I <3 Mondays @ Zanzibar

23.2.2009
Walkers Stadium

Aamun luennon jälkeen palasin Oadbyyn ja ajattelin että nyt on hyvä sauma hoitaa asioita pois alta! Pääsin ajatuksessa niin pitkälle että sain pyykkikoneen pyörimään, minkä jälkeen nukahdin sängylle...

...heräsin vasta neljän maissa Justinin soittoon; olimme sopineet että lähdemme puoli viideltä Walkers Stadiumille katsomaan Jenniferin matsia. Juoksin kiireellä pyykkitupaan ja kiskoin pyykit ulos; onneksi ei ollut vihaisia odottelijoita, varmaan aika moni käynyt ihmettelemässä kenen pyykit sielä vievät koneen.

Tapasin Justinin bussipysäkillä, ja vaikka olimme mielestämme hyvissä ajoin, oli bussi tupaten täynnä. Samassa bussissa olivat myös Mark, Rob, Sam ja Mateuz, joiden seuraan liityimme. Hyppäsimme bussista yliopistolla, ja kävelimme sieltä Walkers Stadiumille. Varsity Football on vuosittainen ystävyyspeli De Montfort Universtiyä vastaan, tosin yleisön huutelusta päätellen ystävyys oli kaukana. Katsojia oli yllättävänkin paljon, ehkä n. 3000-4000, ja molemmat yliopistot pistivät kasaan melkoiset huutosakit. Olisimme halunneet osallistua, mutta täällä oman joukkueen kannattaminen on vähän kuin musikaali; joku johtaa porukkaa ja homma on jatkuvaa huutoa ja laulua; eli kaikkien pitää tietää kannatuslaulut.
Varisty Football koostui kahdesta ottelusta; 60min naisten pelistä, ja 90min miesten pelistä. Naisten peli oli melko viihdyttävä, koska taso ei todellakaan ollut mitään huippufutista, ja osa pelaajista näytti siltä että heitä ei vyötärönympäryksen takia ollut kelpuutettu cheerleadereiksi (jotka keräsivät väh. yhtä paljon huomiota kuin itse pelaajat.) Naisjoukkueen veskan tullessa kentälle joutui jopa aina kohtelias Justin:kin toteamaan "that's no athlete". Ottelu päättyi 0-0, mutta Leicesterin joukkue voitti rangaistuslaukauskilpailun. Veskamme ei tosin torjunut ainuttakaan, mutta kaksi rankkaria vedettiin ohi.
Miesten matsi oli vauhdikkaampaa futista, mutta sekin päättyi 0-0, ja nyt puolestaan De Montfort voitti rankkarikisan. Arvokkaampi voitto kuin naisten peli, mutta eipä ketään näyttänyt haittavaan. Olen nyt nähnyt kolme peliä Walkers Stadiumilla, mutta en yhtään maalia, ei mitään huippuotteluita.

Stadiumilta palasimme Beaumonthallille, ja Justin sekä Peter lähtivät Jaehon huoneeseen, missä korealaiset viettivät iltaa. Minä puolestani palasin blockiini, koska tiesin että sielä on meneillään Rosy:n syntymäpäivät. En tosin päässyt kuin etuovelle muiden tullessa minua vastaan. Kaikki lähtivät kuuluisaan "Zanzibariin", joten minkäin käännyin kannoillani ja lähdin tsekkaamaan kaupungin kuuluisimman baarin.

Zanzibar on aivan St. Margarets bussiaseman vieressä, joten pääsimme melkein etuovelle 31:sellä. Minulla ei ollut lippua, eikä edes henkkareita, joten panikoin vähän kun portsari ohjasi 5 nuorta edestäni pois jonosta, koska osalla ei ollut virallisia ID:itä. Näytin portsarille Suomalaista opiskelijakorttiani, tämä katsoi sitä hetken ja pyysi yliopistokorttiani; väläyttäessäni JCR-korttia (yliopiston kortti jossa ei ole kuin kuva ja nimi) minut ohjattiin heti kohteliaasti sisään. Students night at Monday!
Clubi oli jokseenkin sellainen kuin olin olettanutkin, ehkä vähän Onnelaa isompi...tosin täällä baarit on rakennettu vanhoihin varastorakennuksiin kerrostalojen sijasta, mikä tarkoittaa että ne ovat "tilavampia" kuin Suomessa (vrt. Onnela). Ilta meni varsin vauhdikkaasti, lähinnä Mateukzen ja Markin kanssa hengaillessa. Palasimme vähän ennen muita Blockiin, mikä taisi olla fiksua koska saimme heti taksin muiden jonotellessa puoli tuntia.

Ehkä minunkin pitäisi ostaa T-paita, joka täällä on kaikilla: "I <3 Mondays @ Zanzibar!"