Block 6 Male Calendar

27.1.2009
Charles Wilson building, 8th floor

Vietin eillisen illan lähinnä huoneessani, pientä ketutusta yhä ilmassa. Muut lähtivät vielä kaupunkiin, mutta kävin vain JoFossa moikkaamassa korealaisia ja Peteriä, jotka olivat pelaamassa bilistä. Luin vähän yhtä lainaamistani kirjoista, ja nukahduin aikaisin, joskin heräsin yöllä pariin otteeseen juhlijoiden palaillessa kaupungilta.

Herätessäni kävin aamupalalla, mutta tuntien alkaessa vasta yhdeltä iltapäivällä menin vielä takaisin nukkumaan. Heräilin vasta 10 jälkeen, ja päätin heti lähteä yliopistolle odottelemaan tuntien alkua. Eilen opettajalleni lähettämään mailiin oli tullut vastaus, jossa hän totesi että poissaolo ei haittaa koska kyseessä oli vain jakson aloitus, ja että hän tuo minulle kurssivihon tänään. Yliopistolla kävin ostamassa koulutarvikkeita ja lainaamassa lisää kirjallisuuttaa perjantaina alkavia kursseja vareten, minkä jälkeen siirryin hyvissä ajoin Charles Wilson buildingin 8. kerrokseen luokkani eteen. Tällä kertaa olin ensimmäinen paikalla.

Monet ovat kyselleet opintojeni sisällöstä, joten tässä nopea katsaus siihen mitä täällä teen. Opintoni koostuvat 60 leicester pointista, mikä kääntyy suoraan 30 suomen opintopisteeksi. Lisäksi Tiinan kanssa oli puhetta että saisin tästä hyvitettyä englannin kielen kurssini tekemällä jonkun opinnäytteen palattuani (Pitääkin ottaa yhteyttä englanninopettajaan, hups!). 60 pointtia pitää sisällään 3x20 modulia, jotka ovat:

Drugs, Crime and Society - Erilaiset huumeet käytössä, niiden vaikutus käyttäjiin ja huumeiden ja rikollisuuden yhteyden tutkimista

Youth Crime and Justice - Katsaus nuorisorikollisuuden historiaan, sen syihin ja tapoihin joilla nuoria rangaistaan ja pyritään kontrolloimaan nykyajan yhteiskunnissa

Hate Crime and Victimisation - Viharikosten määrittelyä ja niiden syihin perehtymistä. Viharikokset tarkoittavat lähinnä valtaväestön eri vähemmistöjä kohtaan tekemiä rikoksia. Olisin toivonut että tällä kurssilla olisi ollut jotain Jokelaan tai Kauhajokeen liittyvää, mutta ainakaan aikataulutuksessa ei ole mitään asiaan liittyvää. Tosin uskon että ainakin kyseistä ainetta opettavan tohtorin kanssa niistä saa helposti keskustelun aikaan. Dr. Chakraborti on myös oma tutor-opettajani täällä, ja olen ollut häneen yhteydessä e-maileilla.

Charles Wilsoniin alkoi hiljalleen virrata opiskelijoita, jotka kaikki vuorollaan kävivät ovella toteamassa että edellinen tunti on vielä kesken. Eräs naisista istui viereeni ja varmistin olevani oikeassa paikassa, minkä jälkeen koitin viritellä jotain keskustelua. Kysyin häneltä ovatko kaikki täällä 2. vuosikurssin opiskelijoita johon hän vastasi: "Yes, they all are", osoittaen muita hymyillen. Tunnin alkaessa kyseinen nainen meni luokan eteen ja esitteli itsensä Tammy:ksi, opettajaksemme. Ikää naisella ei voinut olla kuin 25v, ja olisi mennyt täysin opiskelijasta farkuissaan ja nahkasaappaissaan. No, mikäs siinä, kiva että on nuorekkaita opettajia ;)

Tammy on erikoistunut huumeiden terveydellisiin vaikutuksiin ja niiden suhteesta rikollisuuteen ja mediaan. Ensimmäinen tunti oli varsin mielenkiintoinen ja jäin odottamaan paljon kurssilta. Tunnin päättyessä oli helpottunut olo, helpompaa ja rennompaa kuin odotin. Joskin puolet ajasta meni tuijotellessa ulos ikkunasta, 9. kerroksesta avautuu uskomaton näkymä yli Leicesterin.

Kampuksella säädin aikani omiani, ja kahdeksan maissa lähdin S-baariin katsomaan matsia. Paikalla oli taas huomattavan paljon internationaleja, sekä porukkaa omasta blokistani, joten matsi meni taas kerran ohi bilistä pelatessa ja ihmisten kanssa jutellessa. Matsin jälkeen toistui tuttu kuvio: Yökävely ASDA:lle, ja sieltä syömään Peterin asunnolle. Peter ja Justin (Ja useimmat muut eu:n ulkopuoliset vaihtarit) osoittavat välillä uskomatonta tietämättömyyttä maailman menosta. He erehtyivät kysymään Jaeholta onko tämä etelä- vai pohjois-koreasta, mistä Jaeho taisi pahastua ihan tosissaan. Sain kuitenkin selitettyä kahden maan varsin erilaisen luonteen, ja Jaehokin innostui lopulta antamaan melko kattavan oppitunnin Koreoiden historiasta.(Jaeho on myös palvellut 2 vuotta Etelä-Korean ilmavoimissa)

Palatessani asunnolle oli käytävillä taas jonkun verran juhlijoita. Liityin seuraan vaikka en ollutkaan juomassa, ja tapasin myös ensimmäistä kertaa paljon puhutun "Alfie":n joka taitaa olla yleisesti tämän blokin mustalammas. Muutamankin tunnin jälkeen ymmärrän kyllä miksi. Hauska ilta joka tapauksessa.
Erityistä hilpeytta herätti tyttöjen ilmoitustaululle väsäämä "Block 6" poikakalenteri, johon on merkitty kaikki vuoden tärkeät ja vähemmän tärkeät päivät, tänä vuonna en päässyt mukaan, mutta ehkä ensi vuonna sitten! (Joulukuussa Alfie ja Alfie):

PRKL!

26.1.2009
Leicester University

Nyt ketuttaa, ehkä ensimmäistä kertaa täällä oloni aikana:

Onnistuin muuttamaan unirytmini kertaheitolla ja heräsin jo ennen seitsemää: kävin suihkussa ja pakkasin koululaukkuni (Ostin hienon "University of Leicester" olka/läppärilaukun yliopiston kaupasta). Menin vähän ennen kahdeksaa syömään, jotta ehtisin nauttia lämpimän aamupalan ennen Yliopistolle lähtöä.

Ruokalassa tapasin Zach:in ja Luken jotka molemmat kiroilivat kohtaloaan: 9 aamu maanantaina. Söin heidän kanssaan, ja lähdimme 8:15 bussipysäkille. Odottelimme hetken ja bussi saapui, ajaen kuitenkin ohi pysäkistä. Luke ja Zach kertoivat että sitä sattuu joskus: jos bussi on liian täynnä, se ei pysähdy pysäkille ollenkaan. Busseja menee joka 10 minuutti, joten jäimme odottavaan seuraavaa...joka sekin meni ohi pysäkistä. Rupesin huolestumaan, mutta Luke ja Zach eivät näyttäneet ihmettelevän tilannetta yhtään. Odotimme taas bussia, samalla lopputuloksella: 3 peräkkäistä bussia oli ajanut pysäkin ohi pysähtymättä. Muut jäivät odottamaan seuraavaa bussia, mutta Luke ja Zach lähtivät kanssani isomman tien varteen...bussi 31 tulikin pian ja nappasi meidät kyytiin muiden vielä odotellessa lisää 80 busseja. Ruuhka oli kuitenkin niin hirveä, että ~3,5km matka yliopistolle kesti yli 20 min, täällä busseilla ei ole mitään etuajo-oikeuksia, ja bussikaistat ovat henkilöautojen itsevaltaisessa käytössä. Lisäksi bussi 31 pysähtyy niin kauas yliopistosta että sieltä kävelee 10 min.
Lopputulos: matkaan yliopistolta koululle meni n.1h 10min ja olin paikalla 9:30, päivän ainut tunti olisi ollu 9:00-10:00. En enää kehdannut mennä suljettuun luokkaan koputtelemaan, vaan menin samantien kirjastoon, etsin kyseisen lehtorin sähköpostiosoitteen ja kirjoitin pahoitteluni, sekä selityksen myöhästymiselleni.

Paska homma, eikä kovin vakuuttava alku yliopistouralleni täällä, mutta enpä tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin. Jopa systeemin tuntevat britit myöhästyivät luennoiltaan, ja vaikea kuvitella että olisin osannut ennakoida koulumatkan kestävän yli tunnin. Kävellen olisin ehtinyt luennolle helposti. Sain tapauksesta pienen masennuskohtauksen, mutta eipä kai orientaatioluennon missaaminen niin iso asia ole, Justin ja Leannnekin olivat missanneet luentonsa, ja peterkin ilm. myöhstynyt.

Nyt vähän hävettää, mutta minkäs teet. Huomenna on saman lehtorin tunti ja pidän huolen että olen luennolla mahd. aikaisin, hyvällä tuurilla ehdin esitellä itseni ennen luennon alkua jne. Mailailin myös tutori lehtorilleni ja hänen antamiensa yhteystietojen kautta sain Blackboardini (Optima-ympäristön) toimimaan. Sitä kautta sain auki tämän päivän luennon, sekä aikataulut, kirjalistat jne. Kävin myös heti lainaamassa yhden Background kirjoista, ja koitan vähän lukea kyseistä kirjaa vielä tänään.

Peter ja Justin ovat taas ASDAlla, ja lupasivat soittaa kun tulevat takaisin. Tänään on Australia-päivä sekä Kiinalainen uusivuosi. Meidän piti mennä Walkabout-ravintolaan tänään, mutta kukaan ei taida jaksaa. Peterkin sanoi että vaikka hän on sekä kiinalainen että australialainen tuntuu juhliminen maanantai-iltana tyhmältä. Lisäksi tiedän että Block 6 on menossa ulos tiistai-iltana, joten ehkä säästelen itseäni tämän illan, toisaalta täällä ei pidä luvata itselleen mitään: Joku voi aina tulla koputtelemaan oveen ja olen huono kieltäytymään.

Tänään muuten törmäsin pieneen kulttuurishokkiin: Iltaruualla oli tarjolla 5dl viinipullo jokaiselle. Kyse ei tavallaan ole isosta asiasta, koska kaikki ruokailuun oikeutettuja ovat tietysti yli 18, mutta tuntuu oudolta että "koulu"-ruokailussa tarjotaan jokaiselle oma viinipullo, varsinkin kun varmaan puolet pullon saaneista pisti sen vain taskuunsa. Mikäs siinä, ilmainen alkoholi on aina juomisen arvoinen asia. Jenkeistä tosin olisi pitänyt saada kuva: kotimaassaan he eivät vielä pariin vuoteen edes saa juoda alkoholia. "I love Europe."

'Collecting'-Sunday

25.1.2009
John Fosters Bar

Heräsin yllättävän virkeänä ottaen huomioon edellisen yön meiningin. Muualla blockissa tuntui ilmassa olevan sunnuntai-aamun kuolemaa. Itse keittelin vähän nuudeleita ja munia aamupalaksi ja soitin Peterille haluuako hän lähteä käymään salilla. Sovimme tapaavamme John Fostersin edessä parin tunnin kuluttua, joten istuskelin koneella hetken ja tutkin pankkitiliäni.
Tein suurpiirteisen yhteenvedon kuluista siltä varalta että joku joskus aikoo tehdä samanmoisen vaihdon:

Varsinaisia kuluja ennen matkaa olivat:
Läppäri 390e
Matkalaukku 100e
"Tuliaiset" 70e
Passi 60e

Matkalla:
Majoitus ensimmäiselle lukukaudelle 1300e
Lennot ja bussi lentokentältä 110e
Leicesterin sisäinen bussilippu lukukaudelle 160e
Avain ja kulkukorttimaksut 40e

Hiiri, näpäimistö ja kuulokkeet 70e
Salikortti 35e
Protskut 60e
Ruuat, alkoholi jne. 200e (mennyt aika paljon parissa viikossa)
Lontoonmatka ja ulkona syönnit 100e

Rahaa on siis mennyt melkoisesti, mutta toisaalta nyt moni asia on maksettu vähintään huhtikuun loppuun asti, vähemmälläkin olisi pärjännyt, mutta loppupeleissä olen varmaan käyttänyt vähemmän rahaa kuin olisin osannut odottaa. Jatkossa koitan tiukentaa budjettiani entisestään: toivon mukaan Spring Breakin aikana olisi rahaa vähän reissailla ympäri eurooppaa.

Tapasin Peterin JoFon edessä ja lähdimme salille. Olin itse edelleenkin vähän rikki ekasta treenistä (Kyllä, melkein viikon myöhemmin, tuli varmaan rikottua itseensä kaikkien niiden ihmeen koneiden kanssa), joten vedin tällä kertaa rauhallisesti. Sovimme että jos vain jaksamme niin kävisimme seuraavanakin päivänä. Salilta jatkoimme suoraan JoFo:on, jossa pelasimme varmaan kaksi tuntia bilistä, tosin hintaa peleille tuli melkoisesti koska meillä ei ollut 50 pencen kolikoita: Jouduimme rikkomaan punnan kolikoita ostamalla sipsipusseja läheisestä karkkiautomaatista. Lopulta meillä olikin varmaan 5 pussia sipsejä, joista kumpikaan ei pahemmin välittänyt.

Lähdin omalle Hall:illeni syömään, koska en enää uskalla mennä John Fostersin ruokalaan. Peter ja Justin ilmoittivat lähtevänsä ASDAlle, mutta en jaksanut mennä mukaan koska olin jo käynyt sielä uimahallia etsiessäni. Aloin lukemaan Zachilta lainaamaani Homer:in Iliadia englanniksi, joku saattaa muistaa että luin viime kesänä Dan Simmonsin tulevaisuuskuvaelman Illiadista englanniksi. Zachin kanssa tuli juteltua aiheesta edellisyönä ja päätin että jos suinkaan ehdin niin luen täällä ollessani myös alkuperäisen.

Peteristä ja Justinista ei kuulunut mitään, joten päätin lähteä katsomaan olisko missään Barissa tuttuja. S-Bar ja B-Bar olivat tyhjä, mutta JoFo:sta löysin korealaiset pelaamassa biljardia, liityin seuraan ja he kertoivat että Peter ja Justin olivat menneet ASDAlle, mutta todenneet sen olevan kiinni sunnuntai-iltaisin. He olivat juuri olleet baarissa ja luvanneet tulevansa takaisin myöhemmin. Itse pelailin biljardia jonkun aikaa, sitten koitimme päästä perille telkkarista tulevasta rugby-matsista, mutta monimutkaisten sääntöjen tähden siirryimme takaisin biljardin pariin kun Peter ja Justin palasivat.

Rupeamme hiljalleen hallitsemaan pelin ja olemme jopa pelanneet muutamat pelit brittejäkin vastaan. Kaikilla oli kuitenkin aikainen aamu, joten lopetimme hyvissä ajoin ja palasimme asunnoillemme.

Huomenna alkavat luennot! Täytyy myöntää että vähän jännittää, koska on-line profiiliani ei vieläkään ole aktivoitu, eikä minulla ole vielä mitään muuta tietoa mistään kuin luennon vetäjä, aihe ja paikka jossa se pidetään. Yhdeksältä pitäisi olla Wilson buildingin 8: kerroksessa, aion mennä aamupalalle ja sieltä hyvissä ajoin koululle. Toivottavasti ehdin tavata lehtorin ennen tuntien alkua.

Koitan lisäillä tässä samalla muutamia kuvia aiempiin blogi kirjoituksiin, joten niiden läpi tsekkaaminen voi olla sen arvoista

My Bloody Saturday

24.1.2009
Leicester City

Löysin marmen opastuksella tuon kuvanlisäys systeemin (Olikin tosi vaikeaa :D ), joten koitan jatkossa maustaa blogia kuvilla...

Eilen meni melko pitkään joten nousin vasta puolenpäivän jälkeen. Päivälle ei oikeastaan ollut mitään suunnitelmia, joten lähdin tutkimaan uimahallia, josta Isabelle oli puhunut edellisenä iltana. Uimahalli oli kuitenkin pettymyksekseni kiinni lauantaina, joten kävin vain vastapäisessä ASDA-marketissa ostoksilla ja palasin asunnolleni. Heti koneen avattuani Peter kertoi facebookissa että he ovat Jaehon ja Yoo:n kanssa lähdössä keskustaan katsomaan 3-D elokuvaa "My bloody valentine". Hetken mietittyäni päätin lähteä mukaan; kyseinen kauhuleffa ei minua oikeastaan kiinnostanut, mutta halusin nähdä 3-d elokuvateatterin.

Olimme hyvissä ajoin leffateatterilla, mikä olikin hyvä koska täällä leffaliput eivät ole paikkamerkittyjä, vaan ensimmäisenä tullut saa valita paikkansa. Kyseinen elokuva osoittautui melkoisen klassiseksi kauhugoreksi, jossa kirves heilui ja veri lensi. 3D kuitenkin korvasi leffan puutteet, suosittelen kaikille jotka eivät vielä ole 3D leffoja käyneet katsomassa. 3Dllä näemmä pystyy tekemään kaikenlaista kivaa, erityisesti pidin kohtauksista joissa tilanteet oli kuvattu esim verkkoaidan takaa, näyttää todella aidolta.

Leffan jälkeen palasimme Oadbyyn, korealaiset ja peter lähtivät taas peterin keittiöön kokaillemaan, M-J ja Justin seuraisivat perästä. Sanoin käyväni huoneessani ja tulevani perästä. Tekstasin Peterille kuitenkin melkein heti huoneelleni saapuessani etten pääsisikkään tänään: Block 6:ssa oli taas meneillään jotkut bileet. Menin tietysti mukaan, ja selvisi että ne jotka eivät olleet mukana Centuriossa suorittaisivat sen tänä iltana. Ilta meni rattoisissa merkeissä:




Garreth tuli taas useaan kertaan käskemään että musiikkia pitää laittaa pienemmälle: Sub-warden "Mr.Robinson" tuntuu olevan vähän koominen hahmo täällä, kaikki tietätävät että hänen työnsä on valvoa yleistä järjestystä, mutta hän tuntuu itsekkin jo luovuttaneen. Tunnen samaan aikaan pientä sympatiaa ja myötähäpeää häntä kohtaan. Olen päässyt sisälle englantilasen opiskelijabudjetoinnin maailmaan ja tyydyin itsekkin juomaan ASDA siideriä muiden mukana: Ihan hyvää 4,2% tavaraa, hintaa 1,30e 2 litran pullolta :P

Huomenna pitäisi mennä salille ja katsoa valmiiksi kaikki koulun aloittamiseen liittyvä!

Curry Chicken and Salty Dog

23.1.2009
Taj Mahal

Aamulla suoriuduin vihdoin aamupalalle, jossa tapasin Justinin ja Peten. Emme oikeastaan tienneet mille museokierroksista olimme ilmoittautuneet, joten päätimme lähteä heti aamusta kaupunkiin. Matkalla mukaan liittyivät onneksi M-J ja Rachel, joiden karttaa tutkiessamme huomasimme että meille oli annettu aivan väärä paikka. Heidän karttansa avulla löysimme kuitenkin museolle helposti ja päätimme ottaa osaa ensimmäiseen opastettuun kierrokseen.

Museo oli todella pieni, vanhan roomalaisen kylpylän raunioiden kupeeseen rakennettu, yksikerroksinen rakennus. Näytteillä ei ollut paljoakaan oikeaa roomalaista tavaraa, mutta oppaan pitämä kierros oli siitä huolimatta melko mielenkiintoinen. Asialleen omistautunut opas keskittyi kertomaan millaista oli roomalaisten elämä Leicesterissä. Eri pisteillä käytiin läpi mm. mitä roomalaiset söivät, miten he pukeutuivat tai miten viettivät vapaa-aikaansa. Kokonaisuutena museo oli hyvää vaihtelua omatoimiselle kiertelylle. Oppaan johdolla mm. pukeuduttiin toogiin ja rakenneltiin mosaiikkeja jne.

Kierroksen jälkeen tutkimme taas keskustaa hetken, mutta päätimme pian suunnata kampukselle. Iltapäivä meni lepäillessä, sovimme että näkisimme iltaruuan jälkeen biljardin merkeissä JoFo-baarissa. Tullessani asunnolleni muistin kuitenkin että illalla olikin tarkotus lähteä Blockin kanssa ulos syömään: Charlie oli varannut pöydän Taj Mahal ravintolasta Leicesterin keskustasta. Olin ilmoittautunut mukaan, mutta en ollut ajatellut asiaa sen jälkeen. Ilmoitin Peterille ja Justinille etten tulekkaan JoFoon vaan lähden keskustaan.

Kuuden maissa keräännyimme aulaan; yllätyin osallistujamäärästä, meitä oli lähdössä 28/ n.40 hengestä, Block 6 pitää hyvin yhtä. Tietysti on myös hienoa että joku vaivautuu järjestämään yhteisiä tempauksia. Taj Mahal:issa meille oli järjestetty valtava pöytä joka vei varmaan puolet ravintolasta. Charlie oli neuvotellut ruuista etukäteen, joten heti saapuessamme meille alettiin tarjota alkupaloja jne. Ruoka ja palvelu olivat loistavaa ja ilta meni nopeasti pöydässä istuskellessa ja syödessä. Jay piti pienen puheen, jossa toivotti kaikille hyvää alkavaa lukukautta ja kiitti meitä ulkomaalaisia osallistumisesta; pari jenkkiä, aussi ja minä ainoana Euroopasta.



Ruokailun jälkeen valtaosa porukasta lähti opiskelijoiden suosimaan Salty Dog-baariin (Taisin aiemmin kirjoittaa nimen väärin), ja lähdin mukaan vaikken ensimmäisellä kerralla paikasta pitänytkään. Omassa porukassa baari oli kuitenkin ihan mukava. Salty Dogissa on myös yksi aivan erinomainen puoli: Trivial pursuit!!! (Terkkuja Minnalle ja Lumppuun) Parasta kyseisessä trivialissa on se että siitä voi voittaa rahaa! Pelasimme n. 10 hengen porukalla ja taisimme jopa jäädä jonkun verran voitolle: iso porukka eri alojen yliopisto-opiskelijoita oli valttia yhteispelissä. Tosin itse en yleensä ehtinyt edes lukea kysymyksiä loppuun kun joku jo oli vastannut. Jos kukaan ei tiennyt varmaa vastausta äänestimme, jolloin minustakin kai oli vähän hyötyä :)

Lähdimme baarista jo 11 maissa ja kävimme vielä pikaisesti S-baarissa moikkaamassa Mikeä, joka ilmeisesti tekee sielä töitä osa-aikaisena baarimikkona. Kampuksella valvoimme vielä hetken aikaa; Kielitieteitä opiskeleva Lexi halusi opetella Suomea ja historiaa lukeva Zach puolestaan tenttasi minua Kalevalasta (Josta hän tosin taisi tietää vähintään yhtä paljon kuin minä).

50 Pence Pool

22.1.2009
JoFo Bar

Aamupäivä meni nukkuessa kuten odottaa saattaa. Meillä olisi ollut vaihtareille tarkoitettu luento "Speak like an englishman", mutta uskon treenanneeni englanitani jo enemmän kuin muut vaihtarit. Nousin ylös puolenpäivän maissa ja siivoilin varmaan tunnin. Peter soitti ja kysyi lähtisinkö kaupunkiin, mutta totesin että en jaksa tänään lähteä, koska minulla ei ole sielä mitään tekemistä. (P hoitaa vieläkin vuokramaksujaan, hänellä on rahat vuokraan, mutta niiden siirtäminen on tuottanut ongelmia, englantilaiset pankit vaikuttavat todella nihkeiltä. Jonottaa saa aina yli tunnin.) Hän lupasi soittaa palatessaan, joten jäin vain asunnolleni hengailemaan.

Otin pari pahaa badbeatia pokerissa, mutta toisaata ei auta valittaa kun pokerirahat ovat olleet ilmaisia kiitos PAF:in. Tilasin myös vihdoin läppäriini muistia, ja pitää minun pitää käydä joku päivä hakemassa se toiselta puolelta Leicesteriä. Bussien kanssa pelaaminen voinee olla pienoinen seikkailu.

Iltapäivällä Peter soitti ja kertoi hänen ja Justinin olevan JoFo Bar:issa (John Fosters hall:in yliopistobaari, kaikki yliopiston omistamat baarit on nimetty Hallien mukaan, S-bar Stanfordille, B-hall Beaumontille jne.) pelaamassa biljardia. Päätin lähteä itsekkin vähän treenaamaan. JoFossa tapasin Pn, Jn ja pari minulle aiemmin tuntematonta Jenkkityttöä. Pelasimme Poolia (En oikein tiedä biljardin, poolin, snookerin, 8 pallon jne eroa...briteissä biljardipalloja on vain kahta väriä eikä niissä ole numerointia, ainoastaan musta pallo erottuu joukosta, joten ymmärtääkseni kaikki pelaavat 8 palloa.) varmaan 4h, ja luulen että rupean itsekkin jo hiljalleen hallitsemaan pelin.

Kymmenen maissa tytöt lähtivät nukkumaan, mutta me päätimme vielä suunnata ASDA-markettiin. Kävellessämme ulkona näimme Standord hallin pihassa valtavan ketun ja Justin sai jonkunmoisen kunnianpalautuksen. (Justin oli viimeviikolla kertonut juosseensa Beaumonthallilla kettua karkuun. Itse ainakin olin nauranut jutulle ja kertonut että ketut eivät ole kovin kummoisen kokoisia, ja että justin oli varmaankin vain nähnyt kissan, koska ketut eivät elä keskustassa) Näkemämme kettu oli ilm. joku ihmisiin tottunut City-eläin, ja vieläpä melkein suden kokoinen. Tosin Justinkin myönsi että sitä karkuun juokseminen saattoi olla ollut pientä ylireagointia.

Kurkkasimme matkalla S-baariin ja tapasimme sielä Jaehon ja Yoo Huaguoungyon-jotain. Ainoat tapaamamme miespuoliset korealaiset, ja pyysimme heitä mukaan ASDA:lle. Ostimme taas erinäistä sapuskaa ja päätimme mennä uudestaan Peterin keittiöön kokkailemaan. Lisäksi ostin protskuja siinä toivossa että saisin salitreenin taas todenteolla päälle (Kiitos nimpparirahoista äiti!). Pari tuntia meni leppoisissa merkeissä syödessä. Peter kertoi joutuneensa eilen juoksemaan ulos puoli kahdelta yöllä pelkissä boksereissa, koska joku oli unohtanut paahtoleivät toasteriin ja laukaissut palohälytyksen. Minun mielestäni juttu oli hauska, joskin Peter oli omasta mielestään meinannut paleltua kuoliaaksi 10 minuutin odottelun aikana. Lisää hymyä aiheutti myös Justin, joka puolessa välissä ruokailua pyysi minulta yhden kokiksen, koska hänen ostamansa mehu oli "liian makeaa". Tutkin puoliksi juotua pulloa hetken ja totesin sen olevan tiivistemehua, ihmekkös jos oli vähän tökkinyt kanan ja lihapullien kanssa.

Lähdimme kukin asunnoillemme nukkumaan, ja sovimme tapaavamme huomenna puoli kymmeneltä B-Hallin bussipysäkillä. Meillä on joku koulun järjestämä museokierros Leicesterin museossa. Saattaa tuntua ehkä vähän laimealta British Museumin jälkeen, mutta eipä täällä ole toistaiseksi juurikaan ihmeempääkään tekemistä.

Moriturus te salute!

21.1.2009
Block 6

Aamu valkeni jo perinteeksi muodostuneella tavalla: myöhästyin aamupalalta. Olen tainnut käydä tähän asti kahdella aamupalalla. Tavoitteena onkin jatkossa käydä syömässä paremmalla prosentilla, koska joka ateriasta on perjaatteessa maksettu. Olin kuitenkin syönyt yöllä ASDA-kanaa, joten nukuin pitkään ja kiirehdin bussiin.

Päivä alkoi Attenborough rakennuksessa luennolla jossa kerrottiin uudesta kirjastorakennuksesta. Luento ei ollut istselleni välttämätön, mutta kieltämättä melko kiinnostava: David Wilson(Kai joku kuuluisa runoilija Leicesteristä) -kirjasto avattiin vuosi sitten. Avajaisissa oli kuningatar itse, ja koko rakennus maksoi yli 30 miljoonaa puntaa. Toinen oppitunti käsitteli esseen kirjoittamista; kysymyksen ymmärtämistä, lähdemateriaalin keräämistä ja sen tason vaatimuksia, viitteiden muistamista ja itse kirjoittamista. Nämä kaikki ovat tuttuja asioita, mutta nyt ainakin tiedän mitä minulta täällä odotetaan. Esseiden kirjoittaminen tulee taatusti olevan aikaavaativaa hommaa, mutta Peter ja Justin lupasivat oikolukea esseitäni tarvittaessa.

Luentosalissa tapasimme myös Kevin:in ja Alexin (Se toinen jenkki Lontoon matkalta!) ja saimme heidän sukunimensä facebookkia varten. Selvisi myös että jenkeillä oli kasassa jo aika iso facebook yhteisö, joten saanemme lisää yhteystietoja pian. Kaikki välitunnit kävimme Attenborough-Towerissa leikkimässä avohisseillä sillä tekosyyllä että Justin tarvitsi lukujärjestyksensä 15. kerroksesta. Korealaiset:kin halusivat kokeilla "Over-ride"ä, eli kääntymistä kerrosten ulkopuolella. Pieneksi pettymykseksemme totesimme että kokemus ei enää ole yhtä jännittävä: Kääntötasoon on ilmestynyt (korjattu?) valo, joten sielä ei enää ole pilkko-pimeää. Hauskaa oli silti!

Koulun jälkeen kävimme kaupungissa (Taas!), mutta kaikki olivat niin väsyneitä että lähdimme melkein heti takaisin kohti kampusta. Minä ostin päiväpeitteen ja pari halpaa koristetyynyä. Parin tunnin lepäilyn jälkeen soitin Peterille ja pyysin mukaan salille. Sinne on pitänyt mennä joka päivä, mutta emme ole saaneet aikaiseksi.
Peter lähti mukaan ja haimme salikortit toimistolta. Kuntosali on ihan OK: sitä käyttävät kaikki joten sielä ei ole mitään body building ilmapiriiä. Suosituinta tuntuu olevan ihan perus airobinen urheilu, kaikki kuntopyörät ja juoksumatot ovat kokoajan varattuina. Sali on ihan kivan kokoinen, mutta sielä tuntuu aina olevan vähän tungosta. Saimme tehtyä ihan kivan treenin, olin suht puhki jo kaikkien outojen laitteiden testaamisesta. Ainut iso miinus salille tulee siitä että sielä ei ole juuri yhtään vapaita painoja käsipainojen lisäksi. Ainut penkkikin on hämärä ja ilmeisen superturvallinen vinopenkkilaite. Saimme kyllä Peterin kanssa väsättyä sitä säätämällä jonkunmoisen vaakapenki, joskis muut salinkäyttäjät näyttivät ihmettelevän mitä teemme. Ensikerralla sitten tiukempaa treeniä. Samalla kortilla pääsee myös käyttämään urheiluhalleja.
28. päivä on esittely kaikista yliopiston clubeista ja urheiluseuroista. Amerikkalaiseen tyyliin yliopistolla on joukkue jotakuinkin joka lajissa, minkä lisäksi pelataan sisäisiä liigoja. Itse harkitsen liittymistä seinäkiipeilykerhoon tai soutuseuraan (Satakunnan-soudut tulossa kesällä ;) !). Saa nähdä miten paljon moiselle on aikaa kun koulu alkaa todenteolla. Lisäksi muutama Block 6 asukeista on mukana yliopiston humoristisessa Polttopalloseurassa, siihen ainakin voisin liittyä, muistaakseni ainut laji jossa olin parhaimmistoa ala-asteella!

Salin jälkeen menimme John Fosters halliin syömään. Vierailuni aiheutti pientä konfliktia koska en oikeasti sais syödä sielä: esitin vain tyhmää vaiharia ja epäselvän keskustelun jälkeen päästivät Peterin mukana läpi. Jatkossa taidan kuitenkin tyytyä omaan ruokalaani.

CENTURION! The headman of hundred!

"Moriturus te salute!" - "We who are going to die, salute you!" Näillä sanoilla käynnistyivät illan bileet: Ideana oli viettä seuraava puolitoista tuntia varsin tyylikkään juomapelin seurassa:

100 minuuttia.
100 shottia.
1 lopputulos.

Jokainen täyttää shottilasinsa millä itse haluaa (yleensä lähinnä siiderillä tai oluella) ja läheiseltä läppäriltä käynnistetään "Centurion", ohjelma joka huutaa minuutin välein "DRINK!" ja laskee missä luvussa mennään. Säännöt ovat selvät: joka minuutti juodaan yksi shoteista, kunnes saavutetaan luku 100. Lopputulos ei ole niin murhaava kuin voisi olettaa: Täällä virallinen shotti on 25ml, joten peli vastaa noin 6 tuopin juomista puoleentoista tuntiin. Tietenkin teimme Jay:n kanssa pelistä vähän mielenkiintoisempaa ottamalla välillä tiukkaakin ;)




Pelin edetessä mietin itsekseni että Eerikintörmällä taidetaan vetää monet centuriot joka lauantai. No mikäs siinä, kyllä peli tavoitteeseensa pääsi ja hauskaa oli! Tilattiin yöllä pitsat kampukselle ja hengailtiin eri huoneissa ja käytävillä.
Aamuyöstä päätimme että seuraava Centurion on "Full American", eli 40-50ml laseilla. Tai vaihtoehtoisesti Spartalaisessa hengessä suoritettu 300! :P

On Yon Ramen!

20.1.2009
John Fosters Hall

Heräsin vasta puolen päivän maissa kun peter soitti että hän ja Justin ovat lähdössä taas keskustaan. Totesin tulevani mukaan ja kömmin ylös sängystä.

Jouduimme odottelemaan hetken Justinia joka oli pesemässä pyykkiä. (Minunkin pitäisi pestä omaani, hintaa koneelliselle tulee 2£ + omat pesuaineet, joten kannattaa vetää koko koneellinen kerralla) Hänen saapuessaan paikalle nappasimme seuraavan bussin ja menimme keskustaan. Justin vaihtoi loput dollarinsa punniksi, ja Peter teki saman matkashekeilleen. Pyörimme taas samassa ostoskeskuksessa, joka on uskoakseni suurempi kuin yksikään Suomessa. Peter halusi nähdä elokuvateatterin, ilm molemmat kaverini ovat aika leffafriikkejä, ja lupasin lähteä leffaan sitten kun he menisivät. Katselimme hetken paikkoja ja suuntasimme takaisin Beaumont Hallille syömään. Tajusimme että kirjastokorttimme (joita näytämme ruokalassa varsinaisen JCR-opiskelijakortin puutteessa) ovat kaikki samanlaisia, joten Peter tuli mukaamme beaumont hallin ruokaalaan vaikka oikeasti hänen tulisi syödä Fosters hallilla.

