16.2.2009
Leicester City
Aamulla kävin luennolla Charles Wilson buildingissa. Koko tunti käytettiin katsoessa dokumentteja huumeidenkäyttöön liittyen; toinen dokumentti lapsista, jotka on huostaanotettu vanhempien huumeidenkäytön takia. Tai oikeammin lapsista jotka isovanhemmat ovat ottaneet siipiensä suojaan nähdessään mitä heidän lapsensa tekevät itselleen (dokumentti kritisoi sitä että nämä sukuun kuuluvat sijaisvanhemmat eivät saa valtion tukea.) Toinen dokumentti puolestaan oli äidistä jonka 20 vuotias lapsi oli pitkäaikainen heroiinin käyttäjä. Äidin taistelusta tyttärensä addiktiota vastaan, joka ainakaan tässä dokkarissa ei paljon tulosta tuottanut.
Yliopistolta suuntasin suoraan keskustaan, ja Charles Streetille päästyäni soitin Isälle, joka kertoi että Emma oli jo lähtenyt keskustaan shoppailemaan, ja muut vielä lepäilivät hotellilla. Päätin jäädä suoraan keskustaan, ja tapasin Emman HighCross ostoskeskuksessa. Kierreltiin yhdessä kauppoja melkein pari tuntia; Tuli taas ostettua yksi kallis paita ja Emmakin osti kengät jne. Isä, Katri ja Aino tulivat myös HighCrossiin, josta kahvittelun jälkeen lähdimme katsomaan yliopistoa. Kävelimme keskustan halki kävelykatuja pitkin ja lopulta aina Yliopistolle New Walkkia pitkin. Kävimme katsomassa Criminologian laitoksen, mutta itse yliopistolle emme menneet kiertelemään, vaan lähdimme suoraan Oadbyyn bussilla.
Bussipysäkillä Oadbyn päässä päätimme käydä ASDA:lla, joten tuli sekin nyt sitten näytettyä. Beaumont Hall:illa menimme huoneeseeni istuskelemaan. Aika kului nopeasti ja lopulta vietimme huoneessa lepäillen toista tuntia. Kello lähestyi jo kuutta ja päätimme lähteä keskustaan syömään. Tällä kertaa selvisimme ilman pitkiä kävelyitä 31:n viedessä meidät aina Charles Streetille asti. Ruokapaikaksi valitsimme Zizzin, jossa tänään oli vapaita pöytiä. Tilasimme alku- ja pääruuat ja juttelimme niitä näitä pöydässä. Alkuruokien saapuminen vei aikansa, ja syötyämme alkukeitot alkoi pääruokien odotus. Odottelun venyessä keskittyi huomiomme hiljalleen ravintolan avokeittiöön, jonka seuraaminen kyllä viihdytti ruokaa odotellessa. Keittiössä näytti olevan tiukka hierarkia, ja työnjohtaja piti tiukkaa kuria; pitsanpaistaja sai jatkuvasti aloittaa alusta kun pääkokki tarkasti tämän aikaansaannoksia. Odottelumme aikana uunista tai suoraan pöydältä lensi roskikseen toistakymmentä pitsaa. Totesimme että ainakin ravintolassa on ilmeisen korkeat laatutakeet. Lopulta saimme ruokaa, joka kyllä oli varsin hyvää, mutta jonka odottelu vei kokonaisuutena aivan liian kauan.
Ravintolasta siirryimme hotellihuoneeseen, jossa aikani istuskeltuani lähdin takaisin keskustaan ja bussilla Oadbyyn. Hauska päivä! Aika kului todella nopeasti ja ilta tuli kuin huomaamatta, lupasin tulla aamulla hotellille auttamaan lähdössä; Vieraat lähtevät huomenna Lontooseen jossa ovat pari päivää ennen Suomeen palaamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti