Walker's Stadium
Kävin syömässä brunssin (viikonloppuisin aamupala on kahdeltatoista), ja tapasin sielä M-J:n ja Justinin. Peter oli soittanut heille aamulla ja kertonut että alennuskupongit ovat saatavilla päivän lehdestä, joten myös M-J ja Justin olivat päättäneet lähteä mukaan katsomaan Kettujen peliä. Seuraan liittyivät pian myös Huyggyon (kirjoitan sen varmaan joka kerta väärin, mutta en jaksa tarkastaa aina) ja Jaeho, jotka myös halusivat tulla mukaan. Niinpä meitä oli kuusi henkeä lähdössä katsomaan paikallispeliä.
Kävin huoneessani hakemassa reppuni ja pukemassa lisää päälle. Palatessani olivat joukkoon liittyneet ranskalainen Renea ja italialainen Lorenzo (joka asuu blokissani, mutta jota en ole juuri koskaan nähnyt), Renea on M-Jn kavereita ja Lorenzo puolestaan Jaehon. Niinpä meitä oli melkoisen sekalainen joukko lähdössä katsomaan futista. Otimme bussin keskustaan ja menimme Peterin johdolla ensimmäisen lehtimyyjän luokse kysymään päivän paikallislehteä: Leicester Mercuryä. Myyjä vähän ihmetteli kun Peter osti 16 lehteä. Keräämällä 2 kuponkia lehdistä sai lipun päivän otteluun 8£ hintaan, kun se normaalisti olisi maksanut 21£. Saimme vähän pahaa silmää kyseiseltä lehtimyyjältä kun aloin huumori-mielessä huutelemaan kadulla "Mercury for half price, only one page missing!" pitäen kainalossani ostamaamme lehtinippua. Sovinnoksi koitin antaa lehdet takaisin myyjälle, mutta ne taisivat päätyä roskakoriin.
Liput piti lunastaa ennen kolmea, joten meille tuli vähän kiire stadionille ja jouduimme ottamaan taksin, joka tosin kustansi vain n. punnan/henkilö. Olin kokoajan mieltänyt että olemme menossa katsomaan paikallispeliä ja että matsi tuskin on kovin kummoinen, joten yllätyin saapuessamme stadionille:
Täällä futiksen paikallispelit ovat vähän kovempi juttu kuin Suomessa. Walkers Stadiumille mahtuu ilm. 28 000 ihmistä, ja lipunmyyjältä kuulimme että kyseisen tarjouksen ansiosta lippuja on myyty jo yli 20 000.
Kuvassa kaikki muut paitsi M-J, joka kuvan nappasi
Pääsylippujen yhteydessä saimme alennuskupongin jolla saa 70% alennuksen joukkueen fanituotteista (ilm. eivät ole olleet kovassa kysynnässä joukkueen pudottua valioliigasta), joten päätimme käydä Foxes megastoressa. Peter päätti ostaa joukkueen fanipaidan, ja otin itsekkin samanlaisen 16£. Pakko se kai on yksi futispaita täältä tuoda kotiin, ja Fox-paita päällä tuskin saan pataan missään baarissa :D
Kävimme vielä keskustassa syömässä, ja ruuan odottelu venyi sen verran pitkäksi että jouduimme taas ottamaan taksin takaisin. No, taas se reilu 1£. Ehdimme paikalle juuri sopivasti, ja ehdimme etsimään oman katsomomme. Aikaa jäi vielä hyvin koska stadionille tultaessa ei ollutkaan odottamaamme turvatarkastusta. Poliiseja ja järjestyksenvalvojia sen sijaan oli enemmän kuin tarpeeksi. Sain myös vihdoin tietää vierailevan joukkueen nimen: Oldham Athletic, joka kuulemma pitää alemman divisioonan perää Leicesterin johtaessa sitä.
Ottelun alku oli vauhdikas, mutta maaliton ja ensimmäinen puoliaika meni lähinnä tunnelmaa fiilistellessä.
Puoliajalla otettiin kuvia, kukaan ei viitsinyt lähteä ostamaan mitään koska jonot tiskeillä olivat niin pitkiä. Onneksi katsomo oli katettu, päivä oli ollut varsin kylmä.
Jaeho, minä ja M-J
Toinen puoliaika alkoi vauhdikkaasti, Oldhamin maalivahti sai punaisen, ja koska joukkueella ei ollut kakkosveskaa vaihdossa, vaihtoi yksi kenttäpelaajista veskan varusteet päälle. Vaihtopenkiltä puolestaan saatiin uusi kenttäpelaaja. Niinpä Leicesterillä oli reilu 40 min aikaa pyörittää peliä. Rankkari kuitenkin meni ohi, ja ottelu jatkui maalittomana.
Istuimme ihan kausilippu-fanien katsomon reunalla, ja puolet ottelun viihdyttävyydestä oli kuunnella näiden yhteislaulua jne. Aina kun veskana toimiva kenttäpelaaja valmistautui maalipotkuun nousi katsomosta kasvava meteli. Veskan potkaistessa palloa ääni katkesi kuin seinään ja kaikki huusivat yhteen ääneen "YOU ARE SHIT- HA HA HAAA!". Mahtaa vähän stressata kun parikymmentä tuhatta ihmistä huutaa moista aina kun koittaa tehdä jotain.
Oldhamin kannattajat puolestaan oli rajattu yhteen stadionin kulmaan ja väliin jätetty tyhjää tilaa. Kuvassa erottuvat keltaiset heijastinliivit ovat poliiseja ja oranssit heijastinliivit järjestyksenvalvojia.
Leicester Fox:kin masentui kotijoukkueen heikosta esityksestä.
Ottelu päättyi 0-0 ja paikoittain sarja-jumbo Oldham jopa hallitsi ottelua. Matsi ei siis kokonaisuutena ollut kummoinen, mutta Leicesterin fanit tyytyivät kiroilemaan ja poistuivat stadionilta rauhallisesti. Vanha mies takanani totesi ohimennessään masentuneen näköisille faneille "Com' on Lads, that ain't end of the world, we 'r' still leading". Stadionin ulkopuolella saattoi kyllä huomata että täällä yhä pelätään jalkapallohuliganismia. Paikalla oli oman arvioni mukaan n. 200-300 poliisia (Mistä suomessa edes löytäisi moisen määrän???), nämä seisoivat muurina fanien välissä, ja pienemmät partiot juoksivat aina väliin kun joku rupesin heittämään lumipalloja tai huutelemaan. Vakuuttavaa.
Laulaminen johti välittömästi piiritykseen.
Mahduimme yllätykseksemme ensimmäiseen lähtevään bussiin koska ilm. suurin osa porukasta oli menossa toiseen suuntaan. Muut menivät syömään Jaehon asunnolle, mutta itse suuntasin suoraan Block 6. koska tiesin että sielä oli meneillään Meganin syntymäpäiväbileet, joihin olin luvannut osallistua. Meno oli verrattaen rauhallista, ja siirryimme illemmalla B-Bariin jatkamaan. Sen mennessä kiinni lähdimme Neil:in, Frostyn ja Miken kanssa käymään keskustassa. Ilta venyi aika pitkäksi ja tuli harrastettua kuuluisaa Barhopping:ia, yön aikana käytiin varmaan 5 eri baarissa/clubissa, täällä se on mahdollista koska yleensä sisäänpääsy ei maksa mitään. Aamuyösta haettiin vielä kebabit ja otettiin taksi kotiin! Melkoinen päivä kokonaisuudessaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti