10.3
Leicester Uni.
Havahduin ääniin aulasta ja ajattelin että muut ovat varmaan lähdössä aamupalalle. Vilkaisin kännykän kelloa; 12.31. Hyppäsin ylös sängystä ja nopean laskutoimituksen jälkeen tulin siihen lopputulokseen että minulla on tasan 29 minuuttia olla Yliopistolla Charles Wilson buildingin kahdeksannessa kerroksessa, jossa tänään on juurikin SE vierailijan luento jolta ei saanut olla poissa.
Käytin arvokkaat 15 sekunttia punnitessani vaihtoehtojani ja totesin että olisi viisainta aloittaa vetämällä housut jalkaan. Tärkeinkin luento menettää merkityksensä ilman housuja. Farkkuja, hupparia, kahta kenkää ja minuutia myöhemmin olin pihalla ja matkalla bussipysäkille. Tsekkasin että avaimet ja bussikortti tulivat mukaan, muulla ei niin väliä. Mietin pitäisikö ottaa taksi, mutta tajusin että en ehdi tilata sellaista enää tähän hätään. Helpotuksekseni totesin että bussipysäkiläl oli pitkä jono, mikä yleensä tarkoittaa että bussi on pian tulossa.
Muutaman minuutin odottelun jälkeen bussi lähestyikin JF:ltä päin, ja uskoni elämään alkoi palata. Istuin ovea lähimmälle penkille säästääkseni aikaa yliopsiston päässä ja vilkaisin kelloa: 12:41, saattaisin jopa ehtiä luennolle ajoissa.
Bussi saapui yliopistolle pari minuuttia vaille ja hölkkäsin Charles Wilsoniin, jossa jouduin hetken taistelemaan hissin kanssa. Astuin luokkaan pari minuuttia yli, juuri kun viimeiset olivat sulkemassa ovea ja istuduin takariviin helpottuneena. Minulla ei ollut kynää tai paperia, tai mitään muutakaan, mutta se ei mieltä painanut. Jostain syystä tuntui siltä kuin olisin juuri voittanut kultamitallin ajoituksessa. Todellisuudessa olen tietysti enintäänkin oman elämäni pronssimitallisti; Miten on mahdollista meinata nukkua pommiin luennolta joka alkaa 13:00?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti