehkä turhin päivä tähän mennessä, mutta laitettakoon nyt sitäkin paremman eillisen piikkin :)
Kylpyamme
Aamu oli juuri niin hirveä kuin voi olettaakin. Hirveä kapula.
Toisaalta, ensimmäinen laatuaan täällä ollessa, joten kaippa reissu on tähän mennessä mennyt suht rauhallisesti.
Päivä menikin lähinnä nukkuessa ja itseään keräillessä. Löysin helpostusta kylpyammeesta. Täällä on ilm. 4 kylpyammetta omissa lukittavissa huoneissaan, joten kuuma kylpy: mp3 napit korviin ja hyvä kirja mukaan on yllättävän mukava tapa möyhiä. En tiedä kirjoitinko jotain aiheesta jo aiemmin, mutta olemme Zachin kanssa jutelleet kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä, lähinnä mytologioista ja kirjallisuudesta (Joista hän tietää paljon enemmän kuin minä) ja nyt luen Illiadia hänen avustuksellaan. Loistava kirja.
Lauantaista ei hirveästi kerrottavaa jäänyt. Pääsin käymään ASDA:lla ja pyöriessäni käytävillä kaikki tulivat kiittelemään bileistä (Joiden käyttöön olin lahjoittanut huoneeni)
Illalla lähdin vielä käymään S-bar:issa jossa internationalit olivat pelaamassa Bilistä. Pelailimme aikamme ja minä tyydyin juomaan kokista. Ilta menikin koneella istuessa ja eillisen kuville nauraessa. Ehkä turhin päivä tähän mennessä, mutta laitettakoon nyt sitäkin paremman eillisen piikkin :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
