on se KIVA

19.2.2009
Department of Criminology

Vietin koko aamun lempiharrastukseni, nukkumisen, parissa ja nousin kahdentoista aikoihin. Otin 31:n London Roadille ja kävin postitoimistossa pistämässä tuon VK:n paketin kohti Suomea. (Jos joku muukin haluaa tilata osoitteeseeni jotain Englannista niin kannattaa huomioida varsin korkeat postimaksut Suomeen).

London Roadilta menin suoraan Criminologian laitokselle odottelemaan seminaarin alkua. Lukaisin läpi laitoken oman lehden; Criminology In Focus, joka ilmestyy ilm. parin kuukauden välein ja käsittelee Britannian tuoreimpia kuulumisia ja laitoksen lehtoreiden ja tohtoreiden julkaisuja ja mediaesiintymisiä. Istuin taas yksin luokassa 15:00 kun seminaarin piti alkaa, mutta menneistä oppineena en enää stressannut, koska tiesin että muut tulevat suoraan luennolta jonka pitäjä ei koskaan päästä heitä ajoissa. Myös lehtorimme Tammy Ayers tuli luokkaan ja istuimme siinä sitten 10min jutellen ja muita odottaen. Olen ehkä esittänyt Suomen liian positiivisena paikkana, tai sitten se tosiaan verrattaen U.K.hon on melko toimiva yhteiskunta, koska ainakin Tammy tuntuu ylistävän pohjoismaalaista systeemiä ylitsevuotavasti. Toin esille ongelmia joita myös meillä on aihepiiriin liittyen, esim. vankilajärjestelmän kääntöpuoli; rankaisematta jättäminen tai naurettavan lyhyet tuomiot puolestaan sotivat omaa oikeuskäsitystäni vastaan.

Lopulta myös muut saapuivat ja pidimme tynkä-seminaarin. Taas 45min koulupäivä. Täytyy sanoa että seminaari oli verrattaen tylsimmästä päästä; huumeriippuvuuden seuraamukset yhteisöissä ja perheessä. "Tylsimmästä" tarkoittaa kuitenkin että istuisin tuollaisessa seminaarissa mielummin vaikka koko päivän kuin täyttäisin ainuttakaan Laurean reflektiota tai "itseoppimis"-moduli-bullshittiä. Oho, sanoinko sen ääneen.

Koulusta jatkoin suoraan salille (Ihan oikeesti!), tuntuu hyvältä saada taas treeni päälle, ehkä en tulekkaan takaisin ihan makkarana. Tosin palautuminen oli niin vaiheissa että lähinnä pyörin ympyrää Peterin tehdessä jotain oikeasti. Iltaruuan jälkeen menin huoneeseeni, pistin oven lukkoon ja päätin että vietän rauhallisen illan yksinäni, vaikka käytävällä tapahtuisi mitä.

Palailin taas homma-foorumin pariin, joka viimeaikojen mediahuomion myötä on surukseni saanut yhä rasistisempaa sävyä. Toisaalta pitää kai sielä jonkun olla puhumassa myös pehmeämmän linjan puolesta. Perustimme myös vihdoin Homman KIVA-ryhmän.



http://www.kiva.org/

http://www.kiva.org/about

http://www.kiva.org/team/homma

Koska useimmat eivät kuitenkaan jaksa lukea läpi info sivua selitän homman nopeasti: Kehitysapua voi antaa monella tavalla. Viimeaikoina ihmiset ovat heränneet siihen faktaan että "ei kannettu vesi kaivossa pysy", eli kehitysapu rahat katoavat tai menevät perille vain osittain. Niinpä päätään on nostanut ns. Direct-help, esim. kummilapsen ottaminen tai mikrolainaaminen. Muutama vuosi sitten Suomessa suosittu lahja oli ostaa lahjakortti jolla sai lampaan/lehmän 3. maailman perheelle. Lehmää lypsämällä perhe sai maitoa, jota myymällä rahaa ostaa mitä tarvitsivat jne.

Mikrolainaaminen on samaa toimintaa vietynä vähän pidemmälle. Esimerkki elävästä elämästä:

Zinaba Ahmed on yksinhuoltaja Ghanasta.

Toimeentullakseen hän tekee ja myy paikallista ruokaa ja paistettua kalaa kaupunkilaisille, mutta kaikki tulot menevät lapsen elättämiseen ja vuokraan. Kysyntää isommallekkin satseille sapuskaa olisi, mutta hänellä ei ole varaa laajentaa toimintaa. Parin sadan dollarin mikrolainalla (joka jakautuu 25$ yksittäislainoihin) Zinaba voi investoida liiketoimintansa kasvattamiseksi. (arviot rahan tuotosta mikrolainaajalle kehitysmaassa vaihtelevat 100-800% välillä) Jos Zinaban suunnitelmat menevät nappiin ja hän saa investoinnista esim 200% tuoton (2x200$=400$) hän voi maksaa lainansa korkoineen takaisin (400-223$=177$) ja jää lähes lainaamansa summan voitolle. Tuon voiton hän voi jälleen kerran koittaa työn kautta tuplata, jolloin kaikki mitä hän voittaa on hänen omaansa.
Mikrolaina kuten mikä tahansa laina on tietysti aina riski, mutta sen avulla lainanottajalla on ainakin mahdollisuus nousta köyhyydestä. Mikrolainoista 80% annetaan naisille, koska näillä ei yleensä kotimaassaan ole mahdollisuutta pääoman hankintaan miltään taholta. Raha kasvaa tuotteliaissa käsissä, ja 25$ ollessa suomalaiselle pikkuraha voi se kehitysmaassa olla kuukauden palkka.

Kiva on suora tapa lainata valitsemalleen henkilölle. Takaisinmaksua ja henkilön toimintaa voi seurata netistä. "Laina" palautuu takaisin antajalle 97% tapauksista, ja sen voi perjaatteessa nostaa takaisin, mutta valtaosa käyttäjistä lainaa sen uudestaan. Laina on kuitenkin annettua rahaa parempi vaihtoehto, koska se pakottaa ottajan perustamaan tuottavan bisneksen, ja poistaa väärinkäytöksen mahdollisuuden.

Käytänkin tilaisuutta hyväkseni ja haastan kaikki mukaan mikrolainaamaan. Tätä kirjoittaessani näyttää hommafoorumi-ponnistelumme tuoneen 1175 dollaria mikrolainoihin. Ainakin Jaakko jo kyseli KIVA:sta ja ymmärtääkseni pisti rahaakin menemään.

Loppuilta menikin Dotaa pelaillessa ja kaakota juodessa. Lagaan aivan älyttömästi, etäisyyttä kun Suomeen on jonkun verran, mutta Villen, Janin ja Jalen kanssa pelailu on silti hauskaa. Huomenna taas perjaintai...