The Empire on which queues never end

14.1
18:11 (20.11 Suomen aikaa)

Täällä ollaan, ainakin melkein. Bussin piti saapua Leicesteriin 17:00 paikallista aikaa, mutta tätä kirjoittaessani istun Heathrown-lentokentän bussien lähtöaulassa. Joku saattaa näistä faktoista päätellä että kaikki ei ensimmäisenä päivänä ole mennyt ihan nappiin.

Lähdin kotoa yhdeksän maissa aamulla, ja alkumatka meni varsin rattoisasti, joskin lentokentän taxfreessä tajusin että olisin voinut ostaa kaikki “tuliaiset” sieltä ja voittaa pari kiloa matkatavaroissa. Toisaalta, sain mielestäni mukaan kaiken tarpeellisen muutenkin, joten eipä sillä kai väliä. En ole unohtanut varmaan ihan hirveän paljon. Tosin tajusin että koska olen suunnilleen yhtä tarkkanäköinen kuin vanha lepakko, olisi ollut syytä ottaa minulle joskus aikoinaan kustannetut ajolasit. Suomessa käytän niitä niin harvoin että en tosin edes tiedä missä ne ovat, pitänee soittaa suomeen ja pyytää postitusta...

...Lentokoneen boarding alkoi varsin hyvissä ajoin ja 12:00 ovet paukahtivat kiinni luoden toivoa onnistuneesta alusta matkalle. Heti istumaan päästyämme kapteeni kuitenkin ilmoitti että johtuen huonosta säästä, sumua ja sadetta (Kuka olisi arvannut moista Lontoosta, tuli ilmeisesti yllätyksenä) Heathrowssa on laskeutuvien koneiden osalta jonoa. Blue1 ilm. Vähemmän tärkeälle lennolle oli annettu vuoronumero jostain jonon peräpäästä ja kapeteeni totesi että “Odotamme Helsingin päässä lähtövalmiina jonon lyhenemistä ja lähdemme heti liikkeelle kun se on mahdollista: arvioitu odotusaika 1h 15minuuttia.” Onneksi oli tullut ostettua kirja (en saanut yhtään omaa mukaan painorajojen puitteissa). Mikäs siinä, napit korviin ja lukemaan, ikkunassa vielä hetken aikaa rakas kotisuomi, tosin kiitoradan muodossa.
Tunnin kuluttua kapteeni ilmoitti että koska odotus jatkuu tarjotaan kaikille mehua! Olin suorastaan riemuissani kunnes kuulin että aiemmin ilmoitetun 1h 15 min lisäksi oli jono kasvanut (?) siten että joutuisimme odottamaan vielä puolitoista tuntia. No, mikäs siinä, simmut kiinni ja unta palloon, edellisenä yönä tuli nukuttua vajaa 4h. Blue1:lle tosin kiitos huomattavan tarkoista arvioista, pääsimme matkaan tarkalleen kuten ilmoitettu: 1h 15min + 1h 30min, eli vaivaiset 2h 45min myöhässä, joskin niihin aikoihin kun koneen piti saapua Lontooseen.

Eipä siinä, 6h lentokoneessa ei varsinaisesti pahemmin painanut, mutta tiesin jo ensimmäisen kuulutuksen myötä jatkoyhteyksieni olevan mennyttä. Olin varannut E-ticketit busseihin siten että olisin Leicesterissä noutamassa avainta ennen kuutta. Koneesta ulos päästyäni soitin heti International Officeen josta selvisi että saan kyllä avaimen vaikka yöllä, mutta joudun hakemaan sen yliopistolta kampuksen sijaan. Hyvä näin, tosin täytyy ilm ajella vähän taksilla öisessä Leicesterissä, mutta veikkaan että sitä tulee tehtyä jatkossakin, joten So what ;)


Sain vaihdettua varaamani liput uusiin 5£ lisämaksulla, mutta koska seuraava bussi oli varattu täyteen sain lipun vasta 19:30 lähtevään bussiin, se on (tai pitäisi olla) perillä Leicesterissä 21:55. Tosin edellinen saman linjan bussi (johon jonotin siinä toivossa että joku olisi jättänyt tulematta) tuli asemalle 35min myöhässä...
...lainatakseni elämää nähneiden metroasiakkaidemme sanoja “Minnekkäs tässä olisi kiire, valmiissa maailmassa”. Ei oikeastaan edes vituta. Tosin missasin mahdollisuuden helppoon alkuun ja tutustumiskierrokseen, mutta toisaalta näyttää siltä että ihan oikeasti saatan päästä hengissä perille ja omaan asuntoon nukkumaan tänä yönä. Edelliseen bloggaukseen viitaten; mitä sitä stressaamaan, vaikka olisin kuinka paljon miettinyt tätä päivää ja varasuunnitelmia valmiiksi se olisi mennyt aivan samalla tavalla.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...täällä saa muuten oikeasti potkia puluja pois jaloista oikein urakalla, perkeleet näyttävät suunnilleen osaavan avata matkalaukun omin nokkineen ruuan toivossa.