Sunday Shopping and Hopping

18.1
Beaumont Hall Block 6

Lisäsin blogiin kävijälaskurin, joka laskee erilliset blogissa kävijät tunnin välityksellä, ei siis minua tai saman kävijän sivupäivityksiä. Vuorokaudessa kävijöitä näyttää kertyneen 75, ja ilmeisesti (ainakin palautteen perusteella) puolet kiitoksesta kuuluu Iidalle ja Ottikselle, jotka käyvät sivulla ainakin kerran tunnissa! ;) Kiitos palautteesta kaikille! Kirjoittaisin varmasti omaksikin ilokseni, mutta on hauska kuulla että joku myös lukee blogia!



Hukkasimme Justinin.
Britannia on täynnä pieniä asioita jotka eroavat manner-euroopasta. Ikkunat ovat itseasiassa ihan hyviä, mutta normaaleja hanoja täältä ei löydä. Yhä edelleen pesualtaisiin johdetaan erilliset kuuman ja kylmän veden hanat, missä ei millään mittarilla mitattuna ole mitään järkeä! Kaikenlisäksi minun kuumavesihanani vuotaa ihan älyttömästi, väännän sen aina lähtiessäni järjettömän tiukalle, mutta aina palatessani se valuttaa lähes kiehuvaa vettä. Energiatehokasta. Täällä tietysti ajetaan vasemmalla puolella tietä, putket näkyvät seinillä ja aamupala on lämmin, mutta isoin muutos on ollut maasta riippumaton: Saamani ystävät ovat lähinnä Amerikasta, joten heidän puhelimensa eivät toimi Euroopassa.

Olemme siis vajonneet takaisin muinaishistoriaan (Josta Noora aina ystävällisesti muistaa kertoa meille nuoremmille sisaruksille) ;) ja joudumme ihan oikesti sopimaan asiat etukäteen. Eilen sovimme että menisimme huomenna kaupunkiin käymään, mutta bussin saapuessa Leicesteriin jäimme juttelemaan niitä näitä pysäkille. Jossain vaiheessa Justin poistui paikalta ja toivotimme hänelle hyvää yötä. Hetken päästä kuitenkin tajusimme että emme olleet sopineet paikkaa tai aikaa, jossa näkisimme huomenna. Justinilla ei ole puhelinta, emmekä tiedä tarkalleen missä hän asuu, sovimme juttelevamme facebookissa, mutta kyseisellä sukunimellä varustettuja Justineita löytyy naamakirjasta parituhatta. No, minkäs teet, sovimme Peterin kanssa tapaavamme bussipysäkillä, ja lähdimme nukkumaan toivoen että Justin tulisi huomenna vastaan.

Aamulla nousin aikaisin ja lähdin aamupalalle. Yllätyksekseni en nähny ketään missään ja Beaumont Hall:kin oli kiinni. Palasin asunnolle ja nettiä selaamalla sain tietää, että sunnuntaisin syödään aamupalan sijasta brunssi, joka tarkoittaa aamupalaa 3 tuntia myöhemmin. Kiinnostavaa.
Jätin siis aamupalan välistä ja suuntasin pysäkille, jossa odottelun jälkeen tapasin Peterin (Luulin hetken hukanneeni kaikki uudet ystäväni) ja päätimme ottaa bussin keskustaan. Bussiaikataulua selaamalla saimme tietää, että sunnuntaisin ei kulje busseja. Hyvin kiinnostavaa.

Uusien tietojen valossa päätimme lähteä käymään kuntosalilla, joka sijaitsee aika lähellä Peterin asuntoa. Olimme kuulleet että 35e kuntosalikortin voi ostaa paikanpäältä, joten päätimme mennä samantien treenaamaan. Kuntosalille päästyämme selvisi kuitenkin että kuntosalikorttiin tarvitaan passi-valokuva, joten tyydyimme tutkimaan paikkoja. (Ennen tänne tuloa lähetin Leicesteriin 6 passi-valokuvaa, ja ei-eurooppalaisten piti lähettää 8 kuvaa, mutta kukaan ei tiedä miksi. Kun kuvista kyselee kukaan ei tunnu tietävän mitään asiasta. Olemme varmoja että Yliopistolla asuu joku perverssi tohtori, jonka seinät on vuorattu vaihto-oppilaiden valokuvilla.)
Täysin turha käynti ei kuitenkaan ollut, koska saimme kuulla että isommalta tieltä saa busseja Leicesterin keskustaan.

Ajoitus bussin kanssa oli lähes täydellinen ja loppupeleissä olimme keskustassa melkein samantien. Teimme varsin kattavan shoppailukierroksen; yleistä tavaraa huoneeseen kuten henkareita, mukeja, pientä syötävää jne. Lisäksi ostin näppäimistön ja hiiren (vihaan pelkän läppärin käyttämistä), sekä suljetut(äänieristetyt) kuulokkeet. Peter osti vihdoin kännykän, samanlainen nokia N2610 kuin minulla, koska hän ei halunnut "hukkua" kuten Justin. Lisäksi latasimme molemmat Nomi-Prepaidejamme, ja voin vihdoin soittaa kohtuuhintaisia puheluita suomeen. Palasimme takaisin Oadby Villageen, ja tarkoituksena oli käydä vielä Asda storessa, mutta pihaan saapuessamme totesimme että 24/7 mainos ei ilmeisesti koske Sunnuntaita. Tiedä sitten. Suuntasimme kotiin ja sovimme vain että käymme huomenna salilla ja koitamme löytää Justinin harhailemalla hänen asustonsa lähellä.

Iltapäivä meni huonetta järjestellessä ja ostoksia purkaessa. Olen myös viihdyttänyt itseäni pitkästä aikaa pelaamalla nettipokeria silloin kun olen muutenkin koneella. Tämä kiitos Villen tarjoaman "ilmaista rahaa PAF:ilta" tempun. (No worries, ei mitään laitonta) Lähdin taas syömään yksin ja ajauduin korelaisten pöytään (Taas eri korealaiset, en pysy perässä millä logiikalla he liikkuvat tai kuinka paljon heitä on, mutta ilm. he kaikki tuntevat minut). Olen ilmeisesti ainut joka puhuu heidän kanssaan ja alan ymmärtää miksi: Kuulin taas samat "fiba fiba" jutut äijästä joka on avannossa Xylitol purukumin kanssa. Mutta mukavaa porukkaa he silti ovat: halusivat kirjoittaa nimeni koreaksi ja pyysivät opettamaan suomea. He taitavat myös olla aidoimpia "ulkomaalaisia" täällä, jaksavat ihastella haarukoita jne, joten heidän seurassaan on oikeastaan ihan hauska olla.

Kun palasin takaisin asunnolle oli aula taas täynnä brittejä, ja jäin loppuillaksi juttelemaan; siirryimme baarin puolelle yhdeksän maissa, mutta kukaan ei tainnut juoda mitään, ilm. heillä on jotain tärkeää huomenna. Olimme tekemässä lähtöä kun Amerikkalaiset pyysivät minua mukaan kaupungille, olivat menossa "Salty Dog"-baariin, jossa olisi kuulemma 1£ juomat koko illan. Päätin lähteä mukaan, vaikken oikeastaan ollutkaan bile-tuulella. Baari oli melkoinen pettymys: porukkaa oli niin paljon etten vaivautunut jonottamaan ensimmäistäkään punnan juomaa, eikä baarissa ollut narikkaa (Täällä ihmiset lähtevät t-paidassa baariin ja luottavat taksikuljetukseen). Itse nautin takistani lähtemällä baarista ja kävelemällä tunnin verran pitkin öistä Leicesteriä. Ilman karttaa harhaileminen voi toisaalta olla tyhmää, mutta en oikein osaa pitää itseäni turistina ja jaksan uskoa että Leicester on turvallinen kaupunki jos pitää järjen päässä ja on selvinpäin. Lopulta otin taksin lennosta ja suuntasin takaisin Oadbyyn.

Oadbyssä istuimme aulassa Aaronin ja jonkun uuden Amerikkalaisen kanssa ja tyydyimme juomaan kokista. (Ironista että ensimmäistä kertaa kun olen itse meluamassa aulassa kaikki muut ovat nukkumassa) Aika meni nopeasti politiikasta ja historiasta puhuessa. Erityisesti r-vikainen ja lihavan-jeesuksen näköinen Aaron on hyvää juttuseuraa; hauska ja fiksu tyyppi, joka tuntuu olevan objektiivisesti tiedonhaluinen. Haluaa kuulla kaikesta vain tietämisen halusta. Lopulta toivotimme hyvät yöt ja minä lähdin huoneeseeni kiristämään lämminvesihanaa.

Huomenna mennään ilmeisesti salille ja koitetaan löytää Justin. Suunnitelmana on mennä kiertelemään Justinin kampusta ja kyselemään onko kukaan nähnyt mustaa miestä Virgianasta. On täällä sattuma ohjannut oudompiakin asioita.