50 Pence Pool

22.1.2009
JoFo Bar

Aamupäivä meni nukkuessa kuten odottaa saattaa. Meillä olisi ollut vaihtareille tarkoitettu luento "Speak like an englishman", mutta uskon treenanneeni englanitani jo enemmän kuin muut vaihtarit. Nousin ylös puolenpäivän maissa ja siivoilin varmaan tunnin. Peter soitti ja kysyi lähtisinkö kaupunkiin, mutta totesin että en jaksa tänään lähteä, koska minulla ei ole sielä mitään tekemistä. (P hoitaa vieläkin vuokramaksujaan, hänellä on rahat vuokraan, mutta niiden siirtäminen on tuottanut ongelmia, englantilaiset pankit vaikuttavat todella nihkeiltä. Jonottaa saa aina yli tunnin.) Hän lupasi soittaa palatessaan, joten jäin vain asunnolleni hengailemaan.

Otin pari pahaa badbeatia pokerissa, mutta toisaata ei auta valittaa kun pokerirahat ovat olleet ilmaisia kiitos PAF:in. Tilasin myös vihdoin läppäriini muistia, ja pitää minun pitää käydä joku päivä hakemassa se toiselta puolelta Leicesteriä. Bussien kanssa pelaaminen voinee olla pienoinen seikkailu.

Iltapäivällä Peter soitti ja kertoi hänen ja Justinin olevan JoFo Bar:issa (John Fosters hall:in yliopistobaari, kaikki yliopiston omistamat baarit on nimetty Hallien mukaan, S-bar Stanfordille, B-hall Beaumontille jne.) pelaamassa biljardia. Päätin lähteä itsekkin vähän treenaamaan. JoFossa tapasin Pn, Jn ja pari minulle aiemmin tuntematonta Jenkkityttöä. Pelasimme Poolia (En oikein tiedä biljardin, poolin, snookerin, 8 pallon jne eroa...briteissä biljardipalloja on vain kahta väriä eikä niissä ole numerointia, ainoastaan musta pallo erottuu joukosta, joten ymmärtääkseni kaikki pelaavat 8 palloa.) varmaan 4h, ja luulen että rupean itsekkin jo hiljalleen hallitsemaan pelin.

Kymmenen maissa tytöt lähtivät nukkumaan, mutta me päätimme vielä suunnata ASDA-markettiin. Kävellessämme ulkona näimme Standord hallin pihassa valtavan ketun ja Justin sai jonkunmoisen kunnianpalautuksen. (Justin oli viimeviikolla kertonut juosseensa Beaumonthallilla kettua karkuun. Itse ainakin olin nauranut jutulle ja kertonut että ketut eivät ole kovin kummoisen kokoisia, ja että justin oli varmaankin vain nähnyt kissan, koska ketut eivät elä keskustassa) Näkemämme kettu oli ilm. joku ihmisiin tottunut City-eläin, ja vieläpä melkein suden kokoinen. Tosin Justinkin myönsi että sitä karkuun juokseminen saattoi olla ollut pientä ylireagointia.

Kurkkasimme matkalla S-baariin ja tapasimme sielä Jaehon ja Yoo Huaguoungyon-jotain. Ainoat tapaamamme miespuoliset korealaiset, ja pyysimme heitä mukaan ASDA:lle. Ostimme taas erinäistä sapuskaa ja päätimme mennä uudestaan Peterin keittiöön kokkailemaan. Lisäksi ostin protskuja siinä toivossa että saisin salitreenin taas todenteolla päälle (Kiitos nimpparirahoista äiti!). Pari tuntia meni leppoisissa merkeissä syödessä. Peter kertoi joutuneensa eilen juoksemaan ulos puoli kahdelta yöllä pelkissä boksereissa, koska joku oli unohtanut paahtoleivät toasteriin ja laukaissut palohälytyksen. Minun mielestäni juttu oli hauska, joskin Peter oli omasta mielestään meinannut paleltua kuoliaaksi 10 minuutin odottelun aikana. Lisää hymyä aiheutti myös Justin, joka puolessa välissä ruokailua pyysi minulta yhden kokiksen, koska hänen ostamansa mehu oli "liian makeaa". Tutkin puoliksi juotua pulloa hetken ja totesin sen olevan tiivistemehua, ihmekkös jos oli vähän tökkinyt kanan ja lihapullien kanssa.

Lähdimme kukin asunnoillemme nukkumaan, ja sovimme tapaavamme huomenna puoli kymmeneltä B-Hallin bussipysäkillä. Meillä on joku koulun järjestämä museokierros Leicesterin museossa. Saattaa tuntua ehkä vähän laimealta British Museumin jälkeen, mutta eipä täällä ole toistaiseksi juurikaan ihmeempääkään tekemistä.