Ruokalassa istuimme korealaisten pöytään. Olen hiljalleen oppinut korealaisten nimiä jotka kaikki kuulostavat suunnilleen tältä: Suui, Shoui, Yoo-ong, Huong. Lisäksi jokaista nimeä tuntuu olevan vähintään kaksi korealaisten joukossa. Heidän kanssaan hengailee myös yksi italialainen tyttö joka asuu Block 6, mutta en ole nähnyt häntä ikinä brittien kanssa. Yksi korealaisista tuntuu olevan kovin ihastunut Justiniin, ja ylipäätään he kaikki taitavat olla aika ihastuneita kaikkiin jotka puhuvat heille...Korealaisten kanssa jutellessa on selvinnyt mm. että he kaikki elävät vanhempiensa luona ja ovat nyt käytännössä ensimmäistä kertaa ilman "valvontaa". Söimme aterian loppuun ja juttelimme pitkät pätkät ison ruokaseurueemme kesken. Sovimme näkevämme S-Baarissa ManU-Derby pelin merkeissä muutaman tunnin päästä.

Lepäilin pari tuntia huoneessani ja lähdin kahdeksan maissa S-baarille. Ylläytksekseni löysin britit aulasta pelaamasta jotain juomapeliä korteilla. Ilm kukaan ei olekkaan lepäämässä huomista iltaa varten. Kerroin lähteväni baariin katsomaan matsia ja ihmettelin että he eivät olleet menossa. Selvisi että Derby pelaa 3. divarissa, ja kyseessä on joku ystävyysmatsi. Sanoin tulevani ehkä myöhemmin heidän mukaansa baariin, mutta meneväni ensin S-baariin internationalien kanssa.

Baarissa oli varsin paljon väkeä, ilm. huonompikin futis kelpaa briteille. Paikalla oli myös todella paljon vaihtareita: Korealaiset olivat houkutelleet mukaan ihan uuden näköisiä aasialaisia. Ovat varmaan olleet piilossa huoneissaan siitä asti kun saavuimme. Pelasimme biljardia Peterin ja kahden korealaisen kanssa, en osannut edes sääntöjä ja kyseessä taisi olla Stanford hall:in historian huonoin pool game. Päätimme lähteä porukalla S-baarista ASDA (Walmart) supermarkettiin ostoksille. On aika siistiä että keskellä yötä voi lähteä supermarkettiin shoppailemaan. ASDA:ssa on parasta että lähtiessään voi ottaa mukaan ostoskärryt. Oletin ensin tämän olevan laitonta ja olin sitä vastaan ensimmäisillä kerroilla kun kävimme. Mutta kysyessäni asiasta briteiltä selvisi että kaupasta voi ottaa koreja ja kärryjä, kunhan vain muistaa dumpata ne jonnekkin yliopiston läheisyyteen: Supermarketissa on kuulemma töissä joku jonka ainut tehtävä on kerätä kaikki kärryt ja korit lähimaastoista.

Minun, Justinin ja Peterin mukaan lähti kaksi korealaista, joiden nimiä en taida vieläkään lausua oikein. Sovimme menevämme Peterin asunnolle syömään: Ostimme ramen:ia (ihan perus pussinuudelia ilm.) sekä viiniä ja muita lisukkeita. Tähän asti ehdoton suosikkimme on ollut grillattu kana: kokonainen lintu maksaa 3.3e, vaikea uskoa että moinen tuo juurikaan voittoa kaupalle. Peterin asunnolla korealaiset kokkasivat varsin menevän aterian. Istuimme koko illan huoneiston keittiössä ja juttelimme niitä ja näitä: lähinnä kyselimme toisiltamme eri maiden tavoista jne. Ilta meni nopeasti, ja kahdentoista jälkeen päätimme mennä kaikki nukkumaan.

Huomenna on muutama oppintunti kirjaston käyttämisestä. (mm. Peter sanoi ostavansa kaikki kirjat, koska ei halua istua kirjastolla lukemassa, hän todella yllättyi kun kerroimme että kirjasto on kirjojen LAINAAMISTA varten) Sen jälkeen olisi tarkoitus lopulta päästä salille :D

Äsken onnistuin kuoruttamaan huoneeni seinät Cherry colalla. Tiputin yhden tölkin patterin päälle ja sen sisältö tyhjeni huoneeni seinille suorastaan hämmästyttävän kauniilla tavalla. Tätä kirjoittaessani Britit tulivat juuri takaisin baarista joten käynen moikkaamassa heitä ja sitten nukkumaan.

Football, Becks and some Lunchbags!

19.1.2009
Block 6 - Room 21b

Justin oli yön aikana lisännyt minut ja Peterin kavereikseen facebookissa, joten päätimme odottaa aamulla kunnes hän tulisi on-lineen. Kymmenen jälkeen olimmekin kaikki facebookissa, ja sovimme tapaavamme BeaumontHalli:in edessä samantien. Justin kertoi viettäneensä eillisen kampuksella ja käyneensä ruoka-aikoihin katsomassa ruokaloista, jos olisi törmännyt meihin, mutta ei ollut nähnyt. Lopulta hän oli searchaamalla törmännyt "Study abroad" yheisöömme, jossa on jo huimat 3 henkeä.
Justin halusi lähteä kaupunkiin, koska ei eillen ollut päässyt mukaan, ja minä ja Peter totesimme ettei meillä ole parempaakaan tekemistä. Bussilipun ostettuamme se on oikeastaan ihan hyvä tapa viettää aikaa, eikä maksa mitään.

Matkalla pysähdyimme kampukselle: Justinin täytyi nostaa rahaa, peter tarvi todistuksen opiskelijastatuksestaan, ja minä tarvitsin Security-Cardin kulkeakseni criminologian laitoksella. Kaikki saivat tarvitsemansa vaivatta ja jatkoimme kaupunkiin. Sielä Peter lähti WestNat pankkiin avaamaan pankkitiliä, ja sovimme että hän soittaa kun on valmis. Kävimme Justinin kanssa nappaamassa vähän välipalaa kebab-kioskista (Täällä on joka kadulla pieni ravintola jossa myydään kebabia,hampurilaisia ja erilaisia peruna-aterioita varsin kohtuulliseen hintaan.) Peterillä tuntui kestävän, joten lähdimme etsimään netistä bongaamaani tietokonekauppaa. Haluaisin osta lisää muistia läppäriini, joka tuntuu olevan aika hidas. Löysimme oikean kadun, mutta osoitenumeroiden puuttuessa kauppa jäi löytymättä: pitää varmaan tilata netistä.

Lopulta Peter:kin sai pankkitilinsä auki ja lähdimme shoppailemaan. Emme oikeastaan tainneet ostaa paljoakaan. Olen huomannut että uusien "bestiksieni" rahankäyttö on aika erilaista kuin omani. Peter miettii hyvin tarkkaan mitä ostaa, ja Justin vain kirjoittaa ylös mitä hän haluaisi ostaa. Justin soittaa joka päivä vanhemmilleen ja pyytää rahaa menoihinsa; Jenkit ovat täysin riippuvaisia vanhempiensa rahoituksesta ja hyvin harvalla tuntuu olevan "omaa rahaa". Tämä tuntuu oudolta, koska puhun nyt yli 20 vuotiaista nuorista, joista moni on valmistumassa ensi vuonna. Samaten olen oppinut arvostamaan pohjoismaista hyvinvointia: Study Abroad maksavat lukukaudesta jotakuinkin 3000 puntaa, ja lisäksi samat majoituskulut kuin minä. Lisäksi minä saan täyden Suomen opintotuen, ja olen jo saanut koko matkan ERASMUS tuen, joten opintotukea tippuu tilille yhteensä n. 600£/kk. Harvalla täällä tuntuu olevan niin paljon rahaa käytettävissään. Olen myös törmännyt pariin Jenkkiin, jotka ovat suorittaneet 4 vuoden asepalveluksen vain saadakseen rahoituksen yliopistoon. Englantilaiset puolestaan saavat valtiolta velan, jota alkavat maksamaan valmistuttuaan. Niinpä rahankäyttöni on tullut Justinin ja Peterin seurassa paljon hallitummaksi. Lisäksi kumpikaan heistä ei juo, joten uskon että omakin alkoholinkäyttöni tulee olemaan heidän seurassaan fiksumpaa kuin suomessa (Tosin bileet eivät Block 6. lopu) :)
Shoppailtuamme aikamme palasimme yliopistolle ja lähdimme kukin suuntaamme.

Hengailtuani hetken asunnolla kävin syömässä iltaruaan. Onnistun aina jotenkin missaamaan oman blockin syömään lähdön, joten menin ruokalaan taas yksin. Bongasin yhdestä pöydästä tuttuja jenkkejä, joiden kanssa menin istumaan. Palattuani asunnolle aloin kirjoittaa blogia, mutta pian Neil (Ensimmäisenä iltana minua ympäri kaupunkia kuljetellut britti) ja Mike tulivat koputtamaan oveeni. Olin jossain vaiheessa sanonut että Valioliiga kiinnostaa (Todellisuudessa en seuraa liigaa yhtään, enkä tiedä siitä mitään) joten he pyysivät minua mukaan S-baariin katsomaan Everton-Liverpool peliä. Täällä kaikki kannattavat omien kotipaikkakuntiensa joukkueita, mutta yleinen ilmapiiri tuntui suosivan Liverpoolia. Olen nyt kai sitten itsekkin Liverpool fani, koska ainut pelaaja josta osasin keskustella edes jotain fiksua oli Liverpoolin avauskentässä pelannut luottopakki Sami Hyypiä (Joka tosin pelasi sen verran huterasti, että kukaan ei ihmetellyt Suomen ainaista tippumista arvokisa-karsinnoissa) Täällä futiksen seuraaminen on kieltämättä äärimmäistä: kaikki saattavat yhtäkkiä siirtyä puhumaan jonkun pelaajan joukkuehistoriasta ja suorituksista. Minä keskityin arvioimaan eri oluita ja toistelemaan välillä Hyypiän nimeä.

Matsin jälkeen siirryimme B-baariin, jossa istuimme kunnes se meni yhdeltä yöllä kiinni. Siirryimme kampukselle ja Buffalosta kotoisin oleva Chris halusi väsätä kaikille "Lunchbagit" tai "Bomberit" kuten niitä täällä kutsutaan. Ideana on ottaa tuoppi, täyttää se oluella ja tuoremehulla 50-50, tämän jälkeen otetaan shotillinen tiukkaa ja skoolataan: tiputetaan shottilasi keskelle mukia ja juodaan koko roska ykkösellä. Kaikki tuntuvat vähän säästelevän keskiviikon BlockPartyihin, mutta istuskelimme kolmeen asti ja puhuimme niitä näitä. Tutustuin Arizonasta kotoisin olevaan Samanthaan eli "Sami"in. Olen aina luullut että juutalaiset ovat hyvin konservatiivisia (en oikein tiedä tunnenko yhtään), mutta ainakin Sami on melkoinen bilehile. Viimeinen tunti meni taas Aaronin kanssa jostain hämärästä historian osasta puhuessa. Hauskaa oli!

Sunday Shopping and Hopping

18.1
Beaumont Hall Block 6

Lisäsin blogiin kävijälaskurin, joka laskee erilliset blogissa kävijät tunnin välityksellä, ei siis minua tai saman kävijän sivupäivityksiä. Vuorokaudessa kävijöitä näyttää kertyneen 75, ja ilmeisesti (ainakin palautteen perusteella) puolet kiitoksesta kuuluu Iidalle ja Ottikselle, jotka käyvät sivulla ainakin kerran tunnissa! ;) Kiitos palautteesta kaikille! Kirjoittaisin varmasti omaksikin ilokseni, mutta on hauska kuulla että joku myös lukee blogia!



Hukkasimme Justinin.
Britannia on täynnä pieniä asioita jotka eroavat manner-euroopasta. Ikkunat ovat itseasiassa ihan hyviä, mutta normaaleja hanoja täältä ei löydä. Yhä edelleen pesualtaisiin johdetaan erilliset kuuman ja kylmän veden hanat, missä ei millään mittarilla mitattuna ole mitään järkeä! Kaikenlisäksi minun kuumavesihanani vuotaa ihan älyttömästi, väännän sen aina lähtiessäni järjettömän tiukalle, mutta aina palatessani se valuttaa lähes kiehuvaa vettä. Energiatehokasta. Täällä tietysti ajetaan vasemmalla puolella tietä, putket näkyvät seinillä ja aamupala on lämmin, mutta isoin muutos on ollut maasta riippumaton: Saamani ystävät ovat lähinnä Amerikasta, joten heidän puhelimensa eivät toimi Euroopassa.

Olemme siis vajonneet takaisin muinaishistoriaan (Josta Noora aina ystävällisesti muistaa kertoa meille nuoremmille sisaruksille) ;) ja joudumme ihan oikesti sopimaan asiat etukäteen. Eilen sovimme että menisimme huomenna kaupunkiin käymään, mutta bussin saapuessa Leicesteriin jäimme juttelemaan niitä näitä pysäkille. Jossain vaiheessa Justin poistui paikalta ja toivotimme hänelle hyvää yötä. Hetken päästä kuitenkin tajusimme että emme olleet sopineet paikkaa tai aikaa, jossa näkisimme huomenna. Justinilla ei ole puhelinta, emmekä tiedä tarkalleen missä hän asuu, sovimme juttelevamme facebookissa, mutta kyseisellä sukunimellä varustettuja Justineita löytyy naamakirjasta parituhatta. No, minkäs teet, sovimme Peterin kanssa tapaavamme bussipysäkillä, ja lähdimme nukkumaan toivoen että Justin tulisi huomenna vastaan.

Aamulla nousin aikaisin ja lähdin aamupalalle. Yllätyksekseni en nähny ketään missään ja Beaumont Hall:kin oli kiinni. Palasin asunnolle ja nettiä selaamalla sain tietää, että sunnuntaisin syödään aamupalan sijasta brunssi, joka tarkoittaa aamupalaa 3 tuntia myöhemmin. Kiinnostavaa.
Jätin siis aamupalan välistä ja suuntasin pysäkille, jossa odottelun jälkeen tapasin Peterin (Luulin hetken hukanneeni kaikki uudet ystäväni) ja päätimme ottaa bussin keskustaan. Bussiaikataulua selaamalla saimme tietää, että sunnuntaisin ei kulje busseja. Hyvin kiinnostavaa.

Uusien tietojen valossa päätimme lähteä käymään kuntosalilla, joka sijaitsee aika lähellä Peterin asuntoa. Olimme kuulleet että 35e kuntosalikortin voi ostaa paikanpäältä, joten päätimme mennä samantien treenaamaan. Kuntosalille päästyämme selvisi kuitenkin että kuntosalikorttiin tarvitaan passi-valokuva, joten tyydyimme tutkimaan paikkoja. (Ennen tänne tuloa lähetin Leicesteriin 6 passi-valokuvaa, ja ei-eurooppalaisten piti lähettää 8 kuvaa, mutta kukaan ei tiedä miksi. Kun kuvista kyselee kukaan ei tunnu tietävän mitään asiasta. Olemme varmoja että Yliopistolla asuu joku perverssi tohtori, jonka seinät on vuorattu vaihto-oppilaiden valokuvilla.)
Täysin turha käynti ei kuitenkaan ollut, koska saimme kuulla että isommalta tieltä saa busseja Leicesterin keskustaan.

Ajoitus bussin kanssa oli lähes täydellinen ja loppupeleissä olimme keskustassa melkein samantien. Teimme varsin kattavan shoppailukierroksen; yleistä tavaraa huoneeseen kuten henkareita, mukeja, pientä syötävää jne. Lisäksi ostin näppäimistön ja hiiren (vihaan pelkän läppärin käyttämistä), sekä suljetut(äänieristetyt) kuulokkeet. Peter osti vihdoin kännykän, samanlainen nokia N2610 kuin minulla, koska hän ei halunnut "hukkua" kuten Justin. Lisäksi latasimme molemmat Nomi-Prepaidejamme, ja voin vihdoin soittaa kohtuuhintaisia puheluita suomeen. Palasimme takaisin Oadby Villageen, ja tarkoituksena oli käydä vielä Asda storessa, mutta pihaan saapuessamme totesimme että 24/7 mainos ei ilmeisesti koske Sunnuntaita. Tiedä sitten. Suuntasimme kotiin ja sovimme vain että käymme huomenna salilla ja koitamme löytää Justinin harhailemalla hänen asustonsa lähellä.

Iltapäivä meni huonetta järjestellessä ja ostoksia purkaessa. Olen myös viihdyttänyt itseäni pitkästä aikaa pelaamalla nettipokeria silloin kun olen muutenkin koneella. Tämä kiitos Villen tarjoaman "ilmaista rahaa PAF:ilta" tempun. (No worries, ei mitään laitonta) Lähdin taas syömään yksin ja ajauduin korelaisten pöytään (Taas eri korealaiset, en pysy perässä millä logiikalla he liikkuvat tai kuinka paljon heitä on, mutta ilm. he kaikki tuntevat minut). Olen ilmeisesti ainut joka puhuu heidän kanssaan ja alan ymmärtää miksi: Kuulin taas samat "fiba fiba" jutut äijästä joka on avannossa Xylitol purukumin kanssa. Mutta mukavaa porukkaa he silti ovat: halusivat kirjoittaa nimeni koreaksi ja pyysivät opettamaan suomea. He taitavat myös olla aidoimpia "ulkomaalaisia" täällä, jaksavat ihastella haarukoita jne, joten heidän seurassaan on oikeastaan ihan hauska olla.

Kun palasin takaisin asunnolle oli aula taas täynnä brittejä, ja jäin loppuillaksi juttelemaan; siirryimme baarin puolelle yhdeksän maissa, mutta kukaan ei tainnut juoda mitään, ilm. heillä on jotain tärkeää huomenna. Olimme tekemässä lähtöä kun Amerikkalaiset pyysivät minua mukaan kaupungille, olivat menossa "Salty Dog"-baariin, jossa olisi kuulemma 1£ juomat koko illan. Päätin lähteä mukaan, vaikken oikeastaan ollutkaan bile-tuulella. Baari oli melkoinen pettymys: porukkaa oli niin paljon etten vaivautunut jonottamaan ensimmäistäkään punnan juomaa, eikä baarissa ollut narikkaa (Täällä ihmiset lähtevät t-paidassa baariin ja luottavat taksikuljetukseen). Itse nautin takistani lähtemällä baarista ja kävelemällä tunnin verran pitkin öistä Leicesteriä. Ilman karttaa harhaileminen voi toisaalta olla tyhmää, mutta en oikein osaa pitää itseäni turistina ja jaksan uskoa että Leicester on turvallinen kaupunki jos pitää järjen päässä ja on selvinpäin. Lopulta otin taksin lennosta ja suuntasin takaisin Oadbyyn.

Oadbyssä istuimme aulassa Aaronin ja jonkun uuden Amerikkalaisen kanssa ja tyydyimme juomaan kokista. (Ironista että ensimmäistä kertaa kun olen itse meluamassa aulassa kaikki muut ovat nukkumassa) Aika meni nopeasti politiikasta ja historiasta puhuessa. Erityisesti r-vikainen ja lihavan-jeesuksen näköinen Aaron on hyvää juttuseuraa; hauska ja fiksu tyyppi, joka tuntuu olevan objektiivisesti tiedonhaluinen. Haluaa kuulla kaikesta vain tietämisen halusta. Lopulta toivotimme hyvät yöt ja minä lähdin huoneeseeni kiristämään lämminvesihanaa.

Huomenna mennään ilmeisesti salille ja koitetaan löytää Justin. Suunnitelmana on mennä kiertelemään Justinin kampusta ja kyselemään onko kukaan nähnyt mustaa miestä Virgianasta. On täällä sattuma ohjannut oudompiakin asioita.

Crystal Skull of London

17.1.2009
London

Aamulla pyörin tapani mukaan sängyssä pari varttia ennen kuin pääsin ylös, joten sainkin lopulta juosta bussiin. Britit jatkoivat biletystä jonnekkin kahteen asti, joten nukuin aika huonosti; herätys oli jo kuudelta, koska bussi lähti Foster Hallilta 07:15. Yöllä tuli mietittyä pitäisikö sanoa jollekkin jatkuvasta melusta, mutta aamulla totesin että katselen nyt ainakin vielä vähän aikaa miten tilanne kehittyy. (Tätä kirjottaessani on ollut vähän remuamista, mutta kai se sallitaan lautantai-iltana, täytyy kyllä todeta että täällä opiskelijoiden bilettäminen tuntuu olevan aika paljon rankempaa kuin Suomessa)

Bussimatka (reilu 2h) meni Jenkkien kanssa jutellessa (Kevin ja toinen kaveri jonka nimi minun pitäisi tietää, enkä enää kehtaa kysyä) Euroopan historiasta. He opiskelevat historian opettajiksi ja ovat kovin kiinnostuneita kaikesta mahdollisesta; lukion Laudatur historiasta taitaa korrelloida aika hyvin heidän tasonsa kanssa, joten juttua riittää.

Bussimme pysähtyi Hyde Parkkiin, josta lähdimme matkanjärjestäjän vetämälle sightseeing-kierrokselle. Seurueemme kuului n. 30 henkeä, ja taisin olla ainut eurooppalainen; Erasmus vaihtarit tuntuvat olevan jokseenkin nihkeitä kaiken suhteen. Joten porukka koostui lähinnä jenkeistä, ausseista ja minulle tuntemattomista aasialaisista. Kierros käsitti Buckingham Palacen, Trafalgar Squaren ja Bigbenin, olin käynyt aikoinaan kaikissa, ja osasin jopa kertoa muille hieman mihin mikäkin liittyy. Jenkkien ja aussien vilpittömät "woooow" ja "Amazing!" huokailut olivat varsin mukavaa seurattavaa. Tutustuin ainakin pintapuolisesti loppuihinkin kampuksella asuviin amerikkalaisiin, jotka tuntuivat ihmettelevän hyvää englannin kieltäni (se on kieltämättä parantunut nopeasti) ja "tietämystäni" (Suunnilleen tasoa: Trafalgar oli meritaistulu ja tuo on ehkä amiraali Nelson) Lontoosta. Lisäksi kaikki tuntuvat olevan hyvin kiinnostuneita EU:sta ja siitä mitä Eurooppalaiset heistä ajattelevat. Jenkit tuntuvat olevan siinä uskossa että kaikki eurooppalaiset vihaavat heitä...






Ostin matkalla kartan, ja päätimmekin lähteä kierroksen loputtua lähteä omin päin kiertelemään Lontoota. Mukaan lähtivät tietysti Justin ja Peter, sekä Kevin ja 2. jenkki (jonka nimen kerron seuraavassa bloggauksessa! Hävettää!), muut olivat ymmärtääkseni ensimmäistä kertaa kotimaan ulkopuolisessa kaupungissa ilman opastusta ja päättivät palata samaa reittiä takaisin ja katsella kauppoja samalla. Oma porukkamme lähti päättäväisenä matkaan: seuraavat 6h oli käytettävä tehokkaasti. Suuntasimme Imperial War Museumiin, joka tuntui kiinnostavan kaikkia. Matkalla muut ihmettelivät miten voin olla niin varma minne olemme matkalla, tälle porukalle oli helppoa olla matkanjohtajana :)

Sotamuseo oli yllättävän suuri ja monipuolinen, päätimmekin heti katsoa vain kiinnostavimmat osat, jotta ehtisimme muuallekkin: amerikkalaiset halusivat ehdottomasti nähdä "Kristallipääkallon", joka esiintyy mm. uusimmassa Indiana Jonesissa, arvelin sen olevan British Museumissa, joten päätimme suunnata sinne heti tutkittuamme sotamuseota tarpeeksemme. Kävimme pikaisesti läpi WW2 ja Secret Service osastot, jotka tosin olivat melko massiivisia. Sen jälkeen päätimme pistäytyä vielä Holocausti-osiossa, jossa lopulta menikin melkein tunti. Muut eivät olleet ikinä käyneet moisessa ja joukkotuhon laajuus tuntui saavan kasvot vasta näyttelyssä. Tutkin näyttelyä muiden mukana ja koitin selostaa taustoja parhaani mukaan. Ulos tuli aika vakavan oloista porukkaa.

Näyttelyn jälkeen kävimme syömässä paikallista ruokaa sattumanvaraisessa Pub:issa, muut kauhistelivat aterioiden hintaa; n.10e, mutta totesin sen olevan ihan kohtuullinen Euroopassa. Syömästä jatkoimme erinäisten nähtävyyksien kautta kohti British museumia, jonne oli melkoinen matka. Sää oli kuitenkin mitä mainioin ja seura hyvää, joten matka taittui äkkiä Lontoota ihmetellessä. Lontoo on upeampi kaupunki kuin muistelinkaan! Parasta koko hommassa oli reissun hinta: 14£ matkoihin ja toinen mokoma ruokiin, sekä 2£ karttaan :) Kaikki keskusmuseot ovat Lontoossa ilmaisia! Tarkoituksena oli käydä London Undergroundissa, mutta matkan hinta olisi ollut melkein 6£/ henkilö, joten totesimme mielummin kävelemämme.




British Museum vakuutti koollaan: matkaseurani mykistyivät täysin, ja minäkin olin ihmeissäni, vaikka olen kai sielä joskus käynytkin. Britannian Imperiumin aikoinaan maailmalta ryöstämän kulttuurihistorian määrä on aivan järjetön: rakennuksessa olisi voinut harhailla monta päivää. Toisaalta en valita, nyt historia on hyvissä tiloissa kaikkien nähtävillä. Arvioin että takaisin bussille kävelyyn menisi puoli tuntia, joten ehtisimme tutkia museoa vain reilun tunnin: Museum Express. Kysyimme ensimmäiseltä työntekijältä Kristallikallosta, joka löytyikin hetken etsimisen jälkeen. Muut ottivat kuvia pääkallosta varmaan 10 minuuttia, minä keskityin lukemaan tekstiä siitä miten se on todistettu väärennökseksi. Tämän jälkeen keksimme että nyt on nähtävä Rosetan kivi! Ja haarniskoja! Ja Roomalaisia patsaita! Ja muumioita ja ja ja...Hetken päästä tajusimmekin olevamme pahasti myöhässä bussista, ja asiaa ei helpottanut kadulle ilmestynyt iltaruuhka. Onnistumme kuitenkin juoksemaan bussille jotakuinkin ajoissa ja paluumatka menikin kokemuksia purkaessa. Muut olivat selvästi vähän kateellisia meidän porukallemme, mutta katselivat mielenkiinnolla kuvia joita olimme napsineen.

Kotona laskin google-mapilla että kävelimme päivän aikana pelkästään museoiden, nähtävyyksien ja bussin välejä melkein 15km, mutta kyllä kannatti! Nyt väsyttää älyttömästi ja huomenna saa onneksi nukkua pitkään, ruokailu on vasta kymmeneltä. Sen jälkeen lähdetään Peterin kanssa etsimään kuntosali ja uudestaan Leicesterin keskustaan!

19th Floor of the Attenborough Tower

16.1.2009
University of Leicester

Yö meni oikeastaan aika mukavasti. Britit lopettivat meluamisen melko tarkkaan puoleltaöin ja minäkin päätin mennä nukkumaan. Aamulla kävin ensimmäistä kertaa syömässä Cateringissa: Juurikin sellainen brittiläinen aamupala kuin voi odottaa, mutta itse ainakin kelpuutan lämpimän ruuan aamulla.

Bussipysäkillä tapasin Peterin ja Justinin, jotka asuvat eri "Hall":eilla kuin minä. Opiskelijakylä on nimeltään Oadby Village, joka koostuu eri rakennusryhmistä. Vaihtarit on ilmeisesti ripoteltu pitkin asuntoja. Suuntasimme yhtä matkaa luentosaliin, jossa aamupäivä kului aika rutiininomaisesti. Ilmeisesti luentojen tarkoituksena oli kertoa vieraista kulttuureista tuleville että Britanniassa on turvallista ja mitä tehdä kun sairastuu tai jotain muuta odottamatonta tapahtuu.

Valopilkku oli ehdottomasti paikallinen poliisipartio, joka jakoi meille infopaketin ja piti varsin piristävän esityksen. Tiedän kyllä että stereotypia Brittipoliisesta on iloinen pullea "John" jossain kadunkulmassa säätämässä heijastinliivejään; mutta luennonpitäjä oli kyllä tuon stereotypian ilmentymä. Kaikenlisäksi poliisisetä olisi voinut vaikka pitää esityksen lasten synttäreillä: Hän aloitti ottamalla laukustaan sireenin ja aurinkolasit, powerpointtia siivitti kasa poliisielokuvien tunnareita ja surkeita netistä poimittuja .gif:ejä, joka slidessä ainakin 10 liikkuvaa tai välkkyvää kuvaa. Sedän kassista ilmestyi joka slideen erilaista hauskuutusroinaa; nukkeja, tyhmiä hattuja, pillejä ja erilaista krääsää. Vaikea kuvitella että suomessa poliisi koittaisi tarkoituksellisesti luoda itsestään "hauskaa" kuvaa. Lopuksi kaikki saivat kokeilla poliisin kypärää, parivaljakkona edellämainitulla Poliisilla oli parrakas ja turbaanipäinen (Ilm poliisivoimilla on koppalakin ja kypärän lisäksi poliisiturbaani) intialainen joka säesti esitystä tanssimalla musiikin tahtiin. Ilmeistä päätellen poliisipartion käytös oli vähintäänkin shokki kauempaa tuleville, mutta ainakin viesti tuli selväksi: Britanniassa poliisia ei tarvitse pelätä.

Iltapäivällä suuntasin oman osastoni toimitiloihin: Department of Criminology sijaitsee n, kilometrin varsinaisen yliopistojen ulkopuolella, melkein kaupungin keskustassa. Osastolla osattiin odottaa minua ja sain heti käteeni opintoja koskevan oppaan, aikataulut ja kaikki tarvittavat paperit, sekä lomakkeen kulkukortin noutamiseen. Samalla selvisi että olen laitoksen ainut ulkomaalainen, mutta tämä sopii minulle oikeastaan ihan hyvin, olen tähänkin asti ollut tekemisissä lähinnä englantia äidinkielekseen puhuvien kanssa. Sain rekisteröitymisen valmiiksi iltapäivällä ja Peterin kanssa aikatauluja tutkiessamme totesimme että meillä on enemmän tai vähemmän 9 päivää aikaa tehdä mitä haluamme. (useimmat vaihtarit taistelevat vielä ensiviikolla rekisteröitymisen kanssa) Etsimme Justinin joka hänkin lopulta sai rekisteröitymisensä melkein valmiiksi.

Justinin piti vielä käydä Attenborough Towerissa joka on Leicesterin korkein rakennus. Yllätykseksemme alakerrassa oli normaalien hissien lisäksi "avohissi", sellainen kuin eduskuntatalossa: Pienet laatikot kulkevat kerrosten välillä pysähtymättä. Justin ja Peter eivät olleet koskaan edes kuullet moisesta ja nauroimme koko matkan ylös; laatikoihin sisään ja niistä ulos astuminen on yllättävän vaikeaa :D
Justin jäi 13. kerrokseen säätämään lomakkeiden kanssa, kun minä ja Peter lähdimme ylös ottamaan valokuvia. Olimme 18. kerroksen kohdalla kun tajusimme että emme tiedä montako kerrosta rakennuksessa on: hissi jatkoi liikettään ylöspäin, mutta yläpuolella näkyi vain pimeää. Minä enemmän tai vähemmän panikoin ja hyppäsin kyydistä kun hissi oli puolessa välissä kerrosta. Peter huusi jotain muttei ehtiny ulos hissistä. Emme olleet tulleet ajatelleeksi miten hissi toimii. Totesin yksin 18. kerroksessa seisoessani että tuskin EDES brittiläinen hissi voi olla niin tyhmästi suunniteltu että hissilaatikot katoavat tyhjyyteen: joten hyppäsin seuraavaan laatikkoon ja päätin kuolla urheasti uuden ystäväni rinnalla.

Hissi kolisi pimeyteen ja alkoi kääntyä vaaka-liikkeeseen, hetken kolistuaan se lähti alaspäin. Tämä on tietysti ainut looginen tapa saada kyseisenlainen hissi toimimaan, mutta pelottavaa se oli silti. Peter oli samaan aikaan tullut takaisin 18. kerrokseen ja totesi silmät seisoen: "Shit, that was scary!". Nauroimme jutulle niin paljon että kerroksen huoltomies tuli ja sanoi ettemme saa leikkiä hissillä. Tämä ei menoa hillinnyt. Jatkoimme takaisin 13. kerrokseen jossa Justin jo odotti meitä. Kerroimme hänelle naama tiukkana että 19. kerroksessa on upea näköalatasanne ja pyysimme että hän menee edeltä ja kerroimme tulevamme seuraavalla perässä! (huoltomies sanoi ettei hississä saa olla kuin 2 kerralla) Justin nieli koko jutun ja lähti ylös kameraansa säätäen. Hetken odotettuamme hän palasi laskeutuvalla kopilla ja nauraen: "What the fuck?! I though I'm going to die there!"
Lähtiessämme rakennuksesta molemmat totesivat Euroopan olevan hauskin paikka missä he ovat koskaan olleet. :D

Mietimme mitä tehdä lauantaina koska meillä ei ole koulua; kävelimme International Officeen kysymään läheisistä nähtävyyksistä ja iloksemme kuulimme että aamulla lähtee oppilaskunnan oma bussi Lontooseen ja palaa illalla, hinta 14£ (Oma bussini Heathrowsta maksoi 35£ yhteen suuntaan). Päätös ei ollut vaikea. Seuraan liittyi pari Jenkkiä ja sovimme tapaavamme huomenna aamulla bussipysäkillä.

Meidän piti tänään lähteä juhlimaan, mutta päätimmekin levätä aamua varten. Kävin vielä syömässä ja istuin korealaisten kanssa samaan pöytään (Eivät täsmälleen samat kuin ne joista aiemmin puhuin), heidän kanssaan on helppo löytää yhteistä juttua: Korea ja Suomi ovat monessa asiassa samanlaisia. Miesten kanssa voi puhua armeijakokemuksista ja tytöille Suomi ja Lumi ovat ihmemaa. Xylitol ja joku mainos jossa suomalainen äijä sanoo "Fiba Fiba" eli "Hyvä Hyvä" ovat kuulemma kova juttu koreassa. :)

Illan istuskelin omassa huoneessa ja menin välillä juttelemaan ulos kun kuulin tuttuja ääniä: aika menee nopeasti koneen ääressä, facebookissa ja mesessä riittää juttuseuraa, joskin samoja juttuja tulee kerrottua monta kertaa illassa. Nyt nukkumaan, huomenna Lontooseen!

Kartta Leicesteristä: (en pysty lisäämään kuvaa, johon olisin saanut merkittyä paikat) http://www.le.ac.uk/portals/maps/leicester.html

Beaumont Hall - Party Block 6?

15.1.2009
Beaumont Hall accommodation

Aamu valkeni yllättävän pehmeänä olosuhteet huomioonottaen. Päätin missata ensimmäisen aamupalan ja siirtyä suoraan bussipysäkille odottamaan kuljetusta keskustaan Yliopistolle. Kysäisin olenko oikeassa paikassa vieressä seisoneelta aasialaiselta, joka esitteli itsensä Peter:iksi. Kyyti saapui odotetusti ja seurailimme Peter:in kanssa vaihtariporukkaa aina luentosaliin asti. Kävi ilmi että Peter on Australialainen, vaikkakin hänen vanhempansa ovat kiinalaisia. Mukavan oloinen tyyppi, joka tuntui olevan paremmin perillä päivän kulusta kuin minä. Luentosalissa ensimmäinen kysymys oli: ”Is here any erasmus students?” olin tietysti ainut jonka käsi nousi, joten tajusin heti olevani väärässä paikassa.

En ollut Peterin kanssa kulkiessani tajunnut että jossain välissä Erasmus-porukka oli lähtenyt eri suuntaan, ja olin Euroopan ulkopuolisten vaihtarien porukassa. Ensimmäinen ajatus oli että ”Eihän tämä taas hyvin mennyt” lähtiessäni harhailemaan täysin tuntemattomassa paikassa ohjeilla ”se on se talo korkean talon vieressä, toinen kerros”. Valitsin korkeimman talon ja menin jostain ovesta sisään, toiseen kerrokseen ja taas jostain ovesta sisään. Yllätyksekseni totesin olevan juuri oikeassa paikassa ja sain jopa jotenkuten kunnialla selitettyä mitä oli käynyt. Ilm. onni toimii molempiin suuntiin :)

Totesin että meitä Erasmus-vaihtareita oli yllättävän vähän, ehkä n. 35 parista sadasta vaihtarista. Kävimme nopeasti läpi aikataulun ja sain vihdoin käteeni welcoming-pakkauksen, jossa oli iso pino tarvittavia papereita. Ensimmäisen päivän teemana oli vaan pakollisten rekisteröintien hoitaminen, ja siirryimmekin melkein saman tien muiden vaihtareiden luokse, jonne osasin sattuneista syistä kävellä katsomatta karttaa!
Otin saman tien paikkani Peterin vierestä, koska aussi-porukka vaikutti paljon ystävällisemmältä kuin keskenään Italiaa puhuvat Erasmus-vaihtarit. Jenkkien ja aussien lisäksi olen hengaillut aika paljon Korealaisten kanssa, he taitavat olla suurin vaihtariryhmä, ja tytöt joiden kanssa saavuin samaan aikaan tuntuvat ilmestyvän jokaisen kulman takaa toistellen ”Hi Hi Hi, wheer u gooing?” (Itse asiassa kieltäydyin kohteliaasti lähtemästä heidän kanssaan Studying Abroad karaokeen, joka on meneillään parhaimmillaan, repikää siitä jale ja ville!)

Päivän paras hetki oli kun aussit totesivat nimeni kuullostavan Gladiaattorilta:
he lausuvat sen jotakuinkin Matheas, joka sillä aksentilla kieltämättä vaikuttaa melko eeppiseltä :)

Saimme tervetuliaisten jälkeen käteen kaikki tarvittavat paperit ja selkeät aikataulut sekä paikat jonne mennä paperit palauttamaan. Tavoitteena että jokainen on päivän aikana saanut välittömästi tarvittavat paperit ja lomakkeet täytettyä. Lyöttäydyimme yhteen Peterin kanssa, ja joukkoon liittyi vielä Virginiasta kotoisin oleva Justin. Kahden syntyperäisen englanninpuhujan avulla selviydyin tarvittavista rekisteröinneistä noin 30 minuutissa, kun muilta erasmus tyypeiltä siihen vaikutti menevän koko päivä. Leicesterissä kaikki tuntuu sujuvan peribrittiläisen byrokratian mukaan, mutta yllättävän toimivasti. LAUREAMKO jää kyllä pahasti kakkoseksi vaihtari-asioiden hoidossa, mutta toisaalta ehkä täällä 20 000 oppilaan sata vuotta vanhalla yliopistolla on lomakkeiden täyttämisestä kokemusta.

Totesimme Justinin ja Peterin kanssa ettei meillä oikeastaan ole loppupäivänä mitään tekemistä, joten kävimme kiertämässä koko yliopistoalueen kartan kanssa ja syömässä. Päätimme käyttää vapaan iltapäivän hyödyksi ja lähteä saman tien katsomaan Leicesterin keskustaa, vaikka sinne tuleekin olemaan järjestetty reissu. Iltapäivä meni mukavasti kaupunkia kierrellessä, ja ostimme pientä tarpeellista mm. Adapterit Justinille ja Peterille jotka eivät voineet käsittää miksi Briteissä on erilaiset pistokkeet. (Kiitos Mikko! Helpolla pääsin!) :) Itse ostin Nokian halpispuhelimen johon heitin saamamme pre-paid sirun sisään. Tuolla puhelimella on nyt halvempi soitella ja tekstailla kuin suomen liittymällä. Älkää yllättykö jos vastaan viesteihin vieraasta numerosta!

Pienen porukkamme yhteistoiminta tuntui toimivan varsin jouhevasti, parivaljakon kielitaito ja minun Euroopan tuntemukseni avulla ehdimme nähdä aika paljon neljässä tunnissa. Kaupungilla totesin että vaihtoonlähtö oli todella hyvä päätös: Siinäpä olimme, varsin internationaali kolmikko, aasialainen Peter, tummaihoinen Justin ja minä eurooppalaisena. Lopulta palasimme bussilla kampukselle (hankimme kaikki 130£ maksavat 3kk bussikortit, aika suolaista, mutta täällä on pakko kulkea joka paikkaan bussilla).

Sovimme Peterin kanssa käyvämme illalla vielä paikallisessa supermarketissa josta saisin tarvittavat kamppeet kämppääni.
Asuntoni on n.15 neliön koppi, jossa on sänky, kaappi, pöytä, pari tuolia ja käsienpesuallas. Mesta on aika kuppainen jos vertaa suomalisiin opiskelijakämppiin, mutta porukka sitäkin parempaa! Ja ainakin ikkuna on tiivis ;) Kai täällä on jotain peruskorjausta vähän tehty, ainakin seinät on maalattu. Vessa ja suihkut, sekä keittiö ovat yhteisiä. Eniten mietityttää lähinnä kämpän sijainti, tämä on ensimmäinen ovi aulasta, joka tuntuu olevan tavallinen illanviettopaikka. Hyvänä puolena on että aina oven avatessaan saa halutessaan seuraa, mutta melu tuntuu olevan melkoista. Tätä kirjoittaessani 23:44 aulasta kuuluu yhä melkoinen keskustelu Euroopan taloustilanteesta. Saa nähdä miten nukkuminen onnistuu silloin kun en itse ole mukana menossa.
Kokonaisuutena olen kämppään varsin tyytyväinen, en juurikaan välitä siitä näkyykö seinillä putkia vai ei, ainoastaan ovenkahva huolettaa, en meinaa päästä ulos kämpästä ja pelkään joka kerta että se kahva jää riuhtoessa käteen; pitänee ilmoittaa siitä huomenna johonkin. Saa nähdä miten paljon jatkuva meteli tulee tulevaisuudessa häiritsemään. Hiljaisuuden pitäisi tulla 22:00, mutta koska en itse yleensä mene nukkumaan ennen puoltayötä ei homma ainakaan toistaiseksi häiritse, ehkä hankin sulkevat kuulokkeet.

Illalla kävimme n. kilometrin päässä olevassa 24h marketissa josta tuli väistämättä mieleen Prisma. Sain kaiken tarvitsemani (Peitot olivat loppuneet, mutta Peter oli eilen erehdyksessä ostanut ylimääräisen, ja myi sen minulle!) ja palasimme asunnolle. Juttelin hetken eilen tapaamieni brittien kanssa, mutta vetäydyin aika nopeasti huoneeseeni. Nyt kun netti toimii niin pääsen kirjoittamaan blogia ja katsomaan mailit jne.

Nyt nukkumaan. Huomenna koitan keritä aamupalalle ja sieltä lähden varmistamaan kurssit joihin tulen osallistumaan! HYVÄ FIILIS!

Leicestershrine! Finally!

Leicester City!

Viimeisen vuorokauden tapahtumista voisi varmaan kirjoittaa kirjan, mutta tyydyn tekemään kaksi erillistä bloggausta.

Pääsin eilen (14.1.) lähtemään Heathrowsta n. 20:00, puolituntia myöhässä oli melko hyvin ottaen huomioon turistien (ja brittien?) tavan “jonottaa”, eli lähinnä tunkea bussin ympärille laukkuineen. Nousin varmaankin viimeisenä bussiin ja purin hammasta etten olisi huutanut kaikkia jonoon siinä sähläyksen keskellä.

Bussissa satuin istumaan Nothingamilaisen Englannin turkkilaisen viereen, joka tuntui olevan ainakin keskivertoa suomalaismatkustajaa ystävällisempi. Tosin keskustelusta ei murteen takia tullut juuri mitään ja pian kuorsasimme molemmat. Bussi saapui Leicesterin rautatieasemalle vähän ennen yhtätoista. Olin saanut puhelimessa ohjeet mennä Nixon Courtiin hakemaan avaimeni, koska sielä on ympärivuorokautinen päivystys.

Bussiasemalla erehdyin luulemaan matkatavaroitaan kantanutta aasialaista vaihtariksi (reilu 30% Midlandsin asukkaista on aasialaistaustaisia), mutta kävikin ilmi että hän oli 4. Vuoden lääkkisopiskelija palaamassa Intiasta. Oli kuulemma ollut paikallisen Kriketti-seuran mukana pelaamassa jotain turnausta. Tyyppi osoittautui kuitenkin avuliaaksi ja neuvotteli meille jonkun sisäpiirin diilin turbaanipäisen taksikuskin kanssa, joka heitti minut Nixon Courtiin 5£ (6e n. 10min taksimatkasta keskiyöllä).

Nixon Courtissa menin koputtelemaan ovia ja ikkunoita, ja lopulta sisältä kömpikin ystävällinen mutta yllättynyt Warden, isännöitsijä, joka totesi että koska asun Beaumont Hallissa olen tullut väärään osoitteeseen. Kerroin tietäväni kyllä paikan missä asun, mutta että avaimieni pitäisi olla Nixonissa odottamassa. Warden soitti muutaman puhelun ja kertoi että avaimeni ovat yhä Beaumontissa ja saan ne sieltä heti kun menen paikan päälle. Pahoitteli kovasti että joudun itse maksamaan taksin joka oli tulossa. Juttelimme hetken taksia odotellessa ja tajusin että loppupeleissä kielimuuri minun ja Turkkilaisen matkatoverini välillä oli ollut lähinnä hänen englannistaan johtuvaa...

N. 24:00 pääsin taksilla Beaumont Hallille, jossa minua oli vastassa Sub-warden. Hän ojensi heti avaimet minulle ja pahoitteli tapahtunutta. Samaan aikaan paikanpäälle oli saapunut 6 Korealaista tyttöä, jotka olivat vielä enemmän pihalla kuin minä, päädyin lopulta itse auttelemaan heitä koska ilm. Englantini tippui suunnilleen korean-englannin ja paikallisen murteen väliin :)
SubWarden johdatteli minut oikealle asunnolle. Tajusin lopulta olevani perillä!!!

Totesin että päivä oli oikeastaan aika mielenkiintoinen vaikka matkaan menikin lopulta 17 tuntia ja olin rättiväsynyt. Sisällä minua vastaan tuli heti lauma brittejä, jotka tuntuivat olevan innoissaan että saavat vaihtarin samaan Blockiin. Ilman sen suurempia muodollisuuksia minut pyydettiin mukaan bariin tutustumaan, ja kohteliaana miehenä luonnollisesti suostuin heti.

Heitin matkatavarani huoneeseeni sitä sen enempää vilkaisematta ja juoksin taksiin joka odotti jo pihassa. Matkalla kävi ilmi että porukka olikin baarin sijaan matkalla Yliopistolle, jossa on Student Unionin oma “yökerho”. No, pääsisimpä ainakin tutustumaan paikkoihin ensimmäisenä vaikka tulin viimeisenä. Kävi ilmi että yhden punnan sisään maksava yökerho oli melkoinen halli, porukkaa oli varmasti ainakin yli 500 henkeä, ja minut esiteltiin ehkä noin sadalle, joten illasta jäi lähinnä päähän valtava määrä kasvoja ja vajaa 2e maksavat olut-tuopit. Loppujenlopuksi päädyimme takaisin kampukselle maistelemaan mukanani tuomaa salmaria ja puhumaan Suomen historiasta. Elämä on ihmeellistä. Niin ihmeellistä ettei minua oikeastaan edes haitannut etten ollut ehtinyt ostaa peittoa tai lakanoita muiden mukana. Uni tuli äkkiä.

The Empire on which queues never end

14.1
18:11 (20.11 Suomen aikaa)

Täällä ollaan, ainakin melkein. Bussin piti saapua Leicesteriin 17:00 paikallista aikaa, mutta tätä kirjoittaessani istun Heathrown-lentokentän bussien lähtöaulassa. Joku saattaa näistä faktoista päätellä että kaikki ei ensimmäisenä päivänä ole mennyt ihan nappiin.

Lähdin kotoa yhdeksän maissa aamulla, ja alkumatka meni varsin rattoisasti, joskin lentokentän taxfreessä tajusin että olisin voinut ostaa kaikki “tuliaiset” sieltä ja voittaa pari kiloa matkatavaroissa. Toisaalta, sain mielestäni mukaan kaiken tarpeellisen muutenkin, joten eipä sillä kai väliä. En ole unohtanut varmaan ihan hirveän paljon. Tosin tajusin että koska olen suunnilleen yhtä tarkkanäköinen kuin vanha lepakko, olisi ollut syytä ottaa minulle joskus aikoinaan kustannetut ajolasit. Suomessa käytän niitä niin harvoin että en tosin edes tiedä missä ne ovat, pitänee soittaa suomeen ja pyytää postitusta...

...Lentokoneen boarding alkoi varsin hyvissä ajoin ja 12:00 ovet paukahtivat kiinni luoden toivoa onnistuneesta alusta matkalle. Heti istumaan päästyämme kapteeni kuitenkin ilmoitti että johtuen huonosta säästä, sumua ja sadetta (Kuka olisi arvannut moista Lontoosta, tuli ilmeisesti yllätyksenä) Heathrowssa on laskeutuvien koneiden osalta jonoa. Blue1 ilm. Vähemmän tärkeälle lennolle oli annettu vuoronumero jostain jonon peräpäästä ja kapeteeni totesi että “Odotamme Helsingin päässä lähtövalmiina jonon lyhenemistä ja lähdemme heti liikkeelle kun se on mahdollista: arvioitu odotusaika 1h 15minuuttia.” Onneksi oli tullut ostettua kirja (en saanut yhtään omaa mukaan painorajojen puitteissa). Mikäs siinä, napit korviin ja lukemaan, ikkunassa vielä hetken aikaa rakas kotisuomi, tosin kiitoradan muodossa.
Tunnin kuluttua kapteeni ilmoitti että koska odotus jatkuu tarjotaan kaikille mehua! Olin suorastaan riemuissani kunnes kuulin että aiemmin ilmoitetun 1h 15 min lisäksi oli jono kasvanut (?) siten että joutuisimme odottamaan vielä puolitoista tuntia. No, mikäs siinä, simmut kiinni ja unta palloon, edellisenä yönä tuli nukuttua vajaa 4h. Blue1:lle tosin kiitos huomattavan tarkoista arvioista, pääsimme matkaan tarkalleen kuten ilmoitettu: 1h 15min + 1h 30min, eli vaivaiset 2h 45min myöhässä, joskin niihin aikoihin kun koneen piti saapua Lontooseen.

Eipä siinä, 6h lentokoneessa ei varsinaisesti pahemmin painanut, mutta tiesin jo ensimmäisen kuulutuksen myötä jatkoyhteyksieni olevan mennyttä. Olin varannut E-ticketit busseihin siten että olisin Leicesterissä noutamassa avainta ennen kuutta. Koneesta ulos päästyäni soitin heti International Officeen josta selvisi että saan kyllä avaimen vaikka yöllä, mutta joudun hakemaan sen yliopistolta kampuksen sijaan. Hyvä näin, tosin täytyy ilm ajella vähän taksilla öisessä Leicesterissä, mutta veikkaan että sitä tulee tehtyä jatkossakin, joten So what ;)


Sain vaihdettua varaamani liput uusiin 5£ lisämaksulla, mutta koska seuraava bussi oli varattu täyteen sain lipun vasta 19:30 lähtevään bussiin, se on (tai pitäisi olla) perillä Leicesterissä 21:55. Tosin edellinen saman linjan bussi (johon jonotin siinä toivossa että joku olisi jättänyt tulematta) tuli asemalle 35min myöhässä...
...lainatakseni elämää nähneiden metroasiakkaidemme sanoja “Minnekkäs tässä olisi kiire, valmiissa maailmassa”. Ei oikeastaan edes vituta. Tosin missasin mahdollisuuden helppoon alkuun ja tutustumiskierrokseen, mutta toisaalta näyttää siltä että ihan oikeasti saatan päästä hengissä perille ja omaan asuntoon nukkumaan tänä yönä. Edelliseen bloggaukseen viitaten; mitä sitä stressaamaan, vaikka olisin kuinka paljon miettinyt tätä päivää ja varasuunnitelmia valmiiksi se olisi mennyt aivan samalla tavalla.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...täällä saa muuten oikeasti potkia puluja pois jaloista oikein urakalla, perkeleet näyttävät suunnilleen osaavan avata matkalaukun omin nokkineen ruuan toivossa.

The Blog starts here!

13.1.2009

Lähtöön on vajaa 12 tuntia. Olen viime viikkoina luvannut useille ihmisille pitäväni blogia vaihto-opiskeluni ajan, ja tämä tuntuu loogiselta ajankohdalta aloittaa kirjoittaminen. Kirjoittamiseni tulee olemaan varmasti sään-nöllisen epäsäännöllistä, mutta nähtäväksi jää kuinka paljon tulen blogin pitämiseen panostamaan. Jos joku oikeasti vaivautuu kirjoittamaani lukemaan saatan jopa oikeasti innostua lyömään tekstiä näytölle.
Tulen todennäköisesti julkaisemaan tätä blogia myös Laurea SID portaalissa.

Päätin kaikesta huolimatta kirjoittaa blogiani suomeksi, tähän on kaksi syytä: Suomeksi pystyn ilmaisemaan itseäni paljon paremmin ja en välttämättä halua että tulevat opiskelijakaverini Leicestershrinessä pystyvät seuraamaan ajatuksiani sillä tasolla mitä tulen niitä tähän blogiin kirjoittamaan. Mikäli opintopisteet jossain vaiheessa alkavat houkuttaa saatan jälkikäteen käyttää blogiani REFLEKTIO n välineenä.

Lähtöön on 11 tuntia ja 30 minuuttia. Koska joku minua tuntematon Laurealainen saattoi juuri hakea sanaa REFLEKTIO epätoivoisen copypasten toivossa ja päätyi surkeaan blogiini lienee syytä aluksi lyödä pöytään muutamia faktoja.
Olen reilu parikymppinen Laurea Ammattikorkeakoulun Turvallisuusalan opiskelija (Kyllä, olen myös vartija, mutta opiskelupaikkani ei ole vartijakoulu, vaan melkein ihan oikea korkeakoulu). Aloitin opiskeluni syksyllä -07, joten opintoja alkaa vaihdon myötä olla takana pari vuotta. Yhden kellonpyörimän päästä Blue1:n lento KF555 välillä Helsinki-Heathrow tulee aloittamaan ERASMUS vaihto-opiskeluni Leicesterin Yliopistossa keski-Englannissa. Opiskelupaikkani tulee siis olemaan University of Leicester : Department of Criminology, kään-nöksenä opiskelun sisällöstä olen käyttänyt sanaa ”rikostiede”.

Idea vaihdosta on varmaan kypsynyt opiskelujen aloittamisesta lähtien, kävin erasmus-vastaavamme Sinin vaihto-infoissa jo ensimmäisenä syksynä, mutta varsinaista päätöstä lähdöstä en saanut tehtyä vielä kesällä-kään. Syksyllä matkakuume tarttui taas ja totesin itselleni että jos en lähde nyt (kun mikään ei sido minua suomeen) niin en tule koskaan lähtemään. Kiitos Sinin ripeän toiminnan ja ERASMUS vaihdon joustavuuden (+ Pikapostin) ehti vaihtohakemukseni viimetingassa Yliopistolle, josta minut toivotettiin tervetulleeksi mel-kein saman tien. Asiat etenivät vauhdilla, ja Leicesterin hyvin järjestetty vaihto-ohjelma hankki minulle nopeasti asunnon ja lähetti runsaasti materiaalia Yliopiston toiminnoista. Ainut ongelma oli peribrittiläinen byrokratia, lomakkeita tuli täytettyä melkoinen pino, ja postiteltua edestakaisin. Sähköinen yhteydenpito ei ilmeisestikkään ole Britanniassa samalla tasolla kuin täällä meillä. Kokonaisuudessaan asiat hoituivat kuiten-kin odotettuakin paremmin: Hakemuksen postitin lokakuun lopulla, ja nyt vajaa kolme kuukautta myöhem-min olen pakannut matkalaukkuni: http://irc-galleria.net/view.php?nick=Exo^&image_id=96734306

Lähtöön on reilu 11 tuntia. Tapani mukaan en ole ehtinyt vielä stressata hirveästi, paniikki iski vasta muutama tunti sitten alkaessani pakkaamaan tavaroita, 20kg+8kg on loppupeleissä aika pieni siivu omaisuudesta. En tiedä olisiko sitten pitänyt stressailla: Olen matkalla vieraaseen maahan seuraavaksi 6kk ja loppupeleissä minulla ei ole juurikaan hajua mitä lähipäivinä tulee tapahtumaan tai mitä minulta odotetaan, mutta toisaalta mukana on Passi, hammasharja ja luottokortti, muutama adapteri sähköpistokkeisiin, sekä tositteet minulle varatusta asunnosta; mitä muuta voi seikkailija tarvita? :) Lähden reissuun avoimin mielin, ja uskon että kokemuksena vaihto tulee olemaan paljon rikkaampi kun ei turhaan stressaa tai häpeile. Moni asia tulee varmasti olemaan alkuvaiheessa vaikeaa, ja tulen taatusti nolaamaan itseni useammin kuin parikymmentä kertaa, mutta nämä lienevät itsestäänselvyyksiä kun lähtee tutkimaan uutta ja tuntematonta. Tavoitteina on ihan oikeasti opiskella (siis IHAN oikeasti, kukaan ei tietenkään usko tätä, mutta jos olisin lähtenyt pelkästään pitämään hauskaa en varmaankaan olisi valinnut maata jossa naiset ovat kauniita ja ikkunat hyvin tiivistettyjä, puhu-mattakaan rantakeleistä), siinä sivussa nauttia vaihdosta, saada uusia kavereita ja käyttää aikaa fiksusti mm. käynnistämällä urheiluharrastukset uudestaan. Tärkeimpänä asiana on tietysti ulkomailla asuminen kokemuksena, ja kielitaidon kartuttaminen.

Tulevasta tiedän seuraavaa: Lentoni on Heathrowssa 13:15 paikallista aikaa. Lentokentältä suuntaan bussilla n. 100 mailin päässä sijaitsevaan Leicesterin kaupunkiin, bussin pitäisi olla perillä 17:00. Paikan päällä minun pitäisi hankkia avain asuntooni ja sen jälkeen mahdollisimman nopeasti etsiä “International Welcome Program“-porukka, joka ymmärtääkseni on syömässä noihin aikoihin.

Leicesterissä asuu 300 000 asukasta ja se sijaitsee Britannian kahden suurimman kaupungin Lontoon ja Birminghamin välimaastossa. Leicesterin yliopiston on 12. parhaaksi rankattu maan 113 yliopistosta (mm. 11. York), joten odotukset ovat kovat. Yliopistossa on n. 20 000 opiskelijaa; lääkkis, oikkis jne. ja mm. Euroopan laajin yliopistollinen Space-reserch ohjelma.
Paljon muuta en kaupungista tiedäkkään; google kertoi että Leicestershrine on ketunmetsästyksen syntypaikka (pitää varmaan päästä kokeilemaan!) ja tunnetuin urheilujoukkue on Rugby-tiimi “Leicester Tigers” joka taistelee vuosittain maan mestaruudesta. Futisjoukkue Leicester City FC tippui pari vuotta sitten Valioliigasta ja tahkoaa 1. divarissa.

Huomenna tiedän enemmän. Lento lähtee 11h päästä ja kotoa on lähdettävä jo 7 tunnin päästä. Tänä yönä tuskin ihmeemmin nukutaan, mutta koitan silti.

“The World is a book, and those who do not travel read only a page.” - St.Augustine