Preparing for Presentation

11.-13.3.09

Keskiviikkona suuntasin iltapäivästä kirjastoon tarkoituksenani tehdä perjantain powerpoint-esitys valmiiksi. Purkaessani reppua tajusin kuitenkin unohtaneeni adapterin huoneeseeni; akussa virtaa vain pariksi tunniksi. Väsäilin esitystä kunnes akku loppui ja suutasin takaisin Oadbyyn. Menimme rutiinien mukaisesti salille ja sieltä Peterin kämpille syömään.


Justin leikki kameralla minun ja Peterin syödessä

Palailin block 6 yhdeksän maissa, ja aulassa minua vastassa olivat Zach ja Mateuz, jotka halusivat pelata pokeria. Kutsuin heidät huoneeseeni ja myös Mark liittyi seuraan. Pelailimme pikkusummasta koko illan juoden budweiseriä, Mateuz kaivoi jostain kaksi pulloa Puolalaista laatuvodkaa...Järjettömän hyvää spriten kanssa. Loppu-illasta ei varmaan tarvikkaan antaa sen tarkempaa kuvausta; kuunneltiin musaa ja jauhettiin sitä normaalia aina aamuyölle. Perus-Perjantai on täällä kyllä vaihtunut termiin perus arkipäivä. Pitää mennä viikolla, koska viikonloppuna kukaan ei ikinä tee mitään. :)

Torstaina löysin taas tieni kirjastoon (luonnollisesti melko myöhään). Sain Powerpointin melko hyvään kuosiin ja rupesin miettimään mahtaako 15 min edes riittää sen pitämiseen. Jossain vaiheessa totesin uppoutuneeni melko syvälle aiheen taustoihin. Päätin myös muuttaa Powerpointin Laurea-formaattiin ja lisätä alkuun tietoiskun koulustamme, olenpa nyt ainakin koittanut tehdä sitä markkinointia mitä Setälälle lupasin lähtiessäni. Ruokailun jälkeen jatkoin powerpointin vääntämistä huoneessani ja illalla olin jo melko itsevarma sen pitämisestä.

Perjantain aamutunnit menivät vähän ohi kun lueskelin kalvojani ja mietin esityksen pitämistä. 15 min esitys n. 20 hengelle ei tietenkään ole esiintymisen kannalta mikään kovin kummoinen juttu, mutta pitkästä aikaa moinen jännittää kun kielenä on Englanti. Youth Crimen teoriatunnit pidettiin lyhyinä ja saimme vielä 30 min aikaa valmistautua. Lisäksi lehtori kertoi että arvostelun varmistamiseksi esitykset videoitaisiin, britit tuntuivat olevan tätä vastaan, minua se ei häirinnyt; Laureassahan melkein kaikki tärkeät esitykset videoidaan (Ainakin Turvalla?) niin että niitä voi itse katsella jälkikäteen.
Seminaarituntien alussa pyysin saada olla ensimmäinen esiintyjä, koska tiesin että jos nään muiden esitykset alan stressata omastani. Lehtori vähän yllättyi mutta myöntyi ilolla pyyntööni. Pidin alussa pienen puheen Laureasta, mikä helpotti itse esiintymistä paljon, pahin paniikki englannin käyöstä pois jo ennen esitystä. Näytin väsäämäni videon joka hiljensi yleisön; Ei täällä briteissä kukaan ole ajatellut kouluampumisen mahdollisuutta.
Pidin esityksen ja skippailin vähän viimeisiä kalvoja pysyäkseni aikarajoissa, mutta tiesin kokonaisuuden menneen ihan mukavasti. Muut jopa ihan oikeasti esittivät kysymyksiä ja vastailin parhaani mukaan; taustatyökin kannatti. Lehtori totesi lopuksi että hyvät arvosanat on tulossa :)

Muidenkin esitykset olivat todella tasokkaita, suorastaan yllätyin siitä miten syvälle aiheisiin täällä mennään 15 min esityksessä. Suomessa ensimmäinen 5 min tapetaan aina "Ja sitte me tehtiin näin ja mentiin tänne ja päätettiin ettei tehdäkkään niin ja todettiin" ja viimeinen 5 minuuttia "Joo ja näistä me todettiin että tää on tämmöstä ja tommosta ja tota oltas voitu tehdä toisella tavalla ja täs ois kiva kuva ja sit tämmönen slide missä lukee "kysymyksiä?" ihan vaan et jos saatas vikat 2 min kulumaan tällä". Tietysti parhaat esitykset olivat ensin koska lavalle mentiin vapaa-ehtois järjestyksessä, mutta vakuutuin silti näiden tyyppien tietotasosta. Ihan oikeasti mielenkiintoisia esityksiä.
Erityisesti sykähdytti yhden tyypin (nimeä en edes tiedä)esitys, joka oli nuorten sosiaalihoidon eroista Britannian ja SUOMEN välillä. Olisikohan valinnut suomea jos en olisi ollut paikalla; oli kaivanut jostain bbc:n arkistoista vanhan klipin jossa esiteltiin Suomalaista huostaanottokotia. Kiitin ja kehuin esitystä sen lopussa ja kerroin että olen itsekkin ollut tekemisissä näiden huostaanottokotien kanssa. (Syysprojektit 2008)

Nyt on sitten tuo esitys pidetty, seuraavaksi pitäisi aloittaa esseiden työstäminen...

Bronzemedalist

10.3
Leicester Uni.

Havahduin ääniin aulasta ja ajattelin että muut ovat varmaan lähdössä aamupalalle. Vilkaisin kännykän kelloa; 12.31. Hyppäsin ylös sängystä ja nopean laskutoimituksen jälkeen tulin siihen lopputulokseen että minulla on tasan 29 minuuttia olla Yliopistolla Charles Wilson buildingin kahdeksannessa kerroksessa, jossa tänään on juurikin SE vierailijan luento jolta ei saanut olla poissa.

Käytin arvokkaat 15 sekunttia punnitessani vaihtoehtojani ja totesin että olisi viisainta aloittaa vetämällä housut jalkaan. Tärkeinkin luento menettää merkityksensä ilman housuja. Farkkuja, hupparia, kahta kenkää ja minuutia myöhemmin olin pihalla ja matkalla bussipysäkille. Tsekkasin että avaimet ja bussikortti tulivat mukaan, muulla ei niin väliä. Mietin pitäisikö ottaa taksi, mutta tajusin että en ehdi tilata sellaista enää tähän hätään. Helpotuksekseni totesin että bussipysäkiläl oli pitkä jono, mikä yleensä tarkoittaa että bussi on pian tulossa.
Muutaman minuutin odottelun jälkeen bussi lähestyikin JF:ltä päin, ja uskoni elämään alkoi palata. Istuin ovea lähimmälle penkille säästääkseni aikaa yliopsiston päässä ja vilkaisin kelloa: 12:41, saattaisin jopa ehtiä luennolle ajoissa.

Bussi saapui yliopistolle pari minuuttia vaille ja hölkkäsin Charles Wilsoniin, jossa jouduin hetken taistelemaan hissin kanssa. Astuin luokkaan pari minuuttia yli, juuri kun viimeiset olivat sulkemassa ovea ja istuduin takariviin helpottuneena. Minulla ei ollut kynää tai paperia, tai mitään muutakaan, mutta se ei mieltä painanut. Jostain syystä tuntui siltä kuin olisin juuri voittanut kultamitallin ajoituksessa. Todellisuudessa olen tietysti enintäänkin oman elämäni pronssimitallisti; Miten on mahdollista meinata nukkua pommiin luennolta joka alkaa 13:00?

Mooonday

9.3.2009
Beaumont Bar

Maanantai aamun luento kului kuten yleensäkin, tänään aiheena huumekauppa ja välitysorganisaatioiden rakenne. Pääpointtina se ongelma että lainsäädäntö ei tee eroa niiden huumekauppiaiden välille jotka tekevät bisnestä, ja kaveriporukan pilven-välittäjälle. Miten jotain eroa voi tehdä onkin sitten toinen kysymys. Huomenna luennolle tulee vierailija vankilajärjestelmästä kertomaan huume kaupasta/ongelmasta Britannian vankiloissa.

Sanoin eilen Justinille että tänään koitan pistää unirytmini kasaan ja olla ottamatta päiväunia, jotenkin päädyin kuitenkin taas sängylle ja tulin tajuihini vasta iltapäivällä. Kirjoittelin blogia ja koitin jatkaa torstain power-point esityksen tekemistä, mutta eksyin taas kerran facebookkin, homma-foorumille jne.

Ruokailun jälkeen Justin soitti ja sovimme tapaavemme B-bar:issa kahdeksalta. Itse lähdin baariin kuitenkin jo aiemmin. Zach, Luke ja John ilmestyivät oveni taakse ja kysyivät mukaan "parille". Pelailimme aikamme bilistä, ja kahdeksan jälkeen Justin ilmestyi kuvioihin. Soitimme Peterille ja tiedustelimme, jos tämäkin haluaisi lähteä mukaan ASDA-kävelylle. Peter keroi saaneensa esityksensä valmiiksi ja hän ja Sam tulivatkin pian B-bariin. Sam kertoi heidän tekevän esitystä yhdessä, en edes tiennyt että myös Sam lukee lakia.

Asdalta menimme taas minun huoneeseeni. Lähinnä hengailimme pari tuntia, Justin koitti taas maksaa Eurorail lippunsa, mutta sivusto ei vieläkään hyväksy justinin pankkikorttia. Saa nähdä miten käy, lupasin tarvittaessa maksaa sen omalta visaltani mikäli hän antaa summan käteisenä.
Koitin mennä nukkumaan hyvissä ajoin, mutta päiväunien takia en saanut unta. Lueskelin pari tuntia Iliadin viimeisiä lukuja ja nukahdin joskus kahden maissa.

Interrail

8.3.2009

Aamupäivä meni pyykkiä pestessä ja torstaista powerpoint esitystä valmistellessa: kasasin melko karun videon Jokelan kouluampujan nettiin postaamasta materiaalista ja saman päivän BBC-uutisesta. Aion aloittaa esityksen tuolla 3min pätkällä; ei pitäisi ainakaan kenellekkään jäädä epäselväki miten sekopäisestä henkilöstä oli kyse. Jouduin nappaamaan pari software ohjelmaan netistä koska täällä ei voi warettaa. Onneki Ville lähetti minulle Powerpoint-ohjelman, nyt pystyn työskentelemään huoneessani omalta läppäriltä eikä tarvi mennä kirjastoon.

Illalla Justin tuli huoneeseeni, Peter:illä kuulemma on joku esitys tehtävänään eikä hän tänää voi tehdä mitään. Jatkoimme Italian matkan suunnittelua (minusta suunnittelu menee jo vähän yli, ei kai sitä tarvi tarkalleen tietää mitä joka tunti tekee. Myös Justinin käsitys välimatkoista jne. vaatii jatkuvasti vähän korjailua; no, matkailu avartaa. Odotan pääsiäislomaa tosi paljon.).
Sovimme lopulta seuraavaa: Lentomme Nyköpingistä saapuu Bergamoon aamulla 3.4. ja aiomme viettää ensimmäisen päivän sielä. Sen jälkeen lähdemme junalla kohti Roomaa, missä vietämme päivän tai pari ja jatkamme Siciliaan, minne Justin jää n. viikoksi ja minä puolestani jatkan Maltalle.

Aiomme pelata melko paljon junalippujen kanssa siten että matkustaminen tulee mahd. halvaksi. Minä ostan 3 päivän Interrail lipun Italiaan, ja Justin ostaa 10 päivän Eurorail lipun keskieurooppaan, josta käyttää 2-3 päivää matkustaessaan etelä-Italiaan. Interrail on halvepi, mutta sen voivat ostaa vain EU:n kansalaiset. Minä maksoin lippuni, joten pääsiäisloman alku rupeaa osaltani olemaan aika selvä. Justin ei kuitenkaan saanut maksettua omaa lippuaan; joku palvelussa mättää. Kortti on kyllä kunnossa ja tilillä on rahaa, mutta palvelin ei hyväksy maksua. Pitää selvittää mikä menee pieleen ja koittaa paremmalla ajalla uudestaan.

International Football

7.3.2009
Football Cage

Mateuz ja Chris ovat jo pitkään kyselleet minua joka viikko pelattavaan international football-peliin, jossa vaihtarit pelaavat tunnin pienessä "football-cagessa". Olen äärimmäisen surkea futiksessa, tai ylipäätään kaikissa pallopeleissä, joten olen vältellyt pelaamista.
Viimeviikolla kuitenkin Justin oli pelaamassa, ja hän ei Amerikkalaisena koskaan ole pahemmin nahkapalloa pelannut, joten nyt minunkin oli mentävä mukaan. Meitä oli n. 10 pienellä reunustetulla kentällä...alussa olin ihan hukassa, futista olen pelannut viimeksi varmaan joskus lukiossa, mutta koska muutkin olivat semi-surkeita osoittautui pelaaminen oikeastaan varsin hauskaksi.
Jouduin tosin toteamaan etten ole paljon Justinia parempi pelaaja, ja vieläpä sen verran huonossa aerobisessa kunnossa että rynnistelyni sai heti hien pintaan. Sen verran hauska peli kuitenkin että lupasin tulla myös seuraavalla viikolla.

Futiksen jälkeen kävimme Johnin kanssa vielä vetämässä salitreenit sillä lopputuloksella että totesin urheilleeni ainakin 3 tuntia. Pieni ylitreenaus sai aikaan jonkunmoisen päänsäryn, mutta Peterin kysyessä minua mukaan leffaan suostuin silti.

Kävimme katsomassa Cinema de Lux:issa Watchmen:in. Minä en koko sarjakuvasta ollut edes kuullut aiemmin, mutta hyvä leffa silti!
Tosin ilta venyi pitkälle yli puolenyön ja emme enää saaneet bussia takaisin Oadbyyn. Siispä prameasti taksilla pihaan ja nukkumaan!

Sadetta ja saunapuheita

3.4-6.3

Tiistaina pääsimme ensimmäistä kertaa nauttimaan siitä kuuluisasta Englantilaisesta ilmastosta. Kuten olen aimminkin todennut täällä Midlandsissa sataa todella harvoin; nyt vettä kuitenkin alkoi tulla ihan urakalla ja vaakatasossa. Mieleen tuli lähinnä syysmyrsky.

Niinpä päivä meni lähinnä sisällä istuen; mm. Facebookkia selaillessa. Break.com:ista törmäsin sattumalla selainpeliin nimeltä Kingsage, pakkohan sitä oli sadepäivän kunniaksi kokeilla ja tuli ihan retrofiilikset, 10v taaksepäin ja Planetarion. Näemmä vanha kettu vielä osaa samat temput :P

Kännykkä oli pois päältä koko päivän, mutta illalla Joyz, M-J ja Susan koputtivat ikkunaani: kysyivät voisivatko tulla sisään istumaan. Menin vähän hämilleni; Harvoinpa sitä suomessa kukaan enää nykyään tulee ovelle kysymään "Moi, voisko teille tulla? Voites tehdä jotain?", mutta täällä siihen on taas tottunut...Tuli siinä vissiin pari oluttakin korkattua ja istuttiin pitkälle iltaan juttelemassa niitä näitä, lähinnä kulttuurieroista jne. Kiva ilta.

Vapaapäiväni keskiviikko meni lähinnä treenaillessa ja lepäillessä. Illalla lähdimme kutienkin Peterin ja Justinin kanssa ASDA:lle, josta mukaan tarttuivat taas M-J ja Joyz, lähdimme kaikki Peterin keittiöön tekemään sapuskaa ja jatkamaan eillistä juttelua. Ilta kului leppoisissa merkeissä ja poistuimme huomaamatta kun Peterin tyttöystävä soitti tälle (En oikein vieläkään tiedä mitään peterin tyttöystävästä, ilm. vähän hämärä juttu, jotain kuvia sentään nähty)

Kotimatkalla puhe kääntyi Saunomiseen, jne. Jostain syystä M-J alkoi väittää että Sauna on aasialainen juttu, minä tietysti koitin selventää että Sauna on suomalainen juttu ja suomalainen sana. M-J koitti kääntää riidan kompromissiksi siitä että Sauna on korealainen juttu ja SANA on suomalainen. Minä suutuin tästä puoliksi leikilläni ja vedin esiin taas king-kong kortin jne. Minun mielestäni kyse ei ollut mistään verisestä riidasta (Minähän tiesin olevani oikeassa! ;P ), pakko kun oli vähän suomalaista identiteettiä pitää yllä, mutta M-J vissiin pahoitti mielensä ja luuli että olen vihainen hänelle. Sovimme jutun myöhemmin facebookissa. Saunaan olisi kyllä mukava päästä...Varsinkin nyt kun Kristiinakin on liittynyt facebookkiin ja pistää viestejä viikonloppusaunasta! :)

Perjantai meni pitälti taas koulussa istuessa. Iloksemme katsoimme viimeisillä tunneilla loppuun sen "A Very British Gangester"-dokkarin josta aiemmin puhuin. Loistava pätkä. Muutenkin koulu maistuu sitä paremmalta mitä pidemmälle ja syvemmälle näissä kriminologian opinnoissa pääsee. Suorastaan harmittaa että luennot loppuvat jo parin viikon päästä...
Illalla Block 6 oli taas täysi tohina päällä. Ilm. joku oli aloittanut omatoimisen Centurion, tai jotain sinnepäin ja useimmat koittivat ottaa tätä kiinni. Ja Suomea syytetään humalahakuisesta juomisesta? Luke:kin oli niin humalassa että päästi meidät vihdoin kaikista pyhimpään: hänellä on huoneessaan täysi guitar-hero bandversion setti johon harvemmin pääsee kukaan koskemaan. Nyt sitä paukuttivat kuitenkin kaikki, ja kaunis konserttimme loppui vasta kun Gareth saapui kertomaan että yläkerrassa ei nautita musikaalisesta lahjakkuudesta. No, ehkä ihan hyvä nukkuakkin välillä...

Hoips

Hurr

Päästän itseni tuskasta ja vetoan Nooran synninpäästöön siitä että en ole kenellekkään kirjoittamista velkaa; Aion tiivistää viimeviikot nopeasti ja kertoa vain oleellisimmista jutuista.

Olen tällä hetkellä (24.3.) kirjastossa, kuten olen ollut joka päivä viimeisen viikon. Aika on mennyt tosissaan esseitä kirjoittaessa, kolmen esseen sanalimitti on yhteensä min. 12 000 sanaa. Kaiken täytyy olla referoitua, nämä 3 esseetä vastaavat käytännössä suomen 30 OP:ta joten siitä voi laskea miten paljon aikaa niihin pitäisi laittaa.

Olen tällä hetkellä kirjoittanut reilu 2000 sanaa ja aikaratio kertoo että jos istun kirjastossa ja keskityn lukemiseen/referointiin/kirjoittamiseen aikaan n. 100 sanaa akateemista englantia tunnissa...
Tämä tarkoittaa että edessä on vielä 100h istumista :)
Tarkoitus on tietysti että esseitä työstettäisiin pääsiäislomalla, mutta koska olen pääsiäisloman jossainpäin eurooppaa joudun paiskimaan hommia jo nyt. Tämä + matkajärjestelyt ovat syöneet sen ajan mitä alussa käytin Blogia kirjoittaessani.

No, mitäs tässä selittelemään, haluaisin pitää blogia kasassa ja kertoa kaikki kuulumiset, mutta aika ei yksinkertaisesti riitä joten lopetan stressaamisen ja paukutan tänne viimeviikkojen tuntemuksia yhdessä paketissa.

Whoops

2.3.2009
Room 21B

Heräsin kymmeneltä, mikä sinäänsä oli ihan hyvä suoritus, mutta ei muuttanut sitä tosiasiaa että ainut luentoni oli alkanut tunti sitten ja päättymässä näillä minuuteilla.
Kirosin ja nousin ylös, mutta totesin että eipä asialle enää ole paljoakaan tehtävissä; perehdyin luennon powerpointtiin netissä ja lohduttauduin sillä faktalla että olen varmaankin ainut koko ryhmästä joka ei vielä ole ollut poissa ainoaltakaan luennolta.

Rankaisin itseäni tiukalla salitreenillä ja käyttämällä iltapäivän kouluhommien parissa. Ensimmäiseen palautettavaan juttuun on enää vajaa pari viikkoa, ja koitan kerätä jotain materiaalia tuohon 15 min esitykseen.

Illalla lainasin Alfielta pari korealaista elokuvaa: Sympathy for Mr. Vengeance ja Old Boy. Ihan tyylikkäitä pätkiä vaikkeivat edustakkaan omaa leffamakuani. Korealainen elokuva on melko raikasta katsottavaa Hollywood elokuvien jälkeen.

Kertomisen puuttessa omistan teille (huonon) kuvan (ei-niin-siististä) huoneestani:


Ei kovin kummoinen luukku, mutta kyllä tässä asustelee...

...ainakin ikkunat on paremmat kuin legendoissa! ;)
Huoneeni on itseasiassa isompi kuin useimpien, mutta vähän huonommassa kunnossa, koska se on aikoinaan ollut pyykkitupa. Aikaa tulee lähinnä käytettyä joko huoneen ulkopuolella tai sitten tuossa läppärin edessä Metro-muki kädessä.

Hot sauce

1.3.2009
S-bar

Vaikka menin suht aikaisin nukkumaan eilen tuotti herääminen taas ylivoimaisia vaikeuksia. Pitää ihan oikeasti pian tehdä jotain unirytmille, tulee mieleen ihan peruskoulun kesälomat kun tuli nukuttua aina yli puolepäivän. Ehdin sentään jotenkuten brunssille ja sain syödäkseni.
Päätin tehdä edes jotain fiksua ja kävin vääntämässä salilla perus treenin. Palatessani huoneeseen Peter soitti ja sovimme tapaavamme S-barissa iltaruuan jälkeen.

Menen nykyään melkein aina syömään Mateukzen, Chrisin ja Marcin kanssa, joista on tullut tietynlaisia luottokavereitani blockissa. Ovat vähän vanhempia ja "fiksmpia"(?) kuin suurin osa blockista. Ensimmäiset pari viikkoa nauroin heidän tavalleen ottaa mukaan omat hot-sauce chilimauste pullot mukaan joka ruokailuun ja pistää sitä ruokaan kuin ruokaan. Nyt pohdin oman pullon ostamista. Tosin Chrisin lanseerama "chili"jäätelö ei vielä houkuttele.
Ruuan jälkeen suuntasin S-barin, joka oli harvinaisen täynnä. Ilm. tärkeä matsi. Istuimme takarivissä ja paikalle saapuivat myös korealaiset, Renea ja Joyz. Katsoimme matsia aikamme ja me jotka emme niin futiksesta välitä pelailimme samalla bilistä.


Hyung, John, Jaeho, Peter, Minä ja Justin

Matsin päättyessä lähdimme perinteiselle yökävelylle ASDA:an, mutta tällä kertaa painuimme kaikki omiin huoneisiimme nukkumaan heti ostoskärryt piilotettuamme.

Paintball

28.2.2009
Outskirts of Leicester

Neil oli synttäriensä kunniaksi järjestänyt paintball-päivän, johon ilmoittauduimme jo kuukausi sitten.
Niinpä lauantai aamu koitti murhaavan aikaisin: Kyytimme Paintball areenalle lähti kahdeksalta. Parikymmen henkinen joukkomme lähti Beaumont Hallilta 3 tilataksilla kohti tuntematonta; kenelläkään muulla kuin Neilillä ei ollut hajuakaan minne olimme matkalla, enkä vieläkään tiedä missä varsinaisesti olimme. Ajoimme ulos Leicesteristä ja n. 30 min ajon jälkeen päädyimme keskelle metsää, jossa tosin oli jo varmaan 50 autoa parkkipaikalla.

Siirryimme suoja-aitojen läpi kujalle, jossa kaikille annettiin maastopuku, ammuksia ja suojavarusteet. Hinta oli vähintäänkin suolainen; 40£ päivän peleistä. Firman politiikka oli vähintäänkin outo: naiset saivat täydet varusteet, ja miesten piti maksaa ylimääräistä mikäli halusivat jotain extraa...eikö tämä olisi laitonta Suomessa? Niin tai näin saimme hetken kuluttua varusteet puettua päällemme'


Kaikki paitsi Mateuz joka ottamassa kuvaa

Kirjoitettuamme vakuutuspaperit (Joissa käytännössä lupasimme olla syyttämättä firmaa jos jotain sattuisi) ja annettuamme lounas-tilaukset pääsimme vihdoin pelaamaan. Meidät jaettiin "sattumanvaraisesti" kahteen tiimiin; mutta koska kaikki tytöt halusivat pelata "Punaisten" puolella olivat joukkueet täysin epätasaiset: Minä, Mateuz ja Dave + kaikki blockin tytöt vastaan loput. Päivän aikana pelattiin 8 scenaario-peliä:
Lipunryöstö, VIP, "Pommi", "Tukikohta", "Verkko", Deathmatch, "rantapallo" ja Solo

Jo ensimmäisten laukausten jälkeen totesin paintball aseiden olevan pettymys vanhalle airsoftaajalle; ammuksen lähtönopeus on kohtuullinen, mutta menettää tehonsa jo n. 15 metrin päästä: iso ammus hidastuu niin paljon ettei se osuessaan "räjähdä", eli maalaa vastustajaa. Lisäksi ase ei tunne airsoftista tuttua hoppikumia, mikä tarkoittaa että ammus liikkuu laskevasti: on siis ammuttava "kaarella", mikä poistaa tähtäämisen mahdollisuuden, kaksi peräkkäistä ammusta myös harvoin lentää täsmälleen samalla tavalla. Nämä yhdessä tarkoittavat sitä että paintball on suunnilleen yhtä realistista kuin leegoilla rakentelu.
Pelaaminen sinäänsä oli hauskaa vaikka asennoituminen tuotti minulle vaikeuksia: Koska kyse oli ilmiselvästä bisneksestä ja 100 lisäammusta maksoi 8£ (????!!??!!) oli säännöt tehty sellaisiksi että ammuksia kului.
1. Ammuksen piti maalata vihollinen, eli kaukaa tullut osuma ei ollut tappava
2. Pelit olivat todella lyhyitä, mikä poisti kaiken odottelun/kiertämisen mahdollisuuden
3. Älyttömin sääntö: jaloista, käsistä ja aseista vain "haavoittuu"...eli voi jatkaa pelaamista ihan normaalisti. Olin jo alkubriiffissä korvat höröllä kun tuomari ylpeänä kertoi että eräs tyyppi otti 26 osumaa kuolematta!! UPEAA! MIKÄ SANKARI! Peli oli todella typerää porukan ottaessa osumia milloin minnekkin ja edes pysähtymättä:
Itseäni ärystti erityisesti ns. herrasmiessääntöjen puuttuminen:
Tapaus 1: Ammun lähietäisyydeltä sarjan henkilöön X. Henkilö X istuu hetken maassa tutkien vaatteitaan, toteaa etten saanut yhtään osumaa kroppaan vaan kaikki ovat vartalon ulkopuolella: päättää että hänellä on sääntöjen mukaan oikeus vielä pelata ja ampuu minua selkään.
Tapaus 2: Henkilö ei osaa itse päättää onko kuollut, kävelee ulos pelialueelta kysymään asiaa tuomarilta joka ystävällisesti kertoo ettei hänen päähänsä ole osunut. Henkilö palaa pelialueelle ja paukuttaa iloisesti ohijuoksevia vihollisia selkään.

Kävin sanomassa tästä Tuomareille, mutta he sanoivat että kyse on "Alueen säännöistä". En ilm. osannut asennoitua oikein (varmaan megazone, airsoft ja armeija-simulaattori) taustoista johtuen. Myös osaa muista pelaajista kyrsi sääntöjen puute. Asiaa ei tietenkään parantanut se että hävisimme kaikki pelit Tyttöjen käyttäessä jatkuvasti "luovutus" sääntöä ja poistuessa kentältä ottamatta osumia.

Toiseksi viimeisessä pelissä meni ihan oikeasti hermo: keskellä pelialuetta oli iso pilatespallo joka piti siirtää vastustajan päätyyn. Eräs sankari otti rantapallon suvereenisti syliin ja pyöritteli sitä edessää selkä reunaa vasten ampuen sen takaa. Koska käsi ja aseosumia ei laskettu oli rantapallo käytännössä liikkuva este. Näky sinäänsä oli hauska, mutta pelillisesti totesin että on oikeastaan hauskempaa ammuskella maaleja ampumaradalla kuin tällaisessa "pelissä".

Tästä vuodatuksesta huolimatta haluan todeta että päivä sinäänsä oli hauska. Loistava sää ja pari ihan onnistunuttakin peliä tekivät oman porukan kanssa hengailusta mukavaa. Lähinnä ihmettelin tämän huvin hintaa ja tuomarien/pelialueen sääntöjä/asennetta.
Ehta muistutus siitä miten hauska harrastus Airsoft on. Fuck paintball.

Palasimme blockiin vasta kuuden maissa, ja kaikki (mukaanlukien minä) tuntuivat olevan niin väsyneitä että ilta meni lähinnä osumien jättämiä jälkiä tutkaillessa.

PS: tämä kirjoitus on omistettu vanhoille Felidaelaisille. 10 väripalloa sille joka löytää vanhan kunnon "Airsoft vs. Paintball" kuvan ja postaa sen commentteihin :)

Neils B-day

26.2
Block 6

Torstain seminaari oli keskustelua huumeiden laillistamisen puolesta ja vastaan. Meidät oli jaettu kahteen ryhmään ja toisen puolen piti ottaa mukaan eräs puolesta oleva artikkeli, toisen taas vastaan. Sitten luokassa jakaannuttiin pienempiin ryhmiin ja väiteltiin asiasta. Henkilökohtaiset mielipiteet tietysti sotkeutuivat artikkelien asioihin, mutta mielestäni itse keskustelu oli sitäkin parempaa. Miksei Laureassa ole järjestettyä väittelyä? Lukiossa ainakin oli.

Päätin että on vihdoin aika aloittaa kevyt aerobinenkin harjoittelu ja puin lenkkikamppeet niskaan; n. 20 min juostuani väsähdin täysin. Läski mikä läski; saliharjoittelu on tuonut sen verran painoa, että juokseminen tekee pahaa. Lenkkiä taas ei ole tullut treenattua ainakaan vuoteen.
Hölkkäilin takaisin huoneeseeni, ja vaihdoin salikamppeisiin: parempi tehdä sitä minkä osaa. ;)

Ruokailun jälkeen aulaan rupesin kerääntymään porukkaa: Mukaanlukien porukkaa joita en ennen tuntenut. Neil täytti tänään 21, ja ilm. pystyyn oli pistetty jonkun näköiset synttäribileet. Menin mukaan ja siirsimme huoneeni stereot aulaan ja napit kaakkon.


Synttärikakku

Illan edetessä Amerikkalaiset halusivat opettaa meille eurooppalaisille uuden juomapelin: Beer Pong. Kaikki halusivat mukaan, ja päätimme pistää pystyyn Beer Pong liigan: paikallaolijat jaettiin pareihin ja aulaan tuotiin 2 pöytää (Meillä ei tosin ollut pöytiä, mutta tämä ei menoa haitannut ruuvatessamme irti Chrisin kaapinovet ja asettaessamme tuolien päälle.) Pöydän kumpaankin päähän laitettiin 9 tuoppia, ja parit koittivat vuorotellen saada PingPong pallon toisen laseihin, kimmottamalla sen pöydän kautta. Aina kun pallo meni lasiin, piti toisen joukkueen juoda se tyhjäksi. Joukkue joka sai toisen joukkueen juomaan kaikki lasinsa, oli voittaja. Meitä oli n. 30, mikä tarkoittaa liigasysteemissä sitä että voittajat voittajia vastaan jne. kunnes on vain yksi joukkue jäljellä. Minä ja Marc tipuimme jo alkuerissä.
Finaali oli hauskaa seurattavaa: Pareilla oli jo aloittelut + 6 ottelua takanaan (eli melkoinen määrä juotuja tuopin puolikkaita). Jo pelkkä pöytään osumine pallolla näytti tuottavan osalle urheista kilpailijoista vaikeuksia.

Olin iloinen että tipuimme alkuerissä: Huomenna 7 h koulua; niinpä nukkumaan muiden jatkaessa baariin.

Gazza

25.2.2009
Block 6

Heräsin myöhään ja lueskelin aamupäivän pallontallaajien foorumia tehden suunnitelmia pääsiäislomaa varten.

Ruokailun jälkeen menimme Peterin ja Justinin kanssa S-baariin pelaamaan biljardia. Lähdimme kuitenkin melkein samantien käymään ASDAlla, jossa päätimme että käytämme illan varaamalla vihdoin joitakin lentoja pääsiäsilomaa silmälläpitäen.

Block 6 oltiin taas oltu ahkeria:


"Happy Bday Gazza"

Eli hyvää syntymäpäivää Garreth! Sub-wardenimme Mr. Robinssonin syntymäpäivä oli innoittanut blockin asukkaat luomaan melkoisen tilataideteoksen "ilmapalloista" :D


Mestari-Insinööri Jay ja suuret suunnitelmat

Garreth oli kuulemma ihan oikeasti tykännyt vaivannäöstä, veikkaan että siivoja voi olla eri mieltä huomenna.

Minä, Justin ja Peter puolestamme sulkeuduimme huoneeseeni suunnittelemaan ja varailemaan lentoja. Halpojen lentojen löytäminen on melkoista sadetanssia; lentokenttiä ja päivämääriä hakukoneisiin ja toivotaan parasta. Tuhannen ja yhden kompromissin jälkeen olemme saaneet aikaan seuraavan seikkailuntäytteisen suunnitelman:

Koulut loppuvat täällä perjantaina 27.3 vuokrasopimukset menevät katkolle 28.3.
Minulla on vielä viimeisenä perjantaina 7 tunnin päivä, joten emme voi lähteä etukäteen. Tyhjennämme huoneemme jo ennen perjantaita, ja iltapäivällä 27.3 viemme matkalaukkumme säilytykseen. Lähdemme reppuinemme iltajunalla Leicesteristä Lontoon keskusasemalle, jonne saavumme n. keskiyöllä. Yön aikana siirrymme jollain keinoin Gatwickin lentoasemalle, josta lentomme Suomeen lähtee aamulla.
Suomessa asustelemme muutaman päivän Ravalssissa ja suunnitelmissa on Kirkkonummi-tourin ja Helsinki-matkan lisäksi mm. käydä katsomassa vähän suomalaista luontoa (Justin ja Peter haluaisivat mennä telttailemaan, mutta pitää katsoa onnistuuko tuohon vuodenaikaan). Yksi päivä käytetään Tallinan visiitillä, ja jo 1.4 lähdemme Ruotsin laivalla kohti Tukholmaa. 2.4 tiemme eroavat: Minä ja Justin lähdemme kohti Nyköpingiä, josta lennämme Italiaan: Bergamoon. Peter jää pariksi päiväksi ruotsiin ja lentää sitten Ranskaan laskettelemaan.

Italiassa minä ja Justin matkaamme junalla etelään, ilm. Rooman kautta Siciliaan, jonne Justin jää asumaan viikoksi. Minä puolestani teen omin päin tutkimusmatkan Italian saariston kautta maltalle ja Tunisiaan. En aio varata mitään, eikä minulla ole pienintäkään hajua onko noiden lauttareittien kautta edes mahdollista päästä Tunisian puolelle, mutta seikkailu ja etelän lämpö lienee pääasia.
Loppu matka onkin sitten auki; tarkoituksena olisi jossain vaiheessa päätyä Espanjan Valenciaan, jossa Anna on vaihtarina. Miten ja millon sinne päädyn on täysin auki; kuten myös milloin palaan Englantiin. Vai tulenko maitojunalla kotiin rahojen loppuessa.

Saa nähdä millainen pääsiäisloma tulee olemaan...ainakin pääsee reissaamaan :)

KingKong

24.2.2009
Dining hall

Päivän tuntien jälkeen palasin huoneeseeni ja "rentouduin" päiväunien muodossa.
Kännykän herätys havahdutti minut vähän kuuden jälkeen, ja lähdin syömään vakaana aikomukseniani saada jotain aikaan tänä iltana.

Ruokalassa istuin Joyzin, M-Jn ja Susanin pöytään. Istuimme siinä aikamme ja juttelimme niitä näitä. Hollantilainen Joyz kertoi tarinan viime vuodelta, kun Amsterdamin eläintarhassa gorilla pääsi karkuun aitauksestaan, ja toistakymmentä ihmistä loukkaantui sen riehuessa. M-J:n liittyessä keskusteluun muuttui se ehkä oudoimmaksi kuulemakseni jutuksi ikinä:

M-J:"Was that gorilla a king-kong?"
Mihin me kaikki muut nauroimme hyväntahtoisesti ja Joyz jatkoi gorillasta puhumista.
M-J meni hämilleen ohittaessamme hänen kysymyksensä ja kysyi varmistellen:
"No I mean, was the gorilla like King-Kong?"
"What?"
"I mean, if it was a big gorilla, was it a real king-kong?"
"WHAT? Do you know what a King-kong is?"
"Yes. Its like a gorilla, but bigger!"
"King-kong isn't real, It's a movie character..."
"No, but I know kingkong before the movie!"

Minä ja Joyz rupesimme nauramaan hervottomasti, kun M-J taas upposi kiivaaseen keskusteluun toisen Korealaisen, Susanin, kanssa.
Hetken päästä he yrittivät yhdessä selittää että "King-Kongeja elää Afrikassa ja ne ovat paljon normaalia gorillaa isompia. Ja niitä ei varmaankaan ole eläintarhoissa, koska ne tarvitsisvat niin isot häkit."

Minä menin puolestani ihan hämilleni M-Jn latoessa _faktoja_ pöytään ja Susanin nyökytellessä vieressä. Puijjasiko biologian opettajamme? Onko Suomalainen perus-sivistys sittekin vain harhaa? Voisiko Afrikassa elää King-Kong?
Totesin että EI. Ja rupesin taas nauramaan.

Korealaiset ottivat kovasti itseensä, ja vaativat vetoa asiasta. Sanoin että se olisi tyhmin veto ihmiskunnan historiassa, ja että en halua viedä korealaisten rahoja. Joyz puolestaan yritti kertoa vierestä että King-Kong on Amerikkalinen elokuva vuosisadan alkupuolelta, ja uusin King-Kong vain remake. "Ette kai oikeasti usko että Gorilla voi olla kerrostalon kokoinen?"
Korealaiset miettivät hetken ja totesivat että heidän opettajansa on kyllä opettanut että King-Kong on olemassa, mihin totesin siinä tapauksessa sääliväni korealaista opetusjärjestelmää. M-J kuitenkin piti kiinni kannastaan ja päätin että asiasta ei enää kannata puhua...
Sovimme pelaavamme Pokeria S-barissa ja lähdin hakemaan chippejä huoneestani.

S-Bariin tulivat myös Peter, Jaeho, Ji-Min ja Hyoungyon. Ainoastaan minä, peter ja Ji-Min osasimme pelata Texas Hold em':iä, joten sovimme että ensimmäinen ilta käytetään pelin harjoittelemiseen. Koitimme parhaamme mukaan opettaa peliä, mutta korealaisilla ei ollut pienintäkään hajua edes eri korttiyhdistelmien sarjoista. Suomessa ne osaa jo kymmenenvuotiaskin pelattuaan Jokkapokkaa marketin aulassa. Korealaisten mielestä oli myös ilmiselvästi paljon tärkeämpää pelata jokainen käsi loppuun, kuin pelata millään tavalla järkevästi. Ainoastaan Hyoungyon (Jonka olen ymmärtänyt olevan jokseenkin super-lahjakas, vetää täysiä pisteitä yliopistomatikasta jne.) nappasi pelin idean ja pärjäsi jokseenkin hyvin.

Jossain vaiheessa M-J totesi että pokeri on typerä tapa viettää iltaa; johon minä puolestani totesin että voimme tietysti lopettaa ja mennä katsomaan King Kongin.
Keskustelu leimahti uudelleen; Ji-Min ei halunnut ottaa kantaa, Peter keskittyi nauramaan lattialla, ja Hyungyon nojasi päätään käsiinsä. M-J toisti vaatimuksensa vedosta; ja minä totesin toistamiseen että on helpompaa jos hän vain googlaa sanan King-Kong. Uhma tuntui poistuvan vasta Hyun selittäessä hänelle asiaa koreaksi, minulle Hyon totesi että "En voi uskoa että hän todellakin luulee KingKongin elävän afrikassa"

Huoneeseen palattuani totesin päivän keskustelujen olleen jokseenkin surrealistisia, ja en varmaan olisi uskonut niiden olevan todellisia, ellei M-J olisi kirjoittanut facebookkiini:
"Hi Matias, Im sorry! I looked for King Kong in internet and it isn't real :((( Are Orangutangs still real?"

Heips

Pahoittelut että blogi on näin pahasti jäljessä:
Päivitän sitä urakalla tänään; valmiita, mutta julkaisemattomia blogitekstejä on jo jonkun verran.
Kiirettä on pitänyt ja paljon on taas kerrottavaakin, mutta elossa ollaan kuitenki!
Kohta lisää!

-Matias

I <3 Mondays @ Zanzibar

23.2.2009
Walkers Stadium

Aamun luennon jälkeen palasin Oadbyyn ja ajattelin että nyt on hyvä sauma hoitaa asioita pois alta! Pääsin ajatuksessa niin pitkälle että sain pyykkikoneen pyörimään, minkä jälkeen nukahdin sängylle...

...heräsin vasta neljän maissa Justinin soittoon; olimme sopineet että lähdemme puoli viideltä Walkers Stadiumille katsomaan Jenniferin matsia. Juoksin kiireellä pyykkitupaan ja kiskoin pyykit ulos; onneksi ei ollut vihaisia odottelijoita, varmaan aika moni käynyt ihmettelemässä kenen pyykit sielä vievät koneen.

Tapasin Justinin bussipysäkillä, ja vaikka olimme mielestämme hyvissä ajoin, oli bussi tupaten täynnä. Samassa bussissa olivat myös Mark, Rob, Sam ja Mateuz, joiden seuraan liityimme. Hyppäsimme bussista yliopistolla, ja kävelimme sieltä Walkers Stadiumille. Varsity Football on vuosittainen ystävyyspeli De Montfort Universtiyä vastaan, tosin yleisön huutelusta päätellen ystävyys oli kaukana. Katsojia oli yllättävänkin paljon, ehkä n. 3000-4000, ja molemmat yliopistot pistivät kasaan melkoiset huutosakit. Olisimme halunneet osallistua, mutta täällä oman joukkueen kannattaminen on vähän kuin musikaali; joku johtaa porukkaa ja homma on jatkuvaa huutoa ja laulua; eli kaikkien pitää tietää kannatuslaulut.
Varisty Football koostui kahdesta ottelusta; 60min naisten pelistä, ja 90min miesten pelistä. Naisten peli oli melko viihdyttävä, koska taso ei todellakaan ollut mitään huippufutista, ja osa pelaajista näytti siltä että heitä ei vyötärönympäryksen takia ollut kelpuutettu cheerleadereiksi (jotka keräsivät väh. yhtä paljon huomiota kuin itse pelaajat.) Naisjoukkueen veskan tullessa kentälle joutui jopa aina kohtelias Justin:kin toteamaan "that's no athlete". Ottelu päättyi 0-0, mutta Leicesterin joukkue voitti rangaistuslaukauskilpailun. Veskamme ei tosin torjunut ainuttakaan, mutta kaksi rankkaria vedettiin ohi.
Miesten matsi oli vauhdikkaampaa futista, mutta sekin päättyi 0-0, ja nyt puolestaan De Montfort voitti rankkarikisan. Arvokkaampi voitto kuin naisten peli, mutta eipä ketään näyttänyt haittavaan. Olen nyt nähnyt kolme peliä Walkers Stadiumilla, mutta en yhtään maalia, ei mitään huippuotteluita.

Stadiumilta palasimme Beaumonthallille, ja Justin sekä Peter lähtivät Jaehon huoneeseen, missä korealaiset viettivät iltaa. Minä puolestani palasin blockiini, koska tiesin että sielä on meneillään Rosy:n syntymäpäivät. En tosin päässyt kuin etuovelle muiden tullessa minua vastaan. Kaikki lähtivät kuuluisaan "Zanzibariin", joten minkäin käännyin kannoillani ja lähdin tsekkaamaan kaupungin kuuluisimman baarin.

Zanzibar on aivan St. Margarets bussiaseman vieressä, joten pääsimme melkein etuovelle 31:sellä. Minulla ei ollut lippua, eikä edes henkkareita, joten panikoin vähän kun portsari ohjasi 5 nuorta edestäni pois jonosta, koska osalla ei ollut virallisia ID:itä. Näytin portsarille Suomalaista opiskelijakorttiani, tämä katsoi sitä hetken ja pyysi yliopistokorttiani; väläyttäessäni JCR-korttia (yliopiston kortti jossa ei ole kuin kuva ja nimi) minut ohjattiin heti kohteliaasti sisään. Students night at Monday!
Clubi oli jokseenkin sellainen kuin olin olettanutkin, ehkä vähän Onnelaa isompi...tosin täällä baarit on rakennettu vanhoihin varastorakennuksiin kerrostalojen sijasta, mikä tarkoittaa että ne ovat "tilavampia" kuin Suomessa (vrt. Onnela). Ilta meni varsin vauhdikkaasti, lähinnä Mateukzen ja Markin kanssa hengaillessa. Palasimme vähän ennen muita Blockiin, mikä taisi olla fiksua koska saimme heti taksin muiden jonotellessa puoli tuntia.

Ehkä minunkin pitäisi ostaa T-paita, joka täällä on kaikilla: "I <3 Mondays @ Zanzibar!"

Comedy Night

22.2.2009
Beaumont Bar

Aamu valkeni vasta klo 12 brunssin myötä. Aamupalalle kävellessäni totesin jonkun siirtäneen yöllisen yllätyslaatikon etupihalle. Ainakin vieraat tietävät millaiseen paikkaan tulevat.

Katsoimme iltapäivällä S-Barissa futista Peterin kanssa. Joku merkityksetön paikallispeli. Varmaan ensimmäistä kertaa täällä ollessamme jouduimme toteamaan että meillä on tylsää. Tietysti kouluhommat jne. olisivat olleet vaihtoehto, mutta taisi olla taas niitä sunnuntaita kun ei vaan nappaa.

Lähdimme eillisestä innostuneina hyvissä ajoin B-bariin varaamaan Wii:n. Pääsimme heti pelailemaan ja soitimme paikalle myös korealaiset ja Justinin. Aikamme pelailtuamme futisfanit halusivat vaihtaa pelin FIFAan (futispeliin) ja itse siirryin pelaamaan mustaa-palloa Justinin kanssa. Pian paikalle ilmestyi Justinin kaveri Jen, koko vuotta Leicesterissä opiskeleva jenkki, joka kertoi vaihtonsa pääsyyn olevan melko erilainen kuin muilla: Soccer. Jennifer taitaa olla harvinaisuus Amerikassa: futiksen tosissaan ottava tyttö. Täällä hän pelaa Yliopiston edustusjoukkueessa, ja kutsuikin minut ja Justinin katsomaan huomista Varsity-matsia. Olin kyllä kuullut yliopistojen ystävyysottelusta, mutta en tiennyt että tytötkin pelaavat siinä. Lupasin tulla katsomaan Justinin kanssa.

Yllätykseksemme peliporukkamme ajettiin jo kuuden maissa pois Wii:ltä. paikalle saapui porukka student unionin tyyppejä, jotka kertoivat että tänään olisi "Comedy night". Emme pahastuneet vaan jäimme odottamaan mitä ilta tuo tullessaan. Seitsemän jälkeen B-Bar alkoi täyttyä ihmisistä, ja pian aloitti ensimmäinen Stand-Up koomikko. Illan aikana esiintyi viisi Stand Up-koomikkoa, jotka vaihtelivat vitseiltään ja tasoltaan melkoisesti. Pari ensimmäistä oli ilm. lämmittelijöitä, ehkä jopa yliopiston oppilaita, ja heittivät suht selkeää ja opiskelijaelämään osuvaa vitsiä. Kolmas mies heitti sitä perinteistä alapääjuttua, tosin melko onnistuneesti ja yleisöä hyvin käyttäen.

Viihdyttävin oli kuitenkin illan neljäs esiintyjä; Lihava miekkonen, jonka murteen takia osa hänen jutuistaan meni ohi. Ilm. en menettänyt mitään koska kukaan ei nauranut, mikä sinäänsä oli hauskaa. Kaveri aloitti shown kysymällä jotakuinkin "Onko tämä se amis joka yrittää olla yliopisto, ja tuliko hän oikeaan baariin kun porukkakin näyttää ala-ikäiseltä", valtaosa jutuista painottui haukkumaan yleisöä, ja kun hän tajusi ettei juttu pure niin alkoi selittely jossa hän totesi että yleensä esiintyy kypsemmälle yleisölle. Viimeinen pelastus jo melkein toimi; kaveri antoi yleisön huudella kaupunkeja/kyliä ja tämä kertoi virheettömästi niiden aluekoodit puheluihin: tosin amisjuttu vähän kärsi kun selvisi että mies on puhelinmyyjä ja siksi tietää kyseiset koodit.
Todella hauskaksi show muuttui kun _koomikko_ bongasi Jay:n tiskillä syömässä sipsejä. Alkoi heittää jotain vitsiä siiten miten tässä baarissa yleisö syö sipsejä ja karkkia kaljan juonnin sijaan, ja väänsi vitsiä Jayn kotipaikasta. Eipä mies tiennyt että Jay on yliopiston paikallisradion juontaja ja vähintäänkin lipevä suustaan. Show kääntyi siihen että Jay heitti vitsiä miehen surkeasta showsta ja tämän ammatista. Ensimmäistä kertaa puoleen tuntiin yleisö lämpeni. Kaveri poistui kuitenkin ihan hyvillä mielin; olipa ainakin saanut huumoria aikaan, vaikkei ihan toivomallaan tavalla.

Shown jälkeen istuimme B-barissa aikamme ja muut lähtivät kaupunkiin viettämään iltaa. Koittivat viimeiseen asti suostutella myös minua mukaan, mutta huomenna on 9 aamu, ja pitää varautua siihen että osa yöunista menee Saksalaisen touhuja seuraillessa.

"Do you really want to live here?"

21.2.2009
Beaumont Hall

Aamulla blockin oveen oli ilmestynyt lappu jossa; "Block 6 meeting at the Beaumont Hall's seminar room 19:30, those needed to take apart know about it already -Gareth" Ilm. sub-wardenillammekin menee raja joissain. Ei varmaankaan halua viettää enää öitä aulassa.

Iltapäivä meni lueskellessa koulukirjoja, joku oli laittanut varauksen lainaamiini kirjoihin ja minun pitää palauttaa ne etuajassa. Tajusin etten ollut lukenut lainaamiani opuksia oikeastaan juuri yhtään; enkä ole vieläkään, sillä lukeminen tuntui jälleen kerran toisarvoiselta facebookin rinnalla. Facebook pitäisi kieltää, tai siihen pitäisi saada joku "lapsi"lukko, joka sallisi vain 30 min käyttöä päivässä...tai jotain.

Illalla B-baariin pelaamaan bilistä. Parin pelin jälkeen huomasimme Wii:n olevan kerrankin vapaana. Yleensä siihen on ainakin tunnin jono, ja on varmaan aika painostavaa pelata kun joku odottaa vuoroaan vieressä. Niinpä minä, Peter, Jaeho ja Hyouggyn otimme ohjaimet käteen ja vietimme vahdikkaan illan Mario Kartin parissa. B-bar meni kiinni jo 11, joten päätimme vielä kävellä ASDA:lle. Vain todetaksemme sen olevan kiinni lauantai-iltaisinkin. Pitäisi varmaan lukea oman blogin alkupäiviä etten toista kaikkia alun virheitä. Tosin myös kaikki muut muistelivat että poikkeusaikataulu koskee vain sunnuntaita...Menimme sitten ASDA käynnin sijaan pitkästä aikaa Peterin asunnolle kokkailemaan korealaisia nuudeleita ja jutustelemaan.

Olen todennut että aina kun korealaiset (tytöt) pääsevät vauhtiin muuttuu keskustelu vähintäänkin hämäräksi. M-J ja Susan varsinkin ovat verrattaen "länsimaalaisia" ja ovat itsekkin todenneet ettei Korealaisten poikien (Joita tosin nytkin istui juttelemassa) voi jutella "tällaisista" asioista. "Tällaiset" asiat liikkuvat maan ja taivaan välillä ja kaikkea en osaa tai halua toistaa; mutta jo aika perus jutut niinkuin parisuhteista jne. puhuminen ovat ilm. jotain mistä jutellaan Koreassa vain tyttöjen tai vain poikien kesken.

Palasimme John Fosters Hall'ilta takaisin Beaumontiin ja Justin epäili ketun kuolleen kylmään, koska sitä ei ole näkynyt aikoihin. Itse veikkasin että se on vain kyllästynyt meihin, koska Peter yrittää juosta sitä kiinni aina kun se ilmestyy näkyviin.

Ilta Blockissa vaikutti melko hiljaiselta, käytävillä pyöri vain Marc (Saksalainen salikaverimme Digby Hallista, en tiedä olenko maininnut häntä aiemmin.), joka kertoi tänään muuttaneensa Block 6, koska Italialainen Lorenzo oli löytänyt parempaa majoitusta ja muuttanut pois. Marc kaveraa Mateuz:ken, Chrisin ja Minun(?) kanssani ja päätti muuttaa samaan taloon. Juttelimme aikamme Marcin kanssa kunnes illanvieton katkaisi jälleen kerran Florian-show. Mies tuli taas hoiperrellen keittiöön ja oli tällä kertaa harvinaisen hyvällä päällä. Karjui kuitenkin saksaksi jotain, ja lähti tämän jälkeen paukuttelemaan blockin alakerran ovia. Saikin ilm. pari ihmistä heräteltyä ja saatuaan tarpeeksi huomiota osakseen teki kyllä jotain uutta ja ihmeellistä: Käytävällä sattui olevaan muovinen (posti)laatikko, johon herra päätti virtsata. Kyllä, virtsata. Ei, en tiedä miksi. Niin, Kusta. Kyllä.

En ole pitkään aikaan itkenyt ja nauranut samaan aikaan. Marc ei enää ollut niin varma että muuttaminen oli hyvä idea. Päätimme että Florian tullaan tuntemaan tästä eteenpäin nimellä Piss-Boy ja menimme nukkumaan.