Leicestershrine! Finally!

Leicester City!

Viimeisen vuorokauden tapahtumista voisi varmaan kirjoittaa kirjan, mutta tyydyn tekemään kaksi erillistä bloggausta.

Pääsin eilen (14.1.) lähtemään Heathrowsta n. 20:00, puolituntia myöhässä oli melko hyvin ottaen huomioon turistien (ja brittien?) tavan “jonottaa”, eli lähinnä tunkea bussin ympärille laukkuineen. Nousin varmaankin viimeisenä bussiin ja purin hammasta etten olisi huutanut kaikkia jonoon siinä sähläyksen keskellä.

Bussissa satuin istumaan Nothingamilaisen Englannin turkkilaisen viereen, joka tuntui olevan ainakin keskivertoa suomalaismatkustajaa ystävällisempi. Tosin keskustelusta ei murteen takia tullut juuri mitään ja pian kuorsasimme molemmat. Bussi saapui Leicesterin rautatieasemalle vähän ennen yhtätoista. Olin saanut puhelimessa ohjeet mennä Nixon Courtiin hakemaan avaimeni, koska sielä on ympärivuorokautinen päivystys.

Bussiasemalla erehdyin luulemaan matkatavaroitaan kantanutta aasialaista vaihtariksi (reilu 30% Midlandsin asukkaista on aasialaistaustaisia), mutta kävikin ilmi että hän oli 4. Vuoden lääkkisopiskelija palaamassa Intiasta. Oli kuulemma ollut paikallisen Kriketti-seuran mukana pelaamassa jotain turnausta. Tyyppi osoittautui kuitenkin avuliaaksi ja neuvotteli meille jonkun sisäpiirin diilin turbaanipäisen taksikuskin kanssa, joka heitti minut Nixon Courtiin 5£ (6e n. 10min taksimatkasta keskiyöllä).

Nixon Courtissa menin koputtelemaan ovia ja ikkunoita, ja lopulta sisältä kömpikin ystävällinen mutta yllättynyt Warden, isännöitsijä, joka totesi että koska asun Beaumont Hallissa olen tullut väärään osoitteeseen. Kerroin tietäväni kyllä paikan missä asun, mutta että avaimieni pitäisi olla Nixonissa odottamassa. Warden soitti muutaman puhelun ja kertoi että avaimeni ovat yhä Beaumontissa ja saan ne sieltä heti kun menen paikan päälle. Pahoitteli kovasti että joudun itse maksamaan taksin joka oli tulossa. Juttelimme hetken taksia odotellessa ja tajusin että loppupeleissä kielimuuri minun ja Turkkilaisen matkatoverini välillä oli ollut lähinnä hänen englannistaan johtuvaa...

N. 24:00 pääsin taksilla Beaumont Hallille, jossa minua oli vastassa Sub-warden. Hän ojensi heti avaimet minulle ja pahoitteli tapahtunutta. Samaan aikaan paikanpäälle oli saapunut 6 Korealaista tyttöä, jotka olivat vielä enemmän pihalla kuin minä, päädyin lopulta itse auttelemaan heitä koska ilm. Englantini tippui suunnilleen korean-englannin ja paikallisen murteen väliin :)
SubWarden johdatteli minut oikealle asunnolle. Tajusin lopulta olevani perillä!!!

Totesin että päivä oli oikeastaan aika mielenkiintoinen vaikka matkaan menikin lopulta 17 tuntia ja olin rättiväsynyt. Sisällä minua vastaan tuli heti lauma brittejä, jotka tuntuivat olevan innoissaan että saavat vaihtarin samaan Blockiin. Ilman sen suurempia muodollisuuksia minut pyydettiin mukaan bariin tutustumaan, ja kohteliaana miehenä luonnollisesti suostuin heti.

Heitin matkatavarani huoneeseeni sitä sen enempää vilkaisematta ja juoksin taksiin joka odotti jo pihassa. Matkalla kävi ilmi että porukka olikin baarin sijaan matkalla Yliopistolle, jossa on Student Unionin oma “yökerho”. No, pääsisimpä ainakin tutustumaan paikkoihin ensimmäisenä vaikka tulin viimeisenä. Kävi ilmi että yhden punnan sisään maksava yökerho oli melkoinen halli, porukkaa oli varmasti ainakin yli 500 henkeä, ja minut esiteltiin ehkä noin sadalle, joten illasta jäi lähinnä päähän valtava määrä kasvoja ja vajaa 2e maksavat olut-tuopit. Loppujenlopuksi päädyimme takaisin kampukselle maistelemaan mukanani tuomaa salmaria ja puhumaan Suomen historiasta. Elämä on ihmeellistä. Niin ihmeellistä ettei minua oikeastaan edes haitannut etten ollut ehtinyt ostaa peittoa tai lakanoita muiden mukana. Uni tuli äkkiä